Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Olen kolmikymppinen mutta neitsyt, ja kieltämättä välillä kiinnostaa että millaista seksi on kun se niin voimakkaita tunteita herättää. Mutta en vaan ole tavannut ihmistä johon olisin tuntenut sellaista vetoa että seksiä olisin halunnut harrastaa. En oikein usko että olen aseksuaalinen. En myöskään halua seurustella ihmisen kanssa joka katsoo pornoa joten siinä meneekin aika iso osa miespuolisista vaihtoehdoista, tuntisin vain vastenmielisyyttä kumppania kohtaan. Naisia toki on, ehkä joskus sellaisen tapaan.

Masturbointia joskus harrastan ja onhan se orgasmi ihan jees. Mutta ilmeisesti seksi voi olla oikein superihmeellistä. En nyt tiedä mitä tällä avautumisella hain mutta ehkä sitä itsekin hakee jotain vertaustukea vaikka ei olekaan vielä vaihdevuotinen.

Olen kolmikymppinen ja harrastanut seksiä usean ihmisen kanssa. Seksi ei mielestäni ole ihmeellistä. Orgasmi on tietyski hetkellinen, nautinnollinen tunne, mutta ei sen ihmeellisempää. Siitähän sinulla on kokemusta. Ei se muutu muuksi toisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen sellainen vuosikymmenten suhde, jonka ainoa yhdessäpitävä voima on seksi.

No, eipä jää vaimolle ainakaan omaishoitajan taakkaa. Rakkaan kun naiset usein hoitaa hautaan asti vaikka ei ukko enää orgasmeja tuottaisi.

 

Meillä se ei ollut yhdessäpitävä voima. Se oli minulle loppujen lopuksi sellaista pakkopullaa, että ei vain kestänyt. Miehelle se oli välttämättömyys. Jos hän ei olisi ollut asian suhteen niin vaativa ja vankkumaton oikeuksistaan, niin minua olisi varmaankin innostanut enemmän. Mutta eihän siitä mitään tule, kun toinen karjuu, että nyt sitä seksiä. Ja jos ei karju, niinvalittaa, kun ei ole seksiä. Tai syyttää, että et hoida hommiasi. Ihan kuin jostain arkiaskareesta olisi kyse. Niin hänelle varmaan olikin. Minä kaipailin vähän romantiikkaa, erotiikkaa, hauskuutta. Hän ei myöskään suostunut ymmärtämään, että vaikka alastomuu

Tämäntapaisista suhteista kun lukee niin nousee mieleen kysymys että millaisissa tilanteissa ja miten kumppanukset ovat päätyneetkään yhteen. 

Luin ketjun läpi ajankuluksi sairaslomalla, ja täytyy todeta että onpa teillä joillakin kauheita parisuhteita ja miehiä! Miksi ihmeessä olette ihmisen kanssa, joka "haluaa nähdä alasti vain pilkatakseen ja häpäistäkseen" tai joka suuttuu ja raivoaa ellei saa tahtoaan läpi? Tai miehen, joka seksissä hakee vain omaa nautintoaan ja naisesta viis? Kyllä minäkin olisin mieluummin yksin kuin tuollaisen miehen kanssa.  

Mutta, oma mieheni on aivan ihana ja huomioonottava. Rakastan häntä ja hän minua ja haluamme seksiä edelleen toistemme kanssa, vaikka minulla jo vaihdevuodet on ohi ja miehelläkin välillä haasteita erektion kanssa. Puhumalla ollaan selvitty, ja muunkinlaista seksiä on kun yhdyntä. Mies myös aina huolehtii minulle ensin orgasmin, joten mielelläni teen saman hänelle. Muutenkin mieheni kohtelee minua kauniisti eikä ole koskaan pahaa sanaa minulle sanonut. Emme tosiaankaan halua nyt hieman päälle 5-kymppisinä lopettaa seksuaalista suhdettamme kokonaan. Joku kysyi kuka sitä liukkaria muka tarvitsee, niin me ainakin! Seksi on paljon nautinnollisempaa sen kanssa. 

Ja vastauksena eräälle kyselijälle, kyllä edelleen vaihdevuosien jälkeen voi nauttia seksistä ja tuntea mielihyvää ja saada orgasmeja, vaikka halua joutuisi hieman pitempään herättelemäänkin. Tai jos alkaa hommiin vaikkei tunne sen kummempaa intohimoa, itselläni se tilanne ainakin vie mukanaan ja mies tietää mistä tykkään. Varmaan ihan muutaman kerran on minulta jäänyt orgasmi saamatta, eikä sekään haitannut kumpaakaan. 

Olen pahoillani kaikkien naisten puolesta, joilla hirveä puoliso. Samalla ihmettelen, miksi haluatte kiduttaa itseänne hirveän puolison kanssa? Ja jos eroatte, ei kannattaisi ehdottomasti kieltää itseltään mahdollisuutta uuteen parisuhteeseen ja hyvään mieheen. Sellaisiakin nimittäin on. 

Älkääkä julistako, että on epänormaalia haluta seksiä vaihdevuosien jälkeen. Ei ole. Kukin puhukoon omasta puolestaan ja jos joku asia on juuri sinulle epänormaalia, ei se välttämättä ole sitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksen ei tarvi olla mikään seksin pappi tai papitar. Siinä vaiheessa elämää aika surullista jos mielessä päällimmäisenä seksiseksiseksiseksi ja miten voisi mahdollisimman himottava.

Siis ihan oikeasti?? Kaksi vanhusta elänyt elämän yhdessä. Kasvattanut lapset, selvinnyt vaikeuksista, ehkä tuossa vaiheessa toinen käynyt vaikka syöpätaistelun toisen tukiessa, yhdessä aina rämmitty eteenpäin.

Sen sijaan että mietitään miten voisi rakkaalleen tarjota mahdollisimman onnelliset viimeiset vuodet, mietitään antaako hän minulle orgasmeja??? Minäminäminäminä.

Kamalissa suhteissa ihmiset elävät. Meillä on hyvä seksielämä, mutta vanhoilta päiviltä haaveilen sitä että ryppyiset kädet käsikkäin käymme kävelyillä, muistelemme nuoruutta, iloitsemme lapsen lapsista ja hoidamme toisiamme parhaamme mukaan.

Pelottaa enemmän se, että mitä jos toinen kuoleekin kauan ennen minua. Mieluummin haluan mahdollisimman paljon

Hienosti ilmaistu. Valitettavasti sitä eivät koe kaikki jotka siitä haaveilevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhuksen ei tarvi olla mikään seksin pappi tai papitar. Siinä vaiheessa elämää aika surullista jos mielessä päällimmäisenä seksiseksiseksiseksi ja miten voisi mahdollisimman himottava.

Siis ihan oikeasti?? Kaksi vanhusta elänyt elämän yhdessä. Kasvattanut lapset, selvinnyt vaikeuksista, ehkä tuossa vaiheessa toinen käynyt vaikka syöpätaistelun toisen tukiessa, yhdessä aina rämmitty eteenpäin.

Sen sijaan että mietitään miten voisi rakkaalleen tarjota mahdollisimman onnelliset viimeiset vuodet, mietitään antaako hän minulle orgasmeja??? Minäminäminäminä.

Kamalissa suhteissa ihmiset elävät. Meillä on hyvä seksielämä, mutta vanhoilta päiviltä haaveilen sitä että ryppyiset kädet käsikkäin käymme kävelyillä, muistelemme nuoruutta, iloitsemme lapsen lapsista ja hoidamme toisiamme parhaamme mukaan.

Pelottaa enemmän se, että mitä jos toinen kuoleekin

Me 5-kymppiset nautimme jo nyt lapsenlapsista. Omat lapsemme olemme kasvattaneet aikuisiksi, enkä koe, että olisimme "vanhoilla päivillämme" vielä 5-kymppisinä. Itse haaveilen tällä hetkellä siitä, että terveys säilyy mieheni kanssa molemmilla, että lasten elämä on onnellista. Että omani ja mieheni elämä on onnellista. Että saisimme mieheni kanssa vanheta yhdessä. En voi tietää, mistä haaveilen 20 vuoden kuluttua,  jos olen vielä elossa silloin. Toivon olevani, toivon olevani edelleen mieheni kanssa ja toivon että harrastamme edelleen seksiä. 

On se kumma kuinka vanhusten seksuaalisuus halutaan nähdä likaisena asiana. Miksi? Jos molemmat ovat tyytyväisiä, mitä se ketään haittaa vaikka harrastaisivat seksiä viimeiseen hengenvetoonsa asti? 

 

 

"Mutta ilmeisesti seksi voi olla oikein superihmeellistä."

No eihän se nyt mitään superihmeellistä ole mutta kivaa kyllä. Piristää elämää ja antaa virtaa ihan kuten vaikka hyvä saunominen tai mukava ilta kavereiden kanssa.

Ei sen kannata odottaa olevan mitään tajunnan räjäyttävää vaan yksi elämänilo muiden joukossa. 

Seksuaalisuus tänäpäivänä kilpailu yhteiskunnan pärjäämisen meriitti mediassa ja tuon yhdentekevyys yksilölle tekee jo sitten luuserin.

Naisille jotka haluavat seksiä, mutta eivät siihen pysty, niin pitäisi keksiä naisviagra. Niinhän ne miehetkin, joilla ei ota eteen joko iän tai jonkin muun syyn takia, niin popsivat viagraa. Missä viipyy sama rohto naisille? Vastaus: ei missään.  Minä en ainakaan ala kenenkään toisen mielihaluja tyydyttämään, jos/kun minua ei itseäni haluta. Ja tämä päätös pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullinen sellainen vuosikymmenten suhde, jonka ainoa yhdessäpitävä voima on seksi.

No, eipä jää vaimolle ainakaan omaishoitajan taakkaa. Rakkaan kun naiset usein hoitaa hautaan asti vaikka ei ukko enää orgasmeja tuottaisi.

 

Meillä se ei ollut yhdessäpitävä voima. Se oli minulle loppujen lopuksi sellaista pakkopullaa, että ei vain kestänyt. Miehelle se oli välttämättömyys. Jos hän ei olisi ollut asian suhteen niin vaativa ja vankkumaton oikeuksistaan, niin minua olisi varmaankin innostanut enemmän. Mutta eihän siitä mitään tule, kun toinen karjuu, että nyt sitä seksiä. Ja jos ei karju, niinvalittaa, kun ei ole seksiä. Tai syyttää, että et hoida hommiasi. Ihan kuin jostain arkiaskareesta olisi kyse. Niin hänelle varmaan olikin. Minä kaipailin vähän romantiikkaa, erotiikkaa, hauskuutta. Hän ei my

Alkuhuumassa ajaudutaan yhteen. Mutta kas kummaa se huuma haihtuu melko pian. Sitten alkaa arki: lapset ja asuntovelat. Aikuisten välinen rakkaus on ohimenevä juttu. Lapsiaan sitä rakastaa aina vaan ja taistelee niiden hyvinvoinnin puolesta, vaikka ois toinen jalka haudassa.  Huiman vaihtuessa seksi tuntuu pelkältä velvollisuudesta ja se ei ole herkkua, se on nöyryyttävää. Silloin on parasta antaa puolisolle vapaus lähteä paremmille metsästysmaille.

Vierailija kirjoitti:

Naisille jotka haluavat seksiä, mutta eivät siihen pysty, niin pitäisi keksiä naisviagra. Niinhän ne miehetkin, joilla ei ota eteen joko iän tai jonkin muun syyn takia, niin popsivat viagraa. Missä viipyy sama rohto naisille? Vastaus: ei missään.  Minä en ainakaan ala kenenkään toisen mielihaluja tyydyttämään, jos/kun minua ei itseäni haluta. Ja tämä päätös pitää.

MINÄ en ainakaan ala.. Kun MINUA ei haluta.. Ja tästä ei voi keskustella. Teet samaa mistä iso osa naisista on syyttänyt miehiä, olet itsekäs. Naiset täällä rääkyy, että parisuhteessa miesten pitää ottaa naiset huomioon. Ilmeisesti sama ei toimi toisinpäin.

Kyllä sääliksi käy monia ihmisiä ja heidän ns. parisuhteitaan. Sen tosiaan näkee naamasta,  kun lakkaa saamasta. 

Miten niin aikuisten välinen rakkaus on ohimenevä? Mä olen rakastanut miestäni jo melkein 30 vuotta ja hän minua. Todellakin olen kiinnostunut mieheni hyvinvoinnista, aivan samoin kuin lasteni. 

Olen pahoillani tuon puolesta, kenen seksielämä miehen kanssa on ollut nöyryyttävää. Toivon hänen tajuavan, että hän on kuitenkin vähemmistössä eikä voi puhua muiden puolesta. Ainakin oma seksielämäni on ollut tyydyttävää ja monipuolista, on edelleen. Mikäs sen parempaa kun mukana on oma aviomies. Eihän se kenen tahansa kanssa tälläistä olisikaan. 

Keski-ikäisenä hippinä, 20 v toisen samanlaisen kanssa, huikkaan täältä sivusta, että seksi voi olla myös superihmeellistä. Silloin orgasmi saa piuhat ristiin päässä ja kirjaimellisesti itkee onnesta. 

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalisuus tänäpäivänä kilpailu yhteiskunnan pärjäämisen meriitti mediassa ja tuon yhdentekevyys yksilölle tekee jo sitten luuserin.

Luuserin kenelle?

Sehän on just voittaja joka kiskaisee itsensä irti näistä älyvapaista uusista ohjeistuksista, säännöistä ja käytösmalleista. Kuten että seksiä on OLTAVA hautaan saakka vaikka sitten valtaisalla seksilelukokoelmalla itseään hinkaten. Ihan kuin ihmisistä (ehkä jopa erityisesti naisista) tehtäisiin täyttä pilaa. Siis meidät pitäisi saada käyttäytymään kuin jotkin pornoteollisuuden luomat alati riettaat, kyltymättömät ja loputtoman kiimaiset satuolennot, joiden elo pyörii miehen elimestä haaveilun ympärillä.

Saako tälle hulluudelle nauraa? No minä ainakin nauraa hohotan p*skaisesti. Että jumaliste minä manipuloitavana roskana meitä pidetään. Sama ilmiö näkyy tällä palstallakin, sama pohjaton löyhkäävä halveksinta naiseutta kohtaan.

Tälläiset vallat siis kertovat millainen sinun kuuluu olla, jotta sairailla olisi kivaa. Psykopaatin unelmamaailma: saada ihmiset alentumaan aivan mihin tahansa. Hänen toiveistaan käsin.

Ei onneksi pidä!

Surullista, miten moni haluaa jo suht nuorena jättää niinkin merkittävän osan pois elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

No ei se ole mikään pakko. Miksi se rassaa ap:ta, jos toiset nauttii seksistä?

Niin miksi? Samaa mietin? 

Eihän sitä pakko ole harrastaa, mutta vuosien sitoutuneessa suhteessa aika paska temppu yksipuolisesti ilmoittaa, että _meillä_ on nyt seksit lopullisesti ohi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä pakko ole harrastaa, mutta vuosien sitoutuneessa suhteessa aika paska temppu yksipuolisesti ilmoittaa, että _meillä_ on nyt seksit lopullisesti ohi.

Tuskin kumpikaan on tosissaan ajatellut, että säännöllistä seksiä on hautaan asti. Jossain vaiheessa se kuitenkin loppuu. 

Ihan samalla tavalla kuin osa rakastaa matkustamista yli kaiken muun, osan mielestä se on mukavaa vaihtelua ja osa ei voi sietää sitä. Eiköhän meidän aivoissa jo ole sen verran eroja, että osa haluaa seksiä enemmän ja osa vähemmän. Enemmän haluavat varmaan varmaan saavat siitä enemmän. 

Itse ainakin ymmärrän ihan hyvin jos joku haluaa siirtyä seksivouhotuksesta muihin asioihin jos iän myötä ei kiinnostus pysy yllä. Elämässä on niin paljon muutakin. Miksi pitäisi pakottaa? Toki toivottavaa että osuisi ajatukset mahdollisen kumppanin kanssa yhteen. 

N35

Nostanpa ketjua, kun aihe on minullekin ajankohtainen. Gyne juuri ihmetteli, kun kerroin etten ole harrastanut seksiä muutamaan vuoteen, vaikka olen naimisissa. Kuulemma seksistä ei tarvitse luopua vaihdevuosien myötä. Kun miestä ei tilanne haittaa niin en ymmärrä, miksi seksin haluamisen pitäisi olla niin tärkeää.