Miksi yksiöitä ihaillaan Suomessa nykyään?

Suomessa ollaan eletty moisissa kopeissa koko perheen kanssa kun on ollut pakko, jutun tyttö elää asunnossa omasta halustaan, vaikka varmasti pystyisi muuttamaan isompaan asuntoon. Juttu kertoo että opinnot ohi, mutta on kiva asua koirankopissa. En ymmärrä miten vaikka sen kaksion haluaminen on liikaa tilaa ja kaikilla on muka liikaa tavaraa, minä ainakin nautin siitä että on keittiö erikseen, ja että minulla on muutakin tilaa tavaroille ja olemiselle kuin se "pakollinen".

Asuin pitkään yksiössä 2km kaupungin keskustasta, luulin että se on edullisin vaihtoehto pienituloiselle. Opin vasta myöhemmin, että 10km päässä keskustasta on rauhallisella alueella kaksioita, jopa kolmioita samalla hinnalla mitä maksoin luukustani. En voi uskoa kuinka monta vuotta elämästäni tyydyin niin pieneen tilaan, että sängyssä maatessa näki sekä koko keittiön että ulko-oven.

Ei tee pidemmän päälle tuo "kyllä tälläkin pärjää"- asenne hyvää ihmisen mielenterveydelle. Nyt avarassa asunnossa, jossa ei tarvitse viedä esim. talvivaatteita häkkivarastoon koska ne mahtuvat asuntoon kaappeihin sisälle. Muutenkin rauhallisempaa, enkä ole niin laiska, että kauppa pitäisi olla ihan vieressä, tai palvelut ylipäätänsä. En ole koskaan ollut niin laiska kuin yksiössäni, koska en mahtunut tekemään mitään taideharrastuksiani, enkä myöskään esim. joogaamaan tai venyttelemään lattialla. Se, että palvelut olivat muutaman minuutin päässä tekivät minusta myös laiskemman ja elämä oli kyllästyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Asuin pitkään yksiössä 2km kaupungin keskustasta, luulin että se on edullisin vaihtoehto pienituloiselle. Opin vasta myöhemmin, että 10km päässä keskustasta on rauhallisella alueella kaksioita, jopa kolmioita samalla hinnalla mitä maksoin luukustani. En voi uskoa kuinka monta vuotta elämästäni tyydyin niin pieneen tilaan, että sängyssä maatessa näki sekä koko keittiön että ulko-oven.

Ei tee pidemmän päälle tuo "kyllä tälläkin pärjää"- asenne hyvää ihmisen mielenterveydelle. Nyt avarassa asunnossa, jossa ei tarvitse viedä esim. talvivaatteita häkkivarastoon koska ne mahtuvat asuntoon kaappeihin sisälle. Muutenkin rauhallisempaa, enkä ole niin laiska, että kauppa pitäisi olla ihan vieressä, tai palvelut ylipäätänsä. En ole koskaan ollut niin laiska kuin yksiössäni, koska en mahtunut tekemään mitään taideharrastuksiani, enkä myöskään esim. joogaamaan tai venyttelemään lattialla. Se, että palvelut olivat muutaman minuutin päässä tekivät minusta myös laiskemman ja elämä oli kyllästyttävää.

Minä mahdun aivan hyvin venyttelemään omassa yksiössäni. Samoin kaikki talvivaatteet ja -kengät mahtuvat aivan hyvin asunnon kaappeihin. Kuten myös kesä- ja välikausikuteet. Miten paljon oikein omistat roinaa jos sitä pitää kuskata häkkivarastoonkin??

Omat harrastukseni ovat liikuntapainotteisia eli ne tapahtuvat muualla kuin kotona. Laiska en siis ole, mutta tykkään ettei tarvitse raahautua kilometrien päähän päästäkseen ruokaostoksille. Viestistäsi huokuu melkoisen, hmm, omahyväinen asenne. Kiva että viihdyt kaksiossasi, minä viihdyn mainiosti omassa yksiössäni. Me kun ihmiset ollaan preferensseinemme niin erilaisia. 

Koska (pieniä) yksiöitä on rakennettu liikaa ja sijoittavat tarvitsevat niihin asukkaita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä minäkään, eihän tuonne mahdu kutsumaan ketään kylään, ja jos tykkää esim. kokata niin tilaa on niin vähän että tulee sotkua nopeasti.

Miten niin ei mahdu kylään? Opiskeluaikoina punkkasin solussa kuten myös suurin osa kavereista ja silti vierailtiin toistemme luona puolin ja toisin. Siskoni kävi välillä yökylässä koiransa kanssa. Taitaa monella nälkä kasvaa syödessä asuinneliöiden suhteen ja unohtaa näppärästi, että pienemmälläkin pärjää jos on pakko. 

"jos on pakko" Simppeli ei ymmärrä että kaikkia suomalaisia ollaan ajamassa itsarikopperoihin. Tämä ei koske pelkästään opiskelijoita. 30-40 vuotias tarvitsee vähän eri asioita kuin 18 wee opiskelija. Nälkä kasvaa asuinneliöiden suhteen kun haluaa edes 50 neliöisen kaksion? Haista ny..

Haista ite. Kuka sinua on ajamassa itsarikopperoon, valtio ei päätä kenenkään asumismuotoa. Simppeli olet siis itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin pitkään yksiössä 2km kaupungin keskustasta, luulin että se on edullisin vaihtoehto pienituloiselle. Opin vasta myöhemmin, että 10km päässä keskustasta on rauhallisella alueella kaksioita, jopa kolmioita samalla hinnalla mitä maksoin luukustani. En voi uskoa kuinka monta vuotta elämästäni tyydyin niin pieneen tilaan, että sängyssä maatessa näki sekä koko keittiön että ulko-oven.

Ei tee pidemmän päälle tuo "kyllä tälläkin pärjää"- asenne hyvää ihmisen mielenterveydelle. Nyt avarassa asunnossa, jossa ei tarvitse viedä esim. talvivaatteita häkkivarastoon koska ne mahtuvat asuntoon kaappeihin sisälle. Muutenkin rauhallisempaa, enkä ole niin laiska, että kauppa pitäisi olla ihan vieressä, tai palvelut ylipäätänsä. En ole koskaan ollut niin laiska kuin yksiössäni, koska en mahtunut tekemään mitään taideharrastuksiani, enkä myöskään esim. joogaamaan tai venyttelemään lattialla. Se, että palvelut olivat muutaman minuutin päässä tekivät minusta myös laiskemman ja elämä oli kyllästyttävää.

Minä mahdun aivan hyvin venyttelemään omassa yksiössäni. Samoin kaikki talvivaatteet ja -kengät mahtuvat aivan hyvin asunnon kaappeihin. Kuten myös kesä- ja välikausikuteet. Miten paljon oikein omistat roinaa jos sitä pitää kuskata häkkivarastoonkin??

Omat harrastukseni ovat liikuntapainotteisia eli ne tapahtuvat muualla kuin kotona. Laiska en siis ole, mutta tykkään ettei tarvitse raahautua kilometrien päähän päästäkseen ruokaostoksille. Viestistäsi huokuu melkoisen, hmm, omahyväinen asenne. Kiva että viihdyt kaksiossasi, minä viihdyn mainiosti omassa yksiössäni. Me kun ihmiset ollaan preferensseinemme niin erilaisia. 

Toisin sanoen sinulla ei ole kuin yksi talvitakki ja talvikengät.

Minä ostin vanhalta sukulaiselta kolmion, jossa asun yksin ja tuo yksi huone on täysin turha, enkä kyllä erillistä makuuhuonettaakaan tarvitsisi.

Että heittäkääpä nyt sitten ehdotuksia, mitä minä näillä huoneilla tekisin.

Jotkut asuvat mielellään yksiössä, toiset haluavat vähintään kaksion. Mikä ongelma tässä on?

Minä haluaisin nimenomaan miniasunnon, jossa ei olisi mitään eikä ketään ylimääräistä. Valkoiset seinät, parvi ja mahdollisimman vähän huonekaluja. Ei kuitenkaan kerrostaloyksiö vaan siirtolapuutarhamökin tyylinen, hiukan tilaa ympärillä.

Jotta meille sijoittajille löytyy isot laumat nöyriä ja "niukkuudesta" pitäviä vuokralaisia.

T Kokoomuslainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin pitkään yksiössä 2km kaupungin keskustasta, luulin että se on edullisin vaihtoehto pienituloiselle. Opin vasta myöhemmin, että 10km päässä keskustasta on rauhallisella alueella kaksioita, jopa kolmioita samalla hinnalla mitä maksoin luukustani. En voi uskoa kuinka monta vuotta elämästäni tyydyin niin pieneen tilaan, että sängyssä maatessa näki sekä koko keittiön että ulko-oven.

Ei tee pidemmän päälle tuo "kyllä tälläkin pärjää"- asenne hyvää ihmisen mielenterveydelle. Nyt avarassa asunnossa, jossa ei tarvitse viedä esim. talvivaatteita häkkivarastoon koska ne mahtuvat asuntoon kaappeihin sisälle. Muutenkin rauhallisempaa, enkä ole niin laiska, että kauppa pitäisi olla ihan vieressä, tai palvelut ylipäätänsä. En ole koskaan ollut niin laiska kuin yksiössäni, koska en mahtunut tekemään mitään taideharrastuksiani, enkä myöskään esim. joogaamaan tai venyttelemään lattialla. Se, että palvelut olivat muutaman minuutin päässä tekivät minusta myös laiskemman ja elämä oli kyllästyttävää.

Minä mahdun aivan hyvin venyttelemään omassa yksiössäni. Samoin kaikki talvivaatteet ja -kengät mahtuvat aivan hyvin asunnon kaappeihin. Kuten myös kesä- ja välikausikuteet. Miten paljon oikein omistat roinaa jos sitä pitää kuskata häkkivarastoonkin??

Omat harrastukseni ovat liikuntapainotteisia eli ne tapahtuvat muualla kuin kotona. Laiska en siis ole, mutta tykkään ettei tarvitse raahautua kilometrien päähän päästäkseen ruokaostoksille. Viestistäsi huokuu melkoisen, hmm, omahyväinen asenne. Kiva että viihdyt kaksiossasi, minä viihdyn mainiosti omassa yksiössäni. Me kun ihmiset ollaan preferensseinemme niin erilaisia. 

Heh, olen minimalisti joten "roinasta" en juurikaan puhuisi. Katsos kun mulla on urheiluvälineitä, kirjoja, taidetarvikkeita, käsityötarvikkeita yms. mille tarvitsen tilaa. Minulla ei myöskään ole paljoa huonekaluja, pidän siitä että on avaraa, yksiössä se ei onnistunut. Se että "mahtuu" johonkin tilaan ei tarkoita että se on paras ratkaisu. Täällä on myös monta tyhjää kaappia, mistä pidän enemmän kuin vanhan yksiöni muutamasta kaapista jotka olivat aina täynnä, vaikka tavaraa oli vähän. Minulla on lisäksi paljon ulkoiluvaatteita- ja tarvikkeita, sillä vietän paljon aikaa luonnossa. Hauskaa että sinulla on "liikuntapainoitteisia" harrastuksia, mutta et jaksa "raahautua" monen kilometrin päähän kauppaan :D Taitaa sun liikkumiset jäädä sohvan ja jääkaapin välille. Sitä paitsi, tässä on lähin ruokakauppa 400m päässä, on kyllä raskasta aina raahautua sinne. Lisäksi asun puolisoni kanssa, joten yksiö ei oikein kahdelle ihmiselle sovi pidemmällä aikavälillä, kun välillä sitä haluaisi omaakin aikaa. Jos toinen haluaa maalata tai vaikkapa rakentaa isoa palapeliä ainoalla pöydällä joka mahtuu yksiöön, ja toinen haluaisi aloittaa aamujoogan, on aika tukalaa. 

Asun yksin 60 neliössä, tää on ollut paras. On kiva kutsua ihmisiä kylään, mahtuu hyvin kaksikin sohvaa ja keittiössä on paljon tasotilaa. En osaisi enää kuvitella itseäni siihen 30 neliöiseen yksiöön, jossa asuin ensin.

En tosiaan tiedä miksi ihaillaan. Kaikki tuntemani ihmiset jotka asuvat yksiöissä eivät ole sosiaalisia, eivät oikein poistu kotoaan tai kutsu kylään. Kerran eräs heistä oli kylässä kolmiossani, ja hän ihmetteli kun kissani juoksentelivat ympäriinsä, harmitteli kun ei omalleen saa edes raapimapuuta mahtumaan. Olin järkyttynyt että hänellä on kissa, varmaan about samaa kokoluokkaa kuin jutun asunto. Kissan koko elämä yhdessä huoneessa, ilman valintaa, ihminen sentäs voi poistua sieltä. 

Helppohan se on asua tuollaisessa opintojen ajan, kun käy kotona vain nukkumassa ja syömässä. Itse opiskeluaikana yksiö ei tuntunut ahdistavalta tmv, koska en koskaan hankkinut sinne paljoa tavaraa sillä tiesin sen olevan väliaikaista. Nyt kun on puoliso ja ensimmäinen lapsi tulossa, tajuan miksi vanhemmat ja parisuhteissa olevat ihmiset kauhistelivat yksiötäni. Vaikeahan sinne on itseään kuvitella, kun elämä muuttuu ja esimerkiksi yksiön jakaminen toisen kanssa tuntuu ahdistavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun 26 neliön yksiössä ja ei ole hääviä ei tänne mahdu kuin sänky

Miten helv...n iso sänky sulla oikein on siellä :D 

Asuin nuorempana noin 10 neliön soluhuoneessa ja sinne mahtui sängyn lisäksi aivan hyvin kirjoituspöytä tuoleineen, tv-taso ja kaappi (huoneessa oli valmiina myös kiinteä kaapisto). Eikä ollut edes ahdasta. 

jos hänellä on tälläinen moderni "putkiyksiö" eli sellainen käytävämallinen koko kämppä, niin en yhtään ihmettele ettei sinne mahdu kun sänky, päädyssä monesti vielä ranskalainen parveke eli oikein sisustusunelma. Kylppärit on uusissa asunnoissa kaikissa lähes se 5m2 tai enemmänkin.

Minusta jutun koti oli viihtyisä. Teen etätöitä kotoa käsin, siksi asun mieluummin kaksiossa, muuten yksiö kunhan on hyvällä pohjalla, toimisi ihan hyvin. Jutun yksiö oli ihan fiksulla pohjalla kokoisekseen.

Mä olen tykkänyt asua yksiössä. Ei liikaa tavaraa. Kaikki olennainen löytyy. Ei rasittavia kämppiksiä. Saan tehdä mitä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hienoa nussia ja syödä samassa huoneessa. Säilytystila ei riitä edes yhden aikuisen talvi ym vaatteille. Ei tilaa kirjahyillyille eikä muullekaan. Tämä on uutta ihannetta ihminen joka ei omista mitään ja asunto on 2000 luvun versio 1800-luvun köyhimpien hellahuoneesta.

jos asuu kaupungissa eikä harrasta laskettelua, niin talvivarusteiksi riittää 1 pitkä untuvatakki, 1 lämpimät saappaat ja lämpöleggingsit sinne alle + pipo ja hanskat toki. Eli vievät tilaa 1 laatikon verran sängyn alla. Takin voi halutessaan pakata varmaan tyhjiöpussiin. Ei ihminen oikeasti tarvitse niin paljon vaatteita, moni käyttää n.20% omistamistaan vaatteistaan jatkuvasti, sama vika itsellänikin. Kirjat on kindlessa/äänikirjapalvelussa/ tv:n asiaa ajaa läppäri/iso tabletti eli periatteessa pärjää todella vähällä olematta kuitenkaan mitään vailla. Toki jos asuu omakotitalossa, jossa autotalli on täynnä muuta kun autoa ja kaikki muutkin kaapit pinkeänä, niin tämä tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta mahtua näin pieneen. Yleensä muutossa se epätoivo ja tavara-ahdistus sitten vyöryy päälleen, kun se tavara ei lopu millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hienoa nussia ja syödä samassa huoneessa. Säilytystila ei riitä edes yhden aikuisen talvi ym vaatteille. Ei tilaa kirjahyillyille eikä muullekaan. Tämä on uutta ihannetta ihminen joka ei omista mitään ja asunto on 2000 luvun versio 1800-luvun köyhimpien hellahuoneesta.

jos asuu kaupungissa eikä harrasta laskettelua, niin talvivarusteiksi riittää 1 pitkä untuvatakki, 1 lämpimät saappaat ja lämpöleggingsit sinne alle + pipo ja hanskat toki. Eli vievät tilaa 1 laatikon verran sängyn alla. Takin voi halutessaan pakata varmaan tyhjiöpussiin. Ei ihminen oikeasti tarvitse niin paljon vaatteita, moni käyttää n.20% omistamistaan vaatteistaan jatkuvasti, sama vika itsellänikin. Kirjat on kindlessa/äänikirjapalvelussa/ tv:n asiaa ajaa läppäri/iso tabletti eli periatteessa pärjää todella vähällä olematta kuitenkaan mitään vailla. Toki jos asuu omakotitalossa, jossa autotalli on täynnä muuta kun autoa ja kaikki muutkin kaapit pinkeänä, niin tämä tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta mahtua näin pieneen. Yleensä muutossa se epätoivo ja tavara-ahdistus sitten vyöryy päälleen, kun se tavara ei lopu millään.

Enpä asu kaupungissa ja käytän kaikkia vaatteita joita omistan, kaikki ei ulkoilu- vaatteeni mahtuvat kahteen pahvilaatikkoon. Liikun paljon metsässä, ja voin luvata sinulle että mainitsemasi asiat eivät riitä. Lisäksi haluan LUKEA kirjani, en kuunnella niitä tai lukea ruudulta, yritän pitää ruutuajan alhaisena. Rakastan fyysisiä kirjoja, ja se on yksi syy miksi minulla tarvitsee olla isompi asunto: Jotta kaikki harrastusvälineeni ja isot kirjahyllyni mahtuvat tänne. Olen silti minimalisti, koska minimalismi ei tarkoita sitä että pidetään kirjat sähköisenä ja asutaan yksiössä kaupungissa, se tarkoittaa sitä että kaikilla tavaroilla on merkitys ja ettei osteta turhaa tavaraa jatkuvasti.

Ei kukaan täysjärkinen vapaaehtoisesti asu kopissa.

Koska ihmiset halutaan saada kaupunkiin, ja yksiöt vievät vähiten tilaa joten niitä on kannattavinta rakentaa.