Miksi yksiöitä ihaillaan Suomessa nykyään?
taas uusi uutinen siitä miten yksiössä on niin ihanaa, sisustetaan vaan tietyillä väreillä niin ei muka pää hajoa kun koko elämä on yhdessä huoneessa. Miksi Suomessa uutisoidaan jatkuvasti yksiöiden mahtavuudesta, siitä miten sinne mahtuu kaikki tarpeellinen yms. Miksi ihmiset halutaan painostaa asumaan laatikoissa?
https://www.is.fi/asuminen/art-2000009783538.html
Olen asunut 4,5 vuotta yksiössä, joka oli 10 neliötä tuota isompi, mutta en ole koskaan ollut yhtä ahdistunut. Olen minimalisti, joten ei ole kyse tavaran liiallisesta määrästä. Lisäksi tyo valkoinen värimaailma muistuttaa sairaalaa. Nyt on 59 neliöinen kaksio, ihanaa kun on oikea keittiö ja erillinen makuuhuone, paljon tilaa luoville harrastuksilleni ja luonto vieressä, kaikista pahinta noissa yksiöissä on että ne on aina meluisassa kaupungissa, olo on niin täyteen ahdettu että siinä ei kyllä mikään sisustaminen tai kiva taloyhtiö auta. Ei enää koskaan yksiöön!
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä minäkään, eihän tuonne mahdu kutsumaan ketään kylään, ja jos tykkää esim. kokata niin tilaa on niin vähän että tulee sotkua nopeasti.
Miten niin ei mahdu kylään? Opiskeluaikoina punkkasin solussa kuten myös suurin osa kavereista ja silti vierailtiin toistemme luona puolin ja toisin. Siskoni kävi välillä yökylässä koiransa kanssa. Taitaa monella nälkä kasvaa syödessä asuinneliöiden suhteen ja unohtaa näppärästi, että pienemmälläkin pärjää jos on pakko.
Yksiössä asumista normalisoidaan, kuten homoutta ja seksityön tekemistä.
Kaikkihan lähtee siitä, että tonttimaa maksaa, rakentaminen maksaa ja rakennusliikkeen pitää maksimoida voitot. Pk-seudulla valmistuvan kerrostalon asutontojen keskipinta-ala on lähes puolittunut parissa vuosikymmenessä. Eli myydään kalliilla yksiöitä ja kaksioita, sillä hinnalla että löytyy vielä juuri ja juuri ostajat, joilla on varaa niihin.
Vierailija kirjoitti:
Yksiössä asumista normalisoidaan, kuten homoutta ja seksityön tekemistä.
Et voi olla tosissasi. Ensin mainittu ei ole millään tavoin vertailukelpoinen kahteen viimeiseen.
Lisäksi, vielä toistaiseksi meistä jokaisella on henkilökohtainen vapaus päättää missä ja miten asuu oman varallisuuden rajoissa; oli se yksiö tai rivitalohuoneisto tai omakotitalo maalla/lähiössä.
Täällä asuu onnellisesti 2 ihmistä ja koira 45 neliön yksiössä. En saisi mitään siitä, että tuijottaisin asuntooni jäävää tyhjää tilaa.
Ahdistava loukko! Pakon edessä kelpaa kyllä, mutta jos on valinnanvaraa, en missään helvetissä valitse komeroa!
Terveisin myös Lappeenrannassa asuva kuten artikkelin Mila
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei ole yhtä rikkaita kuin ap.
Kaksioni on halvempi kuin entinen yksiöni keskustassa, en ole rikas :D
En muuttaisi kaupunkiin enkä yksiöön missään tilanteessa.
Tuskin tässä ihannoinnista on kyse, vaan pointtina on, että myös pienessä kodissa voi elää tai tehdä kodikkaan. Kaunis ja viihtyisän näköinenhän tuo koti on.
Niitä ihaillaan koska mitä pienempi luukku, sitä isompi voitto.
Vierailija kirjoitti:
Täällä asuu onnellisesti 2 ihmistä ja koira 45 neliön yksiössä. En saisi mitään siitä, että tuijottaisin asuntooni jäävää tyhjää tilaa.
Sama. En tiedä mihin ihmiset sen lisätilan tarvitsevat? Liikaa tavaraa?
Vierailija kirjoitti:
Peili kallellaan seinää vasten.
Niin? Mikähän siinä on ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Asun 26 neliön yksiössä ja ei ole hääviä ei tänne mahdu kuin sänky
Aika iso sänky sulla.
Kerrostaloeläminen ei sovi kenellekään, joka tykkää yksityisyydestä, rauhasta, turvallisuudesta ja hiljaisuudesta. Ei liioin sellaisille, jotka tykkäävät kutsua ihmisiä kylään, ei musiikin tai elokuvien harrastajille, ei nikkaroitsijoille. Parhaiten kerrostaloeläminen sopii hikikomoreille, jotka pelaavat tietokonepelejä ja viettävät paljon aikaa lurkkimalla muiden tekemisiä.
Onhan se hienoa nussia ja syödä samassa huoneessa. Säilytystila ei riitä edes yhden aikuisen talvi ym vaatteille. Ei tilaa kirjahyillyille eikä muullekaan. Tämä on uutta ihannetta ihminen joka ei omista mitään ja asunto on 2000 luvun versio 1800-luvun köyhimpien hellahuoneesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä minäkään, eihän tuonne mahdu kutsumaan ketään kylään, ja jos tykkää esim. kokata niin tilaa on niin vähän että tulee sotkua nopeasti.
Miten niin ei mahdu kylään? Opiskeluaikoina punkkasin solussa kuten myös suurin osa kavereista ja silti vierailtiin toistemme luona puolin ja toisin. Siskoni kävi välillä yökylässä koiransa kanssa. Taitaa monella nälkä kasvaa syödessä asuinneliöiden suhteen ja unohtaa näppärästi, että pienemmälläkin pärjää jos on pakko.
"jos on pakko" Simppeli ei ymmärrä että kaikkia suomalaisia ollaan ajamassa itsarikopperoihin. Tämä ei koske pelkästään opiskelijoita. 30-40 vuotias tarvitsee vähän eri asioita kuin 18 wee opiskelija. Nälkä kasvaa asuinneliöiden suhteen kun haluaa edes 50 neliöisen kaksion? Haista ny..
Kuka niitä ihailee ? En tunne ketään.
Suurin osa näistä "minä elän vessassa ja hyvin mahtuu!" on jotain nuoria tai muita hörhöjä. Normaali aikuinen haluaa edes jotain tilaa itselleen eikä minimalistin leikkiminen ole mikään ihanne. Muutenkin sairasta soimata suomalaisia "tavaran paljoudesta" kun tämä kansa on aina elänyt askeettisesti muihin kansoihin nähden.
Ihan nätti koti hänellä. Auttaa tietty aina, jos asunto on uusi/remontoitu ja jos on kunnon parveke, josta saa ylimääräisen oleskelutilan. Ilmeisesti kirjahyllyjä ei ole, mikä vaikuttaa paljon. Olin aikoinaan 24 neliön yksiössä. Kirjahyllyt pitkälle seinälle. Normikokoinen pöytä ruokailuun/opiskeluun. Sänky taisi olla 120 cm leveä.
Oli se ihan söpö, mutta sohvaa en ryhtynyt mahduttamaan, ei olisi jäänyt kyllä mitään tilaa keskilattialle.
Jos yksiössä on alkovi, se auttaa paljon.
Itse haluan asua ison kaupungin keskustassa palveluiden ja harrastuspaikkojen äärellä, tämänhetkisillä tuloilla on kuitenkin varaa "vain" yksiöön. Mutta eipä tässä mitään vikaa ole varsinaisesti, asunto on valoisa ja siinä on fiksu pohjaratkaisu.
En oikeastaan edes tarvitse enempää neliöitä koska ei ole lapsia eikä lemmikkieläimiä.