Paras ystäväni painostaa eroamaan, koska heikkona hetkenä avauduin hänelle parisuhteen ongelmistani
Oli siis todella heikko hetki, enkä kestänyt sitä yksin. Siitä on nyt noin vuosi, kun asiat kasautuivat ja räjähdin. En ymmärtänyt hakeutua ammattiauttajalle, vaan avauduin ystävälleni.
Hetki oli niin heikko, etten nähnyt valoa tunnelin päässä. Suorastaan haukuin miestäni ystävälleni. Kutsuin miestäni mm. manipuloivaksi s.vinistiksi, joka toistuvasti käyttää minua kohtaan henkistä väkivaltaa.
Kaikki kertomani perustui totuuteen, mutta suurin osa kuulosti pahemmalta kuin mitä todellisuudessa oli, ja meidän kohdallamme ongelmiin tarvittiin kaksi. En nähnyt omaa osuuttani. Ymmärrän sen vasta nyt jälkeen päin, kun kaikki on hyvin.
Ystäväni kyselee jatkuvasti, että joko olen pakannut kamani. Kyselee sitten, milloin oikein aion lähteä. Sävy on todella painostava.
En aio lähteä minnekään, koska kaikki on hyvin, mutta olen itse aiheuttanut sen, että ystäväni ei voi sietää ajatusta, että olen mieheni kanssa edelleen yhdessä. Mikään ei enää muuta hänen mielipidettään. Olen kertonut, että ongelmat ovat menneisyyttä, mutta se ei riitä.
Onko kukaan koskaan ollut yhtä tomppeli, että on puhunut pahaa parisuhteestaan läheisilleen tällaisin ikävin seurauksin? Minun ystäväni on ehdoton, eikä halua olla mieheni kanssa missään tekemisissä (eikä tarvitsekaan, mutta osa minusta pelkää että hän hylkää minutkin, koska en ikään kuin arvosta hänen neuvojaan ja mielipiteitään).
No joo. Muita tomppeleita tai vaihtoehtoisesti tomppeleiden ystäviä? Miten tilanne ratkesi?
Kommentit (11)
Sanot ystävälle, että asiat ovat nyt kunnossa, ja tarvetta ei ole erolle. Sen jälkeen annat hänen kertoa näkemyksensä, ja sen jälkeen et enää asiasta keskustele. Jos hän vielä ottaa asian puheeksi, niin sanot suoraan, että et halua asiasta keskustella.
Ymmärrän ystävääsi, mutta no sano hänelle että ei puhuisi enää asiasta.
Ymmärrän ystävääsi. Olisin todella huolissani jos oma ystäväni kertoisi miehensä olevan henkisesti väkivaltainen ja manipuloiva sovinisti. Koska tiedän että sellainen ihminen ei muutu, tuntuisi kamalalta että hän jatkaisi suhdetta. En tosin ottaisi asiaa puheeksi kun huomaisin että taas yksi lapatossu jää vapaaehtoisesti pas kaan suhteeseen, mutta en kuuntelisi enää koskaan valitustasi siitä miehestä.
Olin tuollaisen parisuhdekriiseilijän ystävä, joka kuunteli ja oli samaa mieltä kriiseilijän kanssa siitä, että on aika lähteä. Ystävä ei kuitenkaan lähtenyt. Nyt hän kipuilee liitossaan, mutta minä en ole aikoihin kuunnellut itkua ja valitusta tai pahoitellut mustelmia. Se on hänen valintansa, haluan pysyä siitä kaukana. En suostu kuuntelemaan sitä, miten entinen ystävä tuhoaa elämäänsä. Minun ei tarvitse, koska en jaksa olla ystävä hädässä, joka on aiheutettu itse.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ystävääsi. Olisin todella huolissani jos oma ystäväni kertoisi miehensä olevan henkisesti väkivaltainen ja manipuloiva sovinisti. Koska tiedän että sellainen ihminen ei muutu, tuntuisi kamalalta että hän jatkaisi suhdetta. En tosin ottaisi asiaa puheeksi kun huomaisin että taas yksi lapatossu jää vapaaehtoisesti pas kaan suhteeseen, mutta en kuuntelisi enää koskaan valitustasi siitä miehestä.
Haluan korostaa, että minäkin ymmärrän ystävääni erittäin hyvin. Olin hänelle lausumissani rumissa sanoissani vakuuttava.
Hän kuitenkin on kuullut vain toisen puolen tarinasta.
Olen peukuttanut vastauksia, ja kai minun pitää vetää tässä kohtaa tosiaan raja, että tästä asiasta ei enää puhuta. Se lienee helpointa.
Ap
Minäkin muodostin aikanaan käsityksen erään ystäväni miehestä niin, että aina kun oli ongelmia, tämä puhui miehestä tämän huonot puolet. Juuri mitään muuta puolta en tästä miehestä koskaan oppinut tuntemaan. Välit ystävään viilenivät pikkuhiljaa ihan muista syistä, vaikka loppupuolella hän jossain kohtaa yritti saada aikaan tapaamista, jossa mies olisi ollut mukana. En ollut järin innostunut, mutta en suoraan kieltäytynytkään. Tapaaminen jäi sitten lopuksi vain ajatuksen asteelle, ja ystävyys väljähtyi lopullisesti. Olen tyytyväinen siitä, että tuo ystävyyssuhde lopahti.
Se yrittää vain kateudessaan pilata suhteesi
Vierailija kirjoitti:
Se yrittää vain kateudessaan pilata suhteesi
Voin varmasti sanoa, että kateudesta ei ole kyse.
Kiitos kaikista jakamistanne kokemuksista myös tomppeleiden ystäviltä. Silmiä avaavaa, ja ymmärrän väkisinkin ystävääni entistäkin paremmin.
Oli varmasti turhauttavaa kuunnella sitä paatoksellista valitusta ja yrittää auttaa, kun en kuitenkaan koskaan lähtenyt.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yrittää vain kateudessaan pilata suhteesi
Voin varmasti sanoa, että kateudesta ei ole kyse.
Kiitos kaikista jakamistanne kokemuksista myös tomppeleiden ystäviltä. Silmiä avaavaa, ja ymmärrän väkisinkin ystävääni entistäkin paremmin.
Oli varmasti turhauttavaa kuunnella sitä paatoksellista valitusta ja yrittää auttaa, kun en kuitenkaan koskaan lähtenyt.
Ap
Nimenomaan. Olen myös joutunut kuulemaan ja kyllä myös näkemään omin silmin miten ystävääni on kohdeltu hyvin kaltoin. Henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Se, että mies karjuu pää punaisena "huoraaaaaaa" nyrkit puristuksissa minun seistessä vieressä kertoo siitä, että pahempaa on suljettujen ovien takana. Ei ystävä ole lähtenyt vieläkään 5 vuoden jälkeen ja edelleen alkaa se valitus kuinka mies sitä ja mies tätä. Ei halua apua, ei lähde turvakotiin tms. Kaikki on yritetty.
Tämän takia en enää kerro mitään harmejani kavereille, niistä saa kuulla kauan jälkeenpäin ja niitä vatvotaan joka puolelta.