Lapsi vai abortti
Olen 29-vuotias, vakituisessa työsuhteessa oleva nainen. Joitakin vuosia on mielessä kypsynyt haave omasta lapsesta, sitten jos/kun sopiva kumppani löytyisi.
Nyt sitten kesällä tapasin miehen, jonka kanssa oli hauskaa ja helppoa olla. Miehellä on yksi lapsi entuudestaan ja asuu toisella paikkakunnalla, lapsi on hänen luonaan vuoroviikoin. Ollaan toistaiseksi nähty noina viikkoina, kun lapsi ei ole kotona.
Kuitenkin, sain muutama viikko sitten tietää olevani raskaana. Olin tietenkin ensin shokissa, koska olimme vasta tavanneet. Siispä pelonsekaisin tuntein kerroin miehelle uutiset. Tämä otti asian hyvin vastaan, mutta sanoi tarvitsevansa hetken asian sulatteluun.
Muutama viikko elettiinkin niin, että olin jo asennoitunut lapsen pitämiseen ja niin oli mieskin. Tietenkin molempia mietitytti käytännön asiat ja itse jännitin tilannetta erityisen paljon, koska tämä perheenlisäys tarkoittaisi osaltani muuttoa uudelle paikkakunnalle (pikku peräkylä, jossa itselläni ei ketään tuttuja/tukiverkkoa). Sitten minulla iskikin valtava ahdistus tuosta muutosta ja hyppäämisestä uusperhearkeen. Kuinka parisuhde kestäisi kaiken? Lisäksi mietin asiaa myös miehen lapsen kannalta, miten hän ottaisi minut vastaan ja miten näin isot muutokset vaikuttaisivat häneen. En haluaisi, että kukaan kärsii tilanteesta.
Tuon ahdistuksen toinkin ilmi n. viikko sitten toteamalla asian ääneen ja sekavassa olotilassani kysyin mieheltä, pitäisikö raskaus keskeyttää. Tämä totesi, että varmaan se tässä tilanteessa olisi viisas ratkaisu. Mies vetäytyi täysin ja ei nähnyt tuon ahdistuskohtaukseni jälkeen enää mitään toivoa asian suhteen. Hän alkoi nähdä asiassa vain varjopuolia ja pohtia mikä kaikki voisi mennä pieleen. Mies myös totesi, ettei kestäisi ajatusta siitä että kaiken mennessä pieleen hänellä olisi lapsi toisella paikkakunnalla.
Nyt olenkin asiaa tässä miettinyt, ja kaikesta huolimatta haluaisin pitää lapsen. Haluaisin tehdä päätöksen niin, että se miellyttäisi kaikkia, mutta en pääse mihinkään lopputulokseen jos ajattelen muiden tunteita ja ajatuksia, kun ne ovat niin erilaisia kuin omani. On siis pakko ajatella vain itseäni. Uskon että olen valmis äidiksi, ja pelkään että keskeytystä katuisin koko loppuikäni. Saisinko edes toista mahdollisuutta, ei voi tietää.
Pelkkä keskeytyksen ajatteleminen aiheuttaa minussa valtavaa ahdistusta. Tiedän, etten toipuisi siitä pitkään aikaan - välttämättä ikinä. Lapsihaave on kuitenkin ollut jo pitkään.
En tiedä, onko suhteellamme tulevaisuutta tämän tilanteen takia. Lapsen olen kuitenkin valmis hankkimaan vaikka yksin, jos en saa tukea miehen puolelta. Tiedän, että pärjään yksin ja saisin tarvittaessa apua ja tukea perheeltäni ja ystäviltäni, jos lapsen pitäisin. Siskoni on tietoinen tilanteestani, ja on vahvasti sitä mieltä että kaikesta selvitään kyllä yhdessä ja käytännön asiat saadaan varmasti järjestymään.
Vaikka ymmärrän miehenkin ajatuksia, tuntuu silti itsekkäältä että hän ajattelee, miten pahalta hänestä tuntuisi jos olisi lapsi toisella paikkakunnalla. Miltä minusta tuntuisi, jos ehkäpä ainut mahdollisuuteni lapseen menisi tässä siksi, että tekisin abortin hänen takiaan? Toisaalta on kai tämäkin itsekästä jos päätän pitää lapsen hänen tahtonsa vastaisesti.
Onko paikalla muita samassa tilanteessa olevia/olleita? Kokemuksia?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Luin vain otsikon.Liian pitkä aloitus.Kasva aikuiseksi ja tee itsenäinen päätös asiasta.Olet tosi lapsi jos haet tältä asian tukea?Varra aika MT- lekuriin ja kysy siltä enemmin.
Luin viestisi ja totesin, että mt-palveluille tosiaan olisi käyttöä. Hakeuduthan niiden piiriin! Tsemppiä.
Ap
Juttele jonkun ulkopuolisen kanssa ja tee niin kuin parhaalta tuntuu, olosuhteet huomioon ottaen. Punnitse eri vaihtoehtoja ja mieti myös omaa jaksamistasi.
Minä en nyt ihan ymmärtänyt. Mies oli ok asian suhteen ja ilmeisesti valmis huolehtimaan sinusta ja lapsesta, mutta sinä aloit maalailla piruja seinille, väläyttelit aborttia jne. ja sitten taas yhtäkkiä mieli muuttui? Mies fiksuna totesi, että parempi ottaa pakkia ennen kuin psk osuu kunnolla tuulettimeen ja sinun ongelmasi on nyt... Mikä?
Jos haluat lapsen ja olet sen valmis ilman isää kasvattamaan, mitä arpomista siinä on? Parisuhteesi päättyi/päättyy muista syistä (=sinun soutamisesi ja huopaamisesi), sillä, pidätkö lapsen ei ole asiaan varmasti mitään vaikutusta.
Kuulostaa tuhoon tuomitulta. Miehestä on tulossa toistamiseen isä, mutta nyt vastoin tahtoaan. Todella saatte tehdä töitä, että parisuhde kantaa ja voitte elää uusioperhe-elämää. Miehen oma lapsi ei saa jäädä taka-alalle miehen elämässä. Hyväksytkö sen, että mies jakaa yhtä paljon huomiotaan myös toisen naisen lapselle, eikä vain teidän?
Jos ette jatka yhdessä ja eroatte, mies vaikuttaa että haluaisi osallistua lapsen elämään joka tapauksessa. Jaksatko sellaista riippaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä en nyt ihan ymmärtänyt. Mies oli ok asian suhteen ja ilmeisesti valmis huolehtimaan sinusta ja lapsesta, mutta sinä aloit maalailla piruja seinille, väläyttelit aborttia jne. ja sitten taas yhtäkkiä mieli muuttui? Mies fiksuna totesi, että parempi ottaa pakkia ennen kuin psk osuu kunnolla tuulettimeen ja sinun ongelmasi on nyt... Mikä?
Jos haluat lapsen ja olet sen valmis ilman isää kasvattamaan, mitä arpomista siinä on? Parisuhteesi päättyi/päättyy muista syistä (=sinun soutamisesi ja huopaamisesi), sillä, pidätkö lapsen ei ole asiaan varmasti mitään vaikutusta.
"Väläyttelin" aborttia, koska koin että olen tilanteessa yksin. Pelkät sanat eivät vakuuttaneet minua siitä, että mies on tosissaan kanssani. Hän suhtautui alun alkaen asiaan niin kevyesti, että aloin epäröidä kaikkea. Tuntui epätodelliselta, että joku olisi niin ok näin ison asian kanssa. Se, että sinä et tätä ymmärrä, ei kerro mitään minusta tai tilanteestani, vaan pikemminkin sinun kapeasta ajatusmallistasi ja kyvyttömyydestäsi nähdä asioita muiden silmin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tuhoon tuomitulta. Miehestä on tulossa toistamiseen isä, mutta nyt vastoin tahtoaan. Todella saatte tehdä töitä, että parisuhde kantaa ja voitte elää uusioperhe-elämää. Miehen oma lapsi ei saa jäädä taka-alalle miehen elämässä. Hyväksytkö sen, että mies jakaa yhtä paljon huomiotaan myös toisen naisen lapselle, eikä vain teidän?
Jos ette jatka yhdessä ja eroatte, mies vaikuttaa että haluaisi osallistua lapsen elämään joka tapauksessa. Jaksatko sellaista riippaa?
Miehen lapsi ei ole minulle ongelma. Johan aloituksessakin totesin miettiväni tilannetta myös tämän kannalta. Lapsi olisi minulle tasavertainen perheenjäsen, siinä missä tämä biologinen lapsikin. Ap
Käyttäjä44195 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tuhoon tuomitulta. Miehestä on tulossa toistamiseen isä, mutta nyt vastoin tahtoaan. Todella saatte tehdä töitä, että parisuhde kantaa ja voitte elää uusioperhe-elämää. Miehen oma lapsi ei saa jäädä taka-alalle miehen elämässä. Hyväksytkö sen, että mies jakaa yhtä paljon huomiotaan myös toisen naisen lapselle, eikä vain teidän?
Jos ette jatka yhdessä ja eroatte, mies vaikuttaa että haluaisi osallistua lapsen elämään joka tapauksessa. Jaksatko sellaista riippaa?Miehen lapsi ei ole minulle ongelma. Johan aloituksessakin totesin miettiväni tilannetta myös tämän kannalta. Lapsi olisi minulle tasavertainen perheenjäsen, siinä missä tämä biologinen lapsikin. Ap
Niin sanot nyt, mutta entäs väsyneenä hormonihuuruissasi, vieraan naisen tuotos voi lähinnä alkaa ärsyttää, jos se vie miehen huomion pois teidän yhteisestä lapsesta, etenkin sillä hetkellä kun SINÄ tarvitsisit lepoa ja rauhaa. Silloin voi tehdä mieli sanoa, että voiskos tuo kakara mennä äidilleen.
Lapsi vai murha, kas siinä pulma.
Haluatko itse lapsen vai et, oletko siihen valmis ja pystytkö siihen? Sehän tässä on se oleellisin kysymys. Ikävää sekä sinun että lapsen kannalta että lapsen isän asenne on tuo.
Pakko olla provo!
Ellei niin
Fakta. Miehet ei synnytä ja voivat aina kävellä tilanteesta kuin tilanteesta ulos silloin kun huvittaa.
Tilanteesi, vastakkain on (tekstistä päätellen) miellyttämisenhalu mieheen nähden ja lapsen henki.
Tarvitseeko Sinun oikeasti miettiä enempää?
Jos tarvii
Miehelle ei voi antaa päätösvaltaa asiassa, jota hän ei kykene ymmärtämään.
Hän sopeutuu tai ei. Yleensä aika auttaa, jos ymmärtää edes totella.
Jos mies on niin itsekäs *ettei voi elää eri paikkakunnalla kuin lapsensa" ja on tämän takia valmis tappamaan lapsensa, niin luuletko nanosekuntin vertaa, että vähät välittää?
Jos lasta haluat, niin tämä sama pohdinta on edessäsi joka kerta, ei se muutu. Ainoa mikä muuttuu, olet sinä, jokaisen turhan abortin myötä.
Kuulostat siltä, että haluat pitää lapsen, joten pidä se! Älä stressaa, asiat järjestyy kyllä. Vanhemmaksi tulo on tosi iso muutos elämässä, totta kai se jännittää ja mietityttää, raskauden edetessä sitä voi kyseenalaistaa monia asioita ja pohtia, oliko tämä järkevää. Sitä miettii omaa vanhemmuuttaan ja parisuhdetta ja myös omia lapsuuskokemuksia ihan uudella tavalla, joten valtava tunnemyrsky sekä äidille että isälle.
Vaikka lapsi olisi miehelle jo toinen, on se silti valtavan iso muutos ja varsinkin, jos teidän suhteenne on suht tuore. Meillä toinen lapsi oli melkeinpä yhtä iso muutos perheessä kuin ensimmäinenkin ja kävimme läpi ihan samoja asioita kuin ensimmäinesenkin kanssa, mikä ehkä vähän yllättikin.
Istukaa alas ja kerro miehelle, miten tärkeä lapsi sulle on ja mitä abortti merkitsisi. Puhukaa parisuhteesta ja yritä kuunnella, mikä miestä askarruttaa ja pelottaa. Oletko/oletteko käyny vielä neuvolassa? Voisiko sieltä saada yhteistä keskusteluapua tai muuten neuvoja, jossa voisitte purkaa tuntoja ja selkiyttää ajatuksia?
Hae tarvittaessa reilusti apua Facesta taiteilijanimellä, tms. hätäkahvit,ruokakassi,roskalava- ryhmistä. Niin sekä Torin annetaan osastolta. Yhden lapsen kanssa pärjää kyllä :)
Pidä lapsesi, anna hänen elää. Pärjäätte kyllä !
Kerrot, että olet aikuinen, työssäkäyvä, lapsihaaveita on ollut jo pitkään ja et ehkä edes selviä abortista yli, joten tottakai sinun kannattaa pitää lapsi.
En pitäisi aborttia huonona ratkaisuna alkuraskaudesta, jos olisit vasta teini tai ei olisi mahdollisuutta huolehtia lapsesta etkä toivoisi lasta.
Eri asia on, että miten viihdyt siellä miehen kotipaikkakunnalla, mutta kokeile ihmeessä. Siellähän voi olla vaikka kuinka kivaa. Ehkä sieltä löytyy uusia ystäviä ja tukiverkostoja. Jos se ei onnistu, niin sieltä pystyy muuttamaan pois.
Yksin on raskasta olla äiti. Oma mieheni menehtyi rappijuopon ajaessa hänen ylitseen kesken raskauttani. Vaikka kaikkialla hehkutetaan, miten yksinkin pärjää, niin se todellisuus on vaan toinen. Minun vanhempani olivat työelämässä ja menehtyneen mieheni vanhemmat olivat muuttaneet eläkepäivillä Espanjaan, joten apua ei juurikaan ollut saatavilla. Selvisihän siinä, mutta ei se kivaa tai helppoa ollut.
Tapailukumppaniasi et voi laskea avuksi, sillä hän voi ihan hyvin livistää. Kannattaa miettiä ihan vakavissaan, pärjäätkö täysin yksin.
Ihan wt-meininkiä mennä ilman mitään ehkäisyä. Sääliksi käy lapsi jo etukäteen, kun elelee väsyneen wt-yksinhuoltajan kanssa.
Abortti on murha. Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä.
Luin vain otsikon.Liian pitkä aloitus.Kasva aikuiseksi ja tee itsenäinen päätös asiasta.Olet tosi lapsi jos haet tältä asian tukea?Varra aika MT- lekuriin ja kysy siltä enemmin.