Lue keskustelun säännöt.
Olen rakentanut elämän, jota en jaksa elää :(
18.08.2023 |
Hyväpalkkainen työ pääkaupunkiseudulla, omistusasunto kivalla alueella, auto ja 3 lasta. Jo useamman vuoden on tuntunut siltä etten pysty enää. Työ ei inspiroi, mikään ei innosta, kaupungissa on paha olla, ruuhkat ärsyttää ja ahdistaa, tilanne on ajautunut siihen pisteeseen, etten meinaa pystyä menemään edes ruokakauppaan, kun hälinä, tuhannet vaihtoehdot ja loputtomat käytävät tuntuu niin vastenmielisiltä. Haluaisin ottaa loparit, myydä asunnon ja muuttaa maalle vuolemaan kaarnaveneitä. Mutta lasten koulut, kaverit ja harrastukset on täällä. Vielä vuosia. Mietin josko luopuisin edes autosta ja vaihtaisin työpaikkaa, mutta en tiedä mihin vaihtaisin. Olen ihan uuvuksissa ja sekaisin ja loppu.
Ja tiedän miten asiani on hyvin, mutta se ei auta kun tuntuu niin pahalta.
Kommentit (55)
Muuttakaa kehyskuntaan rauhallisempiin ympyröihin. Moni on tehnyt niin, samasta syystä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä huomaan ajautuneeni vähän samankaltaiseen tilanteeseen. En ole edes mitenkään tietoisesti tavoitellut tai rakentanut tätä, vaan yksi asia on tavallaan aina johtanut elämässä ja uralla vaan seuraavaan. Aikansa se oli hyvä kierre, mutta liika on liikaa. Enää ei tunnu hyvältä vaan ahdistavalta.
Ajattele rakennelmaasi legorakennukseksi. Nyt se on hiano rakennus, mutta tylsä. Mutta mitä jos vähän purkaisit palikoita ja rakentaisit jotain hauskaa välillä. Olet palikoittesi rakennusmestari ja toivotan hyviä harjannostajaisia uuteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä missään nimessä muuta pois sieltä missä on edes jotain elämää. Ei maalaiset ole niin kivoja.
Vaihtaisin paikkaa sun kanssa milloin vaan.
Joskus sitä tekee itselle vääriä valintoja ja haalii elämäänsä niin paljon kaikkea että näåntyy sen kaiken alle,
ei hätää, sitten vain pakkivaihde päälle, tai karsit elämästä sen minkä voi, kunnes alkaa voimaan paremmin.
Itse lähtenyt monesti aivan väärille poluille ja joutunut kammottaviin elämäntilanteisiin, mutta sitten kun sen tajuaa että, kylläpäs minä voin huonosti,
niin sitten peruutellaan vähän matkaa ja "köyhdytetään" elämää, että on taas energiaa ja intoa liikkua siihen suuntaan mikä itselle se oikea polku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älääää kirjoitti:
Älä missään nimessä muuta pois sieltä missä on edes jotain elämää. Ei maalaiset ole niin kivoja.
Vaihtaisin paikkaa sun kanssa milloin vaan.
Rassen ulinaa, ehkä vika on ihan sinussa.
No kaupassa käynti on ihan turhaa, juuri noista mainitsemistasi syistä en käy kaupassa. Yksi stressi vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukselta kuulostaa ja lopen uupunut
Paha oravanpyörä päällä
Sairaslomaa aluksi että saat levätyksi niin kaikki ei ehkä näytä mustalta kuin nyt
Se on ainoa tapa lähteä vyyhtiä purkamaan.
Itse samassa tilanteessa saikun jälkeen aloitin 80 % työt= perjantai vapaa eli pidempi vkonloppu
Okei palkka pieneni, mutta kaikkea ei voi rahassa mitata.
Tsemppiä 🍀
Downshiftaa, niin minäkin tein. Asuntoa ei ole pakko omistaa, jolloin pääsee pois asuntolainan kahleista. Vuokralle tai asumisoikeusasuntoon, itse valitsin jälkimmäisen. Rauhallisempi asuinalue nyt alkuun, jos muu perhe vastustaa maalle muuttoa. Kun pankkilaina ei enää pakota töihin, voi vaikka opiskella uuden ammatin. Tai tehdä vain osa-aikaista työtä ja lisätä näin vapaa-aikaa ja palautumista.
Voi olla, että sinulla on burn out, mutta enemmän kuullostaa siltä, että elämäsi fundamentit eivät ole enää sitä mitä haluaisit, ja se ei korjaudu saikulla tai terapialla.
Been there. Nyt opiskelen uutta alaa ja olen äärettömän onnellinen siitä, että uskalsin tehdä tosi isoja moveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taloudellinen riippumattomuus tuo mielenrauhaa ja hyvät yöunet. Kun perusasiat ovat kunnossa ja kaikkea sopivasti, ei liikaa, niin stressikin helpottaa. Vaatimattomampi asunto hieman syrjemmässä, vuosi osa-aikatyötä ja yhteys luontoon auttoivat minua.
Kuinka monesti pysähdytte miettimään mitkä asiat ovat tuottaneet hyvää mieltä viimeaikoina, ehkä niistä voi yrittää ammentaa jotain..
Itse ihan vaan poikkesin mökillä eilen tsekkaan paikat ( koska muuten en ole siellä juuri ehtinyt viettämään aikaa) Mieleni rauhoittui rauhasta. Pesin laiturin auringon jo laskiessa, Keräilin pihasta sieniä ja innostuin tunnistamaan/tutkimaan niitä lähempää ym. Tänään keskityin syvemmin lasten juttuihin (vaikka olisi pitänyt siivota) katseltiin heidän askartelemia juttuja puhuttiin harrastuksista, kaverisuhteista ym. Tänään ajattelin aloittaa vanhan lipaston kunnostuksen. Eli aika maanläheisiä juttuja mistä täällä inspiroidutaan/innostutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin sieltä pois jo vuosia sitten koska alkoi masentaa se meno. Muutin maalle pikkupaikkakunnalle. Löysin kivan naisen täältä ja on rauhaa ja hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa burn outilta.
Ei, vaan Satutädiltä. Palstatrolli.
Aloituksessa ei ole lapsia, duunia, taloa ja autoa. On vain trollin mielikuvitustarina elämästä, johon mikään mitä kaikkensa uhraava äiti tekee ei tehoa. Aika naiivi saa olla, jos näihin tosissaan lankeaa.
klo 22:20 | 18.7.2023
"Normaali ihminen ei jankkaa jokaiseen asiaan, että "tehty jo ei toiminut". Normaali ihminen jatkaa keskustelua kertomalla tarkemmin, miten heillä on tätä neuvoa x toteutettu ja mikä siinä on mennyt pieleen. Siitä sitten voidaan jatkaa keskustelua kehittelemään toimintatapaa toimivammaksi. Kukaan ei jaksa keksiä ideoita, jotka heti suoriltaan aina tyrmätään ilman minkään laista halua ottaa vastaan ideaa ja kehitellä sitä. Toimii niin tuotesuunnitelussa kuin av-palstallakin. Jos et ole halukas ottamaan vastaan neuvoja, älä tule niitä pyytämään."
Vierailija kirjoitti:
Satutäti on tuottelias trolli.
Olkoon trolli tai ei, täältä voi joku muukin saada ajateltavaa. Ei nyt niin tosissaan kannata näitä ottaa.
Jos kerran olette hyvätuloisia, auttaisiko kakkosasunto maaseudulla, ehkä ei kovin kaukana Helsingistä, jonne voisi vaikka vähitellen alkaa rakentamaan uutta elämää, edes osittain, käydä välillä hengähtämässä ja vaikka katsella pikku hiljaa työmahdollisuuksia sieltä.