Sinä joka aidosti rakastat täysillä elämääsi, millainen on päivärutiinisi?

Minulla on myös tuollainen tapahtumaköyhä arki. Eihän tuo mitään elämää ole, vaan pystyyn kuolemista. En tajua lainkaan näitä kirjoituksia.

Kuinka monta sivupersoonaa ihmisellä onkaan! Ihailuni ap:lle.

Sanon vain sen, että herään reilusti ennen muita ja juon aamukahvin hiljaisuudessa. Tänään heräsin 4.45, muut heräävät varmaan klo 8.

Nämä aamut ovat minulle ihana asia.

Jos olen Suomen kodissa herään n klo 5. Juon kahvia, kuuntelen äänikirjaa. Mies herää 7.30 ja sitten syödään aamupala yhdessä (mies etätöissä kotona, minä eläkkeellä).

Jos on kesä ja kaunis ilma olen jo tuossa välissä ehtinyt uimaan, talvella avantoon vasta aamiaisen jälkeen.

Puutarhahommia, siivoilua. pyykkäilyä kunnes on aika tehdä lounasta. Syömme yhdessä ja katsomme ehkä jonkin jakson brittidekkareista.

Iltapäivällä leivon, poimin marjoja ja teen hilloa, säilöän vaikka tomaatteja kasvihuoneesta jne. Käyn kaupassa. Juomme ip kahvit, kuuntelen äänikirjaa Illemmalla katsotaan taas joku jakso ja teen meille päivällistä. Himmaillaan, jutellaan jne. Rauhallista.

2. kodissamme etelässä aika samoja puuhia, tosin viikonloput on aktiivisempia kun käymme kyläjuhlissa syömässä ja ihmettelemässä paikallista menoa. Tv:tä emme ehdi katsomaan lainkaan:)

Onko kukaan täysillä elämäänsä rakastava sinkku? Minä rakastaisin muuten, mutta mies puuttuu 😕

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös tuollainen tapahtumaköyhä arki. Eihän tuo mitään elämää ole, vaan pystyyn kuolemista. En tajua lainkaan näitä kirjoituksia.

En halua olla ilkeä, mutta mua säälittää ja samalla myös jotenkin ärsyttää ihmiset, joiden mielestä "tapahtumaköyhä arki" on "pystyyn kuolemista". 

Itselläni oli onneton lapsuus, minkä seurauksena olin holtiton nuori. Yli kolmekymppiseksi elämän sisältö koostui päihteistä, juhlista ja matkoista. Onneksi tajusin elämäni sisällöttömyyden ja aloin rauhoittamaan sitä. Isoin muutos tapahtui, kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Koen voimakkaita onnen tunteita arkisista asioista päivittäin.

Nykyään suurinta iloa lomassa aiheuttaa se, että on jaksamista urheilla niin paljon kuin haluaa. Aikaisemmin hyvä loma vaati matkoja, juhlia ja mahdollisimman paljon tapahtumia.

Kun arki on mukavaa, ei loman loppuminenkaan ole kovin ikävää.

Ketjun vastauksissa aika monella oli jollain tapaa ilmaistuna kiireetön aamu. Joko niin, että ehtii jumppailla tai haahuilla tai syödä rauhassa aamupalaa tms. Se näyttäisi siis tässä vaiheessa olevan yhdistävä tekijä ja itsekin pidän sitä yhtenä hyvinvoinnin kulmakivenä. Kun aamu on rauhallinen ja itselle mieluinen, on helpompi lähteä hyvällä mielellä päivään.

Herään joka aamu, myös viikonloppuna, 6 ja 7 välillä.

On aivan ihanaa kun saa aamukahvin nokan alle ja saa nauttia siitä kaikessa rauhassa <3

Semmonen pieni hetki itselle.

Syön aamiaista myös.

2 päivänä viikosta on työpäivä, 9-15 monipalvelutyöntekijän hommia.

Eli ruoan esillepanoa/jakamista ja paikkojen siistimistä. Lounas siinä 11.30-12.

Muina päivinä katson telkkaa aamupäivän ja juttelen aviomiehen kanssa ja rapsutan kissaamme.

Lounaan kokkailen kun on nälkä, usein siinä puoliltapäivin.

Syömme yhdessä ja lounaan jälkeen käyn kävelyllä joko yksin tai puolison kanssa tai sitten käydään kaupassa ja muilla asioilla. Usein samalla myös käydään uimarannalla ihan vain joko istuskelemassa tai jopa uimassa.

Joskus käydään myös laavulla tai metsäretkellä.

Kuhertelen puolisoni kanssa ja rapsutan kissaa.

Syödään päivällistä tai välipalaa, nälästä riippuen.

Seksiä voi olla mihin aikaan hyvänsä päivästä.

Välillä illalla käydään tuttavan koiraa lenkittämässä.

Katson telkkaria ja sometan.

Petiin mennään aikaisin, siinä 20 maissa ja nukahdan 22-00.

Voi kuulostaa umpitylsältä, mutta itse tykkään kun on paljon vapaa-aikaa.

Valitettavasti olemme köyhiä, niin ei voida matkustella vaikka haluttaisiin kyllä.

Vanhempien mökillä käymme niin usein kun mahdollista, siellä suurinpiirtein samat rutiinit mökkiaskareineen.

Terkkuja tutuille.

N 40.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös tuollainen tapahtumaköyhä arki. Eihän tuo mitään elämää ole, vaan pystyyn kuolemista. En tajua lainkaan näitä kirjoituksia.

En halua olla ilkeä, mutta mua säälittää ja samalla myös jotenkin ärsyttää ihmiset, joiden mielestä "tapahtumaköyhä arki" on "pystyyn kuolemista". 

Itselläni oli onneton lapsuus, minkä seurauksena olin holtiton nuori. Yli kolmekymppiseksi elämän sisältö koostui päihteistä, juhlista ja matkoista. Onneksi tajusin elämäni sisällöttömyyden ja aloin rauhoittamaan sitä. Isoin muutos tapahtui, kun lopetin alkoholin käytön kokonaan. Koen voimakkaita onnen tunteita arkisista asioista päivittäin.

Nykyään suurinta iloa lomassa aiheuttaa se, että on jaksamista urheilla niin paljon kuin haluaa. Aikaisemmin hyvä loma vaati matkoja, juhlia ja mahdollisimman paljon tapahtumia.

Kun arki on mukavaa, ei loman loppuminenkaan ole kovin ikävää.

Ketjun vastauksissa aika monella oli jollain tapaa ilmaistuna kiireetön aamu. Joko niin, että ehtii jumppailla tai haahuilla tai syödä rauhassa aamupalaa tms. Se näyttäisi siis tässä vaiheessa olevan yhdistävä tekijä ja itsekin pidän sitä yhtenä hyvinvoinnin kulmakivenä. Kun aamu on rauhallinen ja itselle mieluinen, on helpompi lähteä hyvällä mielellä päivään.

Jotkut ihmiset ovat kovasti menossa, juoksevat pakoon oman elämänsä ikäviä asioita. 

Huomasin saman, että monelle kiireetön aamu on se juttu. Itsekin olen joutunut heräämään ennen kuutta työelämässä ollessani ja aina oli muutenkin kiirettä, niin nautin siitä, ettei tarvitse tehdä mitään juuri sillä sekunnilla. Voi lukea rauhassa, siivota ja tehdä mitä lystää useimmiten. Olen kotirouva siis nykyisin, jäin pois töistä, olisi vielä ollut kahdeksan vuotta sitä rallia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan täysillä elämäänsä rakastava sinkku? Minä rakastaisin muuten, mutta mies puuttuu 😕

Minä ainakin, nro 3 (ja 9).

Pystyynkuollutta elämää kauhistelevalle tiedoksi, että tässä pyydettiin kuvaamaan nimenomaan arkea. Harvalla se arki mitään elämyksien ilotulitusta on, mutta mielestäni onnellisuus piileekin kyvyssä nauttia arjen pienistä asioista. Kuten siitä kiireettömästä aamusta, joka tosiaan näyttäisi olevan yhdistävä tekijä monessa kirjoituksessa.