Lue keskustelun säännöt.
Entä jos ei kehtaa ottaa eroa sukulaisten vuoksi?
17.08.2023 |
Tuli mieleeni ero, miten se on jos ei kehtaa erota miehestä sen takia, kun pelkää mitä.muuy ajattelee? Lähinnä sukulaiset, omat sisarukset, miehen sisarukset ja vanhemmat. Kauhea tilanne, olen miettinyt eroa, mutta nyt tajusin, että oikeasti en kehtaa erota,koska pelottaa mitä sukulaiset ajattelee! Ihan kauhea ahdistus nyt, noloa erota. Meillä on siis lapsiakin. Onko kenelläkään käynyt niin, että ei kehtaa erota kun pelkää mitä muut ajattelee ja siten jää huonoon liittoon?
Kommentit (23)
Elätkö sukulaisten elämää, vai omaa elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten jatkaa onnettomana. Surkeaa olla noin riippuvainen muitten mielipiteista.
En kyllä elä heidän elämää, omaani elän. Silti hävettää todella paljon jos tässä ero tulee. Tuntuu nyt vaan siltä, että pienempi paha jäädä liittoon.
Niin no kenen vuoksi tätä elämää elät? Huoh. Hävettää...ok. no jää siihen sitten.
Ei mulle käynyt niin, ihan otettiin isännän kanssa ero ja asia selvä. Jos et uskalla erota niin eipä sulla sitten muuta vaihtoehtoa ole kuin jatkaa liitossa ja märehtiä asiaa elämäs loppuun asti. Mä en käsitä vähimmässäkään määrin mitä se toisten ajattelu ja tuumiminen mun elämään vaikuttaa, mikä siinä on pelottavaa. Ei, en tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, suurin osahan elää juuri tällaisten yhteiskunnan odotusten mukaan ja ajattelevat, mitä vanhemmat, sisaret, appi-ukot ym ajattelevat. Kaikkienhan KUULUU olla naimisissa ONNELLISESTI iästä 26 v eteenpäin, tehdä 2-4 lasta, ostaa talo, auto ja kesämökki ja sitten odottaa lastenlapsia. Ukot kipittää vaimojensa perässä Prismassa, sormukset sormissa ja akat ostaa ruokaa ja lasten vaatteita ja anopille synttärilahjaa. Juhannuksena mennään aina mökille ja joulut, uudetvuodet ym vietetään aina samalla tavalla ja samalla porukalla. Ja jos joku poikkeaa tästä normista, se on sitten se suvun mustalammas ja sitä päivitellään yhteistuumin koko suvun kesken. Ihanaa upeaa elämää ja sitten se loppuu. Mutta onneksi tuli elettyä, niin ettei tarvitse hävetä, kukaan ei puhu pahaa ja tein kaikki ne oikeat asiat elämässä.
Sinun pitää nyt sitten valita kahdesta pahasta se, kumman koet pienemmäksi pahaksi. Eli joko jatkaa puolison kanssa, jonka kanssa et haluaisi olla, tai ottaa riski, että tulet sukulaistesi hylkäämäksi, tai ainakin moittimaksi.
Jos olet hyvissä väleissä esim. siskosi kanssa, kerro hänelle parisuhteesi ongelmista. Siinä sitten voit saada selville, mitä hän erosta mahdollisesti ajattelisi.
Koko suku harvemmin ajattelee pohjimmiltaan samalla tavalla. Mutta jos he kaikki saavat tietää erostasi samaan aikaan, tai sen henkilön kautta, joka voimakkaimmin tuomitsee eron, voi kaikki mennä hänen mielipiteensä taakse. Mutta jos saat edes yhden sukulaisistasi puolellesi jo ennen eroa, et jää täysin yksin, vaikka muu suku hylkäisikin sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla olisi sisko (tai vaikka äiti) joka olisi samanlaisessa tilanteessa niin miten neuvoisit häntä?
Siis mitä mä luin?
Laitat siis sukulaistesi sun muiden mielipiteen asiasta samalle viivalle tai itseasiassa arvostat sen ylemmäksi kuin oman onnellisuutesi liitossa ja oman elämäsi?
Selvä.
Voihan sen toki noinkin...toivottavasti et myöhemmin katkeroidu ja kitkeröidy ja huokaile kuinka tuli elettyä elämätöntä elämää. Vain koska sukulaisten mielipide.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä ihmettä? En minä ajatellut mitään veljeni erosta. Erosi ja sillä sipuli. Ihan kamalaa olisi, jos ei olisi uskaltanut erota vaikka minun ja vanhempieni takia.
Nyt siellä järki päähän tässä asiassa.
Ei ne sukulaiset ajatteli hevon paskaakaan loppujen lopuksi, joten elä nyt omaa elämääsi etkä luulemaasi sukulaisten elämää. Ei niitä kiinnosta kuitenkaan ja mitä väliä, jos kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene terapiaan mahdollisimman nopeasti.
Oletko jostain uskonnollisesta lahkosta ja sinut on aivopesty tähän liittoon ikuisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suku vastusti eroani mutta ei ne sitä voineet estää. Vanhempani haikailevat yhä ex-vävyn perään ja jauhavat asiaa 7 vuoden jälkeenkin. Ei ole minun ongelmani.
Vierailija kirjoitti:
Mun suku vastusti eroani mutta ei ne sitä voineet estää. Vanhempani haikailevat yhä ex-vävyn perään ja jauhavat asiaa 7 vuoden jälkeenkin. Ei ole minun ongelmani.
MIten sulla tuli edes suvun kanssa keskusteltua erosta? Minä vaan ilmoitin, että erottiin tässä joku aika sitten.
Ei siitä tarvitse välittää mitä sukulaiset ajattelevat. He ovat iloisia kun et jää huonoon liittoon. Jospa kaikki voivat paremmin eron jälkeen, jopa lapset. Ja voihan mies asua lasten lähellä, kun ehdotat. Ehkei synny mitään kolmannen asteen katastrofia.
Olisiko aika itsenäistyä ja katkaista napanuora sukulaisiin?
Aina on heitä, jotka uksovat ja luulevat tietävänsä asianosaista paremmin kenen tulisi olla parisuhteesa ja kenen erota.
Mutta vastuu on kuitenkin meillä itsellämme. Siksi kai turhaan minäkin jatkan nyt kun en voi vertaitukea kun en ole eronnut; vaan kuulun nyt näihin ulkopuolelta viisastelijoihin.
Siksi jatkan nyt latteasti kun huomautan, että Suomessa kuitenkin sinkkuna voi elää monin tavoin varsin hyvää elämää, Sinnkuna elämiseen ei emää liity samanlaist astigmaa kuin vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Sinkkuna ei joudu täysin tyhjän päälle, vaikkei avioeroon olisi varauduttu jo aiemmin esimerkiksi aviohdolla.
Eikä vuosikymmeniin sinkkana olosta ole rangaistu erityisellä verolla. Toinen juttu on se, että suhteellsiesti yksin eläminen on usein kalleinta. - Sanon usein, koska kalliiksi käy sekin,. jos kumppanilla on hyvin erialsiet käytännöt ja mielikuvat ja toiveet siitä, mihin rahaa tulisi käyttää.
Totta kai on ymmärrettävää, että avioeroon saattaa liittyä hyvin moninaisia tunteita ja tuntemuksia, joita kelatessa saattaa mieleen tunkea ihan hulliujakin ajatuksia.
- Joskus olen kuullut sanonnan, että kumppanin kuolemakin olsi ollut parempi kuin ottaa hänestä avioero; vaikka sitten kun ero on tapahtunut ja aikaa kulunut tarpeeksi saattaa mieleen nousta tunne siitä, että juuri näin sen pitikin mennä.
Uskovainen mies
Vierailija kirjoitti:
En kyllä elä heidän elämää, omaani elän. Silti hävettää todella paljon jos tässä ero tulee. Tuntuu nyt vaan siltä, että pienempi paha jäädä liittoon.
Voivat kokeilla avioliittoa miehesi kanssa, jos heillä on jotain sitä vastaan.
Nosto