Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla halukas jos ei halua.

Ei tarvi ei.

Mutta pitäisi reilusti kertoa puolisolle tilanteesta ja antaa sen tehdä sitten omat ratkaisunsa asian suhteen.

Ei seksi ole ikääntyessä enää liiton tärkein asia.

Ne halut ja himot voi toinen purkaa urheiluun ja muuhun fyysisesti vaativaan juttuun.

Hassua, jopa outoa, jos pitkä avioliitto kariutuu pelkän seksin takia.

Ei kellään ole seksi mielessä ykkösenä 7/24/365.

Eläväthän jotkut, tai joutuvat elämään, lähes koko elämänsä selibaatissa.

Kukaan ei kuole seksin puutteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista lukea kuinka monelle seksi tuntuu olevan pelkkää elinten yhteen hinkkausta ja siitä eroon pääseminen on vapauttavaa.

Vaikuttavat katkerilta. Haluaisin tietää, mikä katkeroitti. Omat valinnat (marttyyriäitiys?) vai ihan todelliset ongelmat suhteessa, esimerkiksi kumppanin käytöshäiriö tai alkoholismi. 

Jos seksiin on aina vain liittynyt negatiivisiä kokemuksia niin ei ihme, että siitä haluaa eroon. Etenkin sellainen pornomaailmasta tuttu seksi on monelle naiselle epämiellyttävä kokemus, jossa ei pysty tuntemaan itseään rakastetuksi vaan lähinnä kokee itsensä seksiobjektiksi, jonka ainoa tarkoitus on toimia miehen tyydyttäjänä ja se naisen oma seksuaalinen nautinto ja tunnepuoli on toisarvoista. Tuossa aiemmin ketjussa mainittu tantraseksi on päinvastaista tälle ja se perustuu syvään henkiseen yhteyteen kumppanin kanssa ja tantraseksi on kuin meditaativinen harjoitus, jossa ollaan syvän rentoutuneessa tilassa, jolloin kaikki tuntemukset tuntuvat paljon voimakkaammin kuin tavallisessa seksissä.  Jos seksi ei tunnu miltään niin tosiaan kannattaa kokeilla tuota (rakastavan kumppanin kanssa) ennen kuin heittää pyyhkeen kokonaan kehään. 

Minä ihmettelen, miksei se nainen sitten ole avannut suutaan aiheesta ja kertonut miehelleen, että tämä ei nyt oikein toimi, voitaisko kokeilla jotenkin muuten.

Siinä varmaan on psykologinen kynnys ylitettävänä ja on mietittävä, miten puhuu ja millä sanoilla, mutta kun sen ylittää, siitä hyötyvät kumpikin. 

Väitän, että jos "seksi ei tunnu miltään" on keskitytty penetraatioon ja unohdettu se kaikki ihana sitä ennen. Sehän alkaa katseista, asenteesta, aivojen yhteydestä kommunikoimalla.

Ja jos ei tunnu miltään, vaihtakaa asento sellaiseksi, jossa voitte masturboida samalla kun mies toimittaa omaa asiaansa :D ja opetelkaa hitossa laukeamaan omin käsin. Se on miehestä kiihottavaa ja takaan että tuntuu.

Seksuaalisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset ovat hyvin yksilöllisiä ja monimutkaisia. Vaikka olisi ihanteellista, että kumppanit voisivat avoimesti keskustella seksistä ja ilmaista toiveitaan, se ei aina ole yksinkertaista. On totta, että kommunikaatio on tärkeä osa tervettä suhdetta, mutta on myös ymmärrettävä, että on olemassa monia syitä, miksi joku saattaa tuntea hankaluutta tai jopa pelkoa seksuaalisen epämukavuuden ilmaisemisessa. Saattaa olla vaikeaa löytää oikeita sanoja tai pelätä kumppanin loukkaantumista tai hylkäämistä. Lisäksi kulttuuriset ja henkilökohtaiset tekijät voivat vaikuttaa siihen, miten nainen kokee ja ilmaisee seksuaalisuuttaan. Monet muodostavat käsityksensä seksistä pelkästään pornomaailman perusteella ja se jos mikä on vahingollista.

Voi myös olla, ettei se kumppani aidosti ole kiinnostunut kuulemaan toisen mieltymyksiä, vaikka niin sanookin. Voi esimerkiksi edellyttää, ettei mieltymyksiin saa kuulua peruslähetyssaarnaaja pimeässä peiton alla, tai että on liian lässynläätä pyrkiä muodostamaan henkinen yhteys ennen itse jyystöä. Ja miksi näihin suhteisiin jäädään? En tiedä, sinä et tiedä, naapurin kärkäs, tuomitseva Jaana ei tiedä. Mutta silti niihin jäädään.

Niihin jäädään, koska lähteminen ja olosuhteiden muutos pelottaa ja on työlästä, kallistakin.

Niihin jäädään, koska kuvitellaan, että eroaminen olisi jonkinlainen kasvojen menetys ja luuserin kohtalo. Oikeastihan se on rohkea teko, jos nykyinen tilanne on epämiellyttävä, epätyydyttävä, jopa sietämätön.

Niihin varmaan jäädään siksikin, että joillekin on kehittynyt tapa marista, se on ikäänkuin elämän kantava voima ja olemassaolon syy. Marttyyrius on monesta mukavaa.

Ja varmaan jäädään senkin vuoksi, että ei ihan vaan tajuta, että jotain paljon parempaakin voi olla olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapauttava tunne päästä sellaisesta naisesta/vaimosta eroon jota ei enää seksi kiinnostanut. Koska se teki kaikin puolin kireän tunnelman avioliittoon. Koko avioliitto alkoi maistumaan lähinnä pakkopullalta kaikki viimeiset 5 vuotta. Kun en alkanut kumminkaan pettämään, vaikka mieli teki usein sen tehdä.

Kun vaihtoi halukkaaseen ja samalla näköjään myös nuorempaan ( ja huom, se ikä ei ollut se syy, vaan se ihminen kokonaisuudessaan kenet tapasin), elämä alkoi hymyilemään ja näyttämään valoisia puolia muutenkin enemmän.

Suosittelen ihan lämpimästi jos olette tuossa tilanteessa.

Uusi parisuhde voi joka asiassa paljon paremmin. On lämmin suhde jossa on oikeaa välittämisen ja kokonaisvaltaista tunnetta. Ja se säteilee lopulta kaikille elämän alueille.

Ei kannata tuhlata elämää, jos se ei anna kokonaisvaltaista tyydytystä.

Ja taas kerran mies syyttää kaikista ongelmista entistä vaimoaan, eikä näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Tässäkin suurin ongelma tuntuu olleen lopulta se, että mies ei saa toteutettua seksuaalisuuttaan ja mies on ratkonut ongelman täysin itsekästä ja omasta näkökulmastaan eroamalla ja hankkimalla nuoremman ja seksuaalisemman naisen muusta oikeastaan välittämättä. Mikäköhän on entisen vaimon näkökulma asioihin? Tekikö mies kotitöitä ja hoitiko asioita, vai jäikö kaikki väsyneen vaimon hoidettavaksi? Mitä entiselle vaimolle ja mahdollisille lapsille tapahtui eron jälkeen? Mies todennäköisesti vain yksipuolisesti ulkoisti itsensä kaikesta päästäkseen toteuttamaan itseään jättäen kaiken jonkun toisen eli sen entisen vaimon hoidettavaksi.

No onhan täälläkin todella moni nainen kartonut miten se on vain ne hormonit, vaihdevuodet eikä muutenkaan enää tässä iässä ole haluja. 

Ei aina kyse ole siitä että mies olisi sika.

Onhan ne miehet sikoja, mutta kun seksihalut lähtee niin menee viimeinenkin syy pitää sitä elikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä teiltä vaihdevuosissa olevilta asiallisen kysymyksen.

Eikö se ole ihanaa, kun alapää on kuiva ja pikkuhousut pysyy puhtaana koko päivän? Itse vielä hedelmällisessä iässä ja paikat kosteana, mikä näkyy likaisina pikkuhousuina. Niin olen ajatellut että vaihdevuosien jälkeen saa varmaan nauttia kuivista ja puhtaista pikkuhousuista. Tämä ei varmaan pidäkään paikkaansa, niin paljon kuin naiset käyttääkin noita hormonikorvaushoitoja.

On totta että valkovuoto yms vähenee mutta se ei tarkoita että olisi kuivaa kuin Saharassa. Tarpeen tullen (siis seksissä) kostuu tosi nopeasti ja helposti. Ilman hormooneja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mikään ei saisi muuttua. Ei edes seksihalut. Suorastaan syyllistetään, jos ei halua tehdä asialle mitään. Monet naiset jäävät erottuaan tai leskeydyttyään vapaaehtoisesti yksin, vaikka tilaisuuksiakin olisi.

Ja se on ihan ok ykdin rläville.

Mutta parisuhteessa jos lopettaa yksin läheisyyden jää toinen ilman. Eikä se ole oikein kumppania kohtaan. Haluttomat erotkaa reilusti ensin ja aloittakaa selibaatti vasta sitten!

Naurettava ajatus. Pitkässä, vuosikymmenten liitossa tulee kuivia kausia ja tilanne muuttuu ja elää. Olisipa varsinainen neronleimaus, jos seksuaalisesti väsähtänyt eroaisi, koska se on "reilua sitä toista kohtaan", joka omasta puolestaan ottaa tilanteen ihan kypsästi ja ymmärtäväisesti, koska RAKASTAA sitä toista. Mutta ei, romukoppaan vaan liitto, jos halut ei jossain vaiheessa kohtaa.

Puhut eri asiasta. Täällä kirjoittelee naisia, jotka sanovat, että seksielämä on heidän kohdaltaan kokonaan ohi. Eli kyse on "kuivasta kaudesta", joka kestää loppuelämän. Ei puhuta väliaikaisesta haluttomuudesta.

Ei se kiellettyä ole.

Jokainen saa tehdä elämällään tässä asiassa mitä haluaa. Jos halu ja kyky seksiin loppuu, eikä puoliso sitä kestä, niin hän ottanee sitten eron.

Onko tämä jotenkin ylivoimaisen vaikea käsittää? Eikö? No mitä sitten jankutatte.

Tai sitten sopii puolison kanssa että seksiä voi harrastaa muiden kanssa. Mutta jostain syystä se ei ole monille haluttomille mikään vaihtoehto. Se kumppani halutaan pitää kokonaan itsellä vaikka ei olla valmiita tyydyttämään kumppanin tarpeita.

Helpompi on ottaa se ero vaan, niin mies sitten saa köhniä uuden kultansa kanssa kaikessa rauhassa. Ei ole tilivelvollinen enää eukolleen mistään.

Itse toimisin näin.

Seksi ei ole niin tärkeää, riittää että on läheisyyttä. Lisääntymistä on muuten liikaakin. Seksiin keskitytään nykyään turhan paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla halukas jos ei halua.

Ei tarvi ei.

Mutta pitäisi reilusti kertoa puolisolle tilanteesta ja antaa sen tehdä sitten omat ratkaisunsa asian suhteen.

Ei seksi ole ikääntyessä enää liiton tärkein asia.

Ne halut ja himot voi toinen purkaa urheiluun ja muuhun fyysisesti vaativaan juttuun.

Hassua, jopa outoa, jos pitkä avioliitto kariutuu pelkän seksin takia.

Ei kellään ole seksi mielessä ykkösenä 7/24/365.

Eläväthän jotkut, tai joutuvat elämään, lähes koko elämänsä selibaatissa.

Kukaan ei kuole seksin puutteeseen.

Hassua miten usein ajatellaan että voihan ne seksitarpeet hoitaa jotenkin muutenkin eikä se olisi mitenkään eri juttu kuin sen puolison kanssa.

Mutta kuinka moni ehdottaisi vaikka naiselle joka valittaa että mies ei enää halaa että halaa vaikka pehmolelua tai naiselle joka valittaa että mies ei enää puhu että puhu vaikka itseksesi?

Ja ainakin itselläni urheilu vain lisää haluja, ei poista niitä.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole niin tärkeää, riittää että on läheisyyttä. Lisääntymistä on muuten liikaakin. Seksiin keskitytään nykyään turhan paljon. 

Entä jos puolisosi olisi sitä mieltä että läheisyys ei ole niin tärkeää, riittää että jutellaan? Tyytyisitkö siihen ilman mitään napinoita tai tyytymättömyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikkien seksistä luopuneiden ukot tilanteeseen tyytyväisiä, vai eikö kumppanin ajatuksilla ole merkitystä?

N42. Mies huomattavasti vanhempi, mutta ainakin vielä hyvinkin viriili.

Vaikuttaa vahvasti silti, että mies on pelkkä statisti asiassa. Homma tuntuu olevan vaan ilmoitusluontoinen asia. Seksi on nyt loppu ja sillä selvä. Ei enää huvita.

Yksikään täysjärkinen ja vähääkään viriili mies ei jää tuollaiseen suhteeseen. Jollei käy sitten muualla panemassa.

Entä sitten jos mies ei enä kykene, mutta naista haluttaa? Näin on usein.

Pitäis laittaa tähän Vauvaan joku ikäraja kun tätä lukee ja kirjoittelee alaikäiset nulikat. Joistakin vastauksista huomaa että on nuoret asialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mikään ei saisi muuttua. Ei edes seksihalut. Suorastaan syyllistetään, jos ei halua tehdä asialle mitään. Monet naiset jäävät erottuaan tai leskeydyttyään vapaaehtoisesti yksin, vaikka tilaisuuksiakin olisi.

Ja se on ihan ok ykdin rläville.

Mutta parisuhteessa jos lopettaa yksin läheisyyden jää toinen ilman. Eikä se ole oikein kumppania kohtaan. Haluttomat erotkaa reilusti ensin ja aloittakaa selibaatti vasta sitten!

Naurettava ajatus. Pitkässä, vuosikymmenten liitossa tulee kuivia kausia ja tilanne muuttuu ja elää. Olisipa varsinainen neronleimaus, jos seksuaalisesti väsähtänyt eroaisi, koska se on "reilua sitä toista kohtaan", joka omasta puolestaan ottaa tilanteen ihan kypsästi ja ymmärtäväisesti, koska RAKASTAA sitä toista. Mutta ei, romukoppaan vaan liitto, jos halut ei jossain vaiheessa kohtaa.

Puhut eri asiasta. Täällä kirjoittelee naisia, jotka sanovat, että seksielämä on heidän kohdaltaan kokonaan ohi. Eli kyse on "kuivasta kaudesta", joka kestää loppuelämän. Ei puhuta väliaikaisesta haluttomuudesta.

Ei se kiellettyä ole.

Jokainen saa tehdä elämällään tässä asiassa mitä haluaa. Jos halu ja kyky seksiin loppuu, eikä puoliso sitä kestä, niin hän ottanee sitten eron.
Onko tämä jotenkin ylivoimaisen vaikea käsittää? Eikö? No mitä sitten jankutatte.

Varmasti itsekin tiedät että eivät asiat ole noin mustavalkoisia. Kyllähän siinä monesti pitkässä liitossa on paljon asioita joista ei haluaisi luopua. Voi olla yhteinen koti, kesämökki, kaikki sukulaissuhteet ja vielä rakkauttakin jäljellä. Ei niitäkään ihan noin vain heitetä romukoppaan. Ja siksi kärvistellään suhteessa jossa ei olla kaikin puolin tyytyväisiä. 

Asiat on just niin vaikeita tai yksinkertaisia, kun ne itse itselleen tekee. Tuo on usein kuultu ja surkea selitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vapauttava tunne päästä sellaisesta naisesta/vaimosta eroon jota ei enää seksi kiinnostanut. Koska se teki kaikin puolin kireän tunnelman avioliittoon. Koko avioliitto alkoi maistumaan lähinnä pakkopullalta kaikki viimeiset 5 vuotta. Kun en alkanut kumminkaan pettämään, vaikka mieli teki usein sen tehdä.

Kun vaihtoi halukkaaseen ja samalla näköjään myös nuorempaan ( ja huom, se ikä ei ollut se syy, vaan se ihminen kokonaisuudessaan kenet tapasin), elämä alkoi hymyilemään ja näyttämään valoisia puolia muutenkin enemmän.

Suosittelen ihan lämpimästi jos olette tuossa tilanteessa.

Uusi parisuhde voi joka asiassa paljon paremmin. On lämmin suhde jossa on oikeaa välittämisen ja kokonaisvaltaista tunnetta. Ja se säteilee lopulta kaikille elämän alueille.

Ei kannata tuhlata elämää, jos se ei anna kokonaisvaltaista tyydytystä.

Ja taas kerran mies syyttää kaikista ongelmista entistä vaimoaan, eikä näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Tässäkin suurin ongelma tuntuu olleen lopulta se, että mies ei saa toteutettua seksuaalisuuttaan ja mies on ratkonut ongelman täysin itsekästä ja omasta näkökulmastaan eroamalla ja hankkimalla nuoremman ja seksuaalisemman naisen muusta oikeastaan välittämättä. Mikäköhän on entisen vaimon näkökulma asioihin? Tekikö mies kotitöitä ja hoitiko asioita, vai jäikö kaikki väsyneen vaimon hoidettavaksi? Mitä entiselle vaimolle ja mahdollisille lapsille tapahtui eron jälkeen? Mies todennäköisesti vain yksipuolisesti ulkoisti itsensä kaikesta päästäkseen toteuttamaan itseään jättäen kaiken jonkun toisen eli sen entisen vaimon hoidettavaksi.

No onhan täälläkin todella moni nainen kartonut miten se on vain ne hormonit, vaihdevuodet eikä muutenkaan enää tässä iässä ole haluja. 

Ei aina kyse ole siitä että mies olisi sika.

Onhan ne miehet sikoja, mutta kun seksihalut lähtee niin menee viimeinenkin syy pitää sitä elikkoa.

Tyhmistä valinnoista kärsii koko kroppa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäis laittaa tähän Vauvaan joku ikäraja kun tätä lukee ja kirjoittelee alaikäiset nulikat. Joistakin vastauksista huomaa että on nuoret asialla.

Ja ylikset inselit jotka eivät ole koskaan edes seksiä harrastaneet. Näiden takia lopetan yleensä ketjujen seuraamisen muutaman sivun jälkeen. Turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei ole niin tärkeää, riittää että on läheisyyttä. Lisääntymistä on muuten liikaakin. Seksiin keskitytään nykyään turhan paljon. 

Hanki koira!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mikään ei saisi muuttua. Ei edes seksihalut. Suorastaan syyllistetään, jos ei halua tehdä asialle mitään. Monet naiset jäävät erottuaan tai leskeydyttyään vapaaehtoisesti yksin, vaikka tilaisuuksiakin olisi.

Ja se on ihan ok ykdin rläville.

Mutta parisuhteessa jos lopettaa yksin läheisyyden jää toinen ilman. Eikä se ole oikein kumppania kohtaan. Haluttomat erotkaa reilusti ensin ja aloittakaa selibaatti vasta sitten!

Naurettava ajatus. Pitkässä, vuosikymmenten liitossa tulee kuivia kausia ja tilanne muuttuu ja elää. Olisipa varsinainen neronleimaus, jos seksuaalisesti väsähtänyt eroaisi, koska se on "reilua sitä toista kohtaan", joka omasta puolestaan ottaa tilanteen ihan kypsästi ja ymmärtäväisesti, koska RAKASTAA sitä toista. Mutta ei, romukoppaan vaan liitto, jos halut ei jossain vaiheessa kohtaa.

Puhut eri asiasta. Täällä kirjoittelee naisia, jotka sanovat, että seksielämä on heidän kohdaltaan kokonaan ohi. Eli kyse on "kuivasta kaudesta", joka kestää loppuelämän. Ei puhuta väliaikaisesta haluttomuudesta.

Ei se kiellettyä ole.

Jokainen saa tehdä elämällään tässä asiassa mitä haluaa. Jos halu ja kyky seksiin loppuu, eikä puoliso sitä kestä, niin hän ottanee sitten eron.
Onko tämä jotenkin ylivoimaisen vaikea käsittää? Eikö? No mitä sitten jankutatte.

Varmasti itsekin tiedät että eivät asiat ole noin mustavalkoisia. Kyllähän siinä monesti pitkässä liitossa on paljon asioita joista ei haluaisi luopua. Voi olla yhteinen koti, kesämökki, kaikki sukulaissuhteet ja vielä rakkauttakin jäljellä. Ei niitäkään ihan noin vain heitetä romukoppaan. Ja siksi kärvistellään suhteessa jossa ei olla kaikin puolin tyytyväisiä. 

Asiat on just niin vaikeita tai yksinkertaisia, kun ne itse itselleen tekee. Tuo on usein kuultu ja surkea selitys.

Kerrotko mikä siinä oli surkeaa? Ihminenkö ei saa kärsiä mistään parisuhteen ongelmasta jos ei ole heti jättämässä kaikkea taakseen ja eromassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäis laittaa tähän Vauvaan joku ikäraja kun tätä lukee ja kirjoittelee alaikäiset nulikat. Joistakin vastauksista huomaa että on nuoret asialla.

Ja ylikset inselit jotka eivät ole koskaan edes seksiä harrastaneet. Näiden takia lopetan yleensä ketjujen seuraamisen muutaman sivun jälkeen. Turhaa.

Nyt olet kuitenkin jo sivulla 38!

Ei pidä olla, missään iässä ei pidä olla halukas jos ei itse tahdo.

Meillä avovaimolla loppui halut vaihdevuosien alkuun. Oli jo valmiiksi haluton, ja keksi kaikenlaisia tekosyitä, että jos teen enemmän kotitöitä, seksiäkin tulee enemmän. Ei tullut. Kertaakaan ei tehnyt aloitetta suhteemme aikana, joten minä kaikessa hiljaisuudessa järjestin itselleni uuden asunnon, tilasin muuttoauton jne. ja laittelin tavaroita vietäväksi ja sitten sanoin vain heipat.

Kyse ei ole niinkään seksin puuttumisesta, vaan siitä ettei toinen osoita haluaan toista kohtaan. Minä olisin halunnut rakastaa ja minä otin asian puheeksi useita kymmeniä kertoja ja minä yritin parantaa tilannetta. Hän ei tehnyt mitään sen eteen. Petyin liian monta kertaa ja kyllästyin hänen valheisiinsa siitä kuinka hän oli muka suunnitellut aina seuraavalle viikonlopulle jotain, kun olin pari kuukautta jo odottanut että hän olisi tehnyt aloitteen tms.

Minä lopetin vonkaamisen, valittamisen, keskustelun, riitelemisen, ja kotityöt ja muut vastaavat koska minua ei enää hänen mielipiteensä kiinnostanut minkään vertaa.

Te itsekkäät naiset voitte yrittää nostattaa omaa itsetuntoaan esiintymällä kovana ja taputtelemalla toisia antiseksuaaleja selkään, mutta noin itsellisinä ja itsekkäinä te ette ansaitsekaan parisuhdetta. Eläkää yksiksenne. Toivottavasti ette ole olleet niin itsekkäitä että olette tehneet lapsia tähän maailmaan!

Sanoin avopuolisolleni että jos hän joskus tapaa toisen ihmisen, miehen tai naisen, hän ei saa valehdella että lähdin mistään muusta syystä kuin siitä ettei hän halunnut harrastaa seksiä, koska muutoin hänen uusi suhteensa tulee perustumaan jo alusta saakka valheelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikkien seksistä luopuneiden ukot tilanteeseen tyytyväisiä, vai eikö kumppanin ajatuksilla ole merkitystä?

N42. Mies huomattavasti vanhempi, mutta ainakin vielä hyvinkin viriili.

Vaikuttaa vahvasti silti, että mies on pelkkä statisti asiassa. Homma tuntuu olevan vaan ilmoitusluontoinen asia. Seksi on nyt loppu ja sillä selvä. Ei enää huvita.

Yksikään täysjärkinen ja vähääkään viriili mies ei jää tuollaiseen suhteeseen. Jollei käy sitten muualla panemassa.

Joidenkin kommenttien kohdalla vaikuttaa juuri tuolta, jopa siltä, että oma kumppani on lähinnä ärsyttävä tyyppi, jota on pakko sietää. No toisaalta vaikea sääliä sellaisia miehiäkään, jotka eivät saa eroa aikaiseksi, jos haluja olisi ja kotona on tarjolla kylmää selkää.

Itselläni oli aikoinaan matalalla libidolla varustettu mies ja oli kyllä itsellä henkisesti huono olla. Pettämään en ruvennut, vaan vaihdoin kumppania. Minulle seksi on tärkeä osa hyvinvointia ja sitä voi harrastaa muutenkin, kuin yhdynnällä, jos esim. joku sairaus hidastaa menoa.

N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kuin mikään ei saisi muuttua. Ei edes seksihalut. Suorastaan syyllistetään, jos ei halua tehdä asialle mitään. Monet naiset jäävät erottuaan tai leskeydyttyään vapaaehtoisesti yksin, vaikka tilaisuuksiakin olisi.

Ja se on ihan ok ykdin rläville.

Mutta parisuhteessa jos lopettaa yksin läheisyyden jää toinen ilman. Eikä se ole oikein kumppania kohtaan. Haluttomat erotkaa reilusti ensin ja aloittakaa selibaatti vasta sitten!

Naurettava ajatus. Pitkässä, vuosikymmenten liitossa tulee kuivia kausia ja tilanne muuttuu ja elää. Olisipa varsinainen neronleimaus, jos seksuaalisesti väsähtänyt eroaisi, koska se on "reilua sitä toista kohtaan", joka omasta puolestaan ottaa tilanteen ihan kypsästi ja ymmärtäväisesti, koska RAKASTAA sitä toista. Mutta ei, romukoppaan vaan liitto, jos halut ei jossain vaiheessa kohtaa.

Puhut eri asiasta. Täällä kirjoittelee naisia, jotka sanovat, että seksielämä on heidän kohdaltaan kokonaan ohi. Eli kyse on "kuivasta kaudesta", joka kestää loppuelämän. Ei puhuta väliaikaisesta haluttomuudesta.

Ei se kiellettyä ole.

Jokainen saa tehdä elämällään tässä asiassa mitä haluaa. Jos halu ja kyky seksiin loppuu, eikä puoliso sitä kestä, niin hän ottanee sitten eron.
Onko tämä jotenkin ylivoimaisen vaikea käsittää? Eikö? No mitä sitten jankutatte.

Varmasti itsekin tiedät että eivät asiat ole noin mustavalkoisia. Kyllähän siinä monesti pitkässä liitossa on paljon asioita joista ei haluaisi luopua. Voi olla yhteinen koti, kesämökki, kaikki sukulaissuhteet ja vielä rakkauttakin jäljellä. Ei niitäkään ihan noin vain heitetä romukoppaan. Ja siksi kärvistellään suhteessa jossa ei olla kaikin puolin tyytyväisiä. 

Asiat on just niin vaikeita tai yksinkertaisia, kun ne itse itselleen tekee. Tuo on usein kuultu ja surkea selitys.

Kerrotko mikä siinä oli surkeaa? Ihminenkö ei saa kärsiä mistään parisuhteen ongelmasta jos ei ole heti jättämässä kaikkea taakseen ja eromassa?

No minäpä kerron.

Surkeaa on se, että ei uskalla. Uskalla lähteä paskasta suhteesta. Pelkää jäävänsä yksin. Ei osata olla yksin. Pidetään materiaa tärkeämpänä, kuin omaa hyvinvointiaan. Mökki on niin korvaamaton, samoin se omakotitalo. Sukulaiset ja ystävät ei katoa, jos haluavat olla yhteydessä.

Pelkuruus on surkeaa. Jäädään mielummin eikä uskalleta lähteä etsimään parempaa. Se on surkeaa. Se on hirveän surkeaa. Sitten kun vihdoin rohkeutta on kerätty, huomataankin, miksi en tehnyt tätä jo kymmenen vuotta sitten. On tuhlattu omaa elämää ja muututtu katkeraksi. Sekin on surkeaa.

Mutta jokainen tavallaan.