Onko teillä varaa kaikkeen mitä haluatte/tarvitsette?

Se elämä kesti koko ikäni ja nyt viimeiset pari vuotta ei ole enää tarvinnut miettiä ostaako kaupasta makkaraa vai juustoa. En vaihtaisi entiseen KOSKAAN, se oli niin stressaavaa elämää. Enkä haluaisi että kukaan joutuisi siihen kituuttamiseen. Aivan varmasti käy suurimmalla osalla mielenterveydelle ikuinen pennin venytys. On aivan ihanaa elää normaalia elämää, siis mihinkään suuriin ostoksiin ei ole edelleenkään varaa ilman suunnitelmia,mutta ainakin kaupasta voi ruoan ostaa ilman miettimisiä

...eli siihen otin 20 000 lainaa, jonka sitten maksoin kuitenkin jo vuodessa pois. Säästöjä ei siis ole kuin muutama tonni kerrallaan, mutta hyvät tulot.



Asuntolainaa on aika paljon, mutta siitä huolimatta voin toimia ap:n esimerkin tavoin, eli jos tarvitsen uuden jumppatossut tai golfmailan, käyn samantien ostamassa asiaa sen kummemmin miettimättä tai laskematta.



Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö yhtään vertailisi hintoja tai pikemminkin etsisi hyvää hinta-laatu-suhdetta, vaikka siihen kalleimpaan olisikin teoriassa varaa.



Vaatteita olen nyt shoppaillut vähän liikaa, tein tässä juuri mielessäni inventaarion ja vuoden alusta hankintalista on:

silkkitoppeja 5

tunika 2

puolihame

mekkoja 6

korkokenkiä 2 paria

ballerinoja 2 paria

neuletakki

goretakki (juoksu)

kevättakki

caprit

paitapusero



huh, huh! ...eipä tarvitse ihmetellä miksei ole enempää säästöjä :-O

kun isommissa unelmat ovat niin kaukana todellisuudesta... Oikeasti haluaisin asua vähintään 200 000 euroa tätä nykyistä kalliimmassa kämpässä (mielellään tietysti enemmänkin), mutta kun en asu niin sitten ei ole niin tarpeen laskea että onko varaa ostaa laukku jos tuli samassa kuussa ostettua kengätkin.

Mutta ei johdu isoista tuloista, vaan siitä, etten halua mitään. Inhoan käydä kaupoissa, ja kun pakolla menen, niin ostan kyllä heti jos jotain haluan. En yleensä halua. Ei kiinnosta vaatteet eikä tavara, ostan vain välttämättömät. Onneksi anoppi rakastaa shoppailua, ja pistää vähän väliä vaatepakettia lapsille.



Rahaa kuluu ruokaan ja matkailuun, harrastuksetkin sattuu olemaan ilmaisia/halpoja. Sattumalta mieskin on samaa sorttia ;-D Meidän nettotulot on yht. vähän reilut 4000 ja säästöjä karttuu kokoajan, niillä tehdään sitten ylimääräisiä lyhennyksiä asuntolainaan ja matkustellaan.

kaikkeen mitä halutaan ei edes tarvitse olla varaa :-)

on oltu naimisisa yi 20 v ja 2 pientä lasta

ja aloitettu kirppishuonekaluilla ja vuokra-asunnosta vuonna 1987...

eli

nyt voi jo ostaa käteisellä 1000 euron peilipöydän kruunukalusteesta

ja ostan myös 50% lasten vaatteista silti kirppiksestä

vuonna 1981 kun kotoa muutin omistin vain opintolainan

ja

nyt vuonna 2008 on varaa ostaa suunnilleen mitä haluaa...





---

eli nuorena yleensä tiukempaa ja

keskiäissä helpottaa



T. nro 20/ 46 v

ei todellakaan kaikkeen mitä HALUTAAN.



Mutta, aika aikaa kutakin, nyt meille on tärkeintä, että saadaan hoitaa lapset kotona.

kuin edellinen

Eikö se kuulu tavallaan "nuoruuteen" (=alle 50v.), että haluaa enemmän. Se saa ihmisen menemään eteenpäin ja saamaan aikaiseksi. Vanhana on tyytyväinen vanhaan ja vähään -> se on tavallaan luovuttamista pikkuhiljaa.



Mä en haluaisi mennä töihin vaan haluaisin opiskella historiaa ja kansanperinnettä. Haluaisin asua isossa talossa järven rannalla, ajaa hienolla autolla ja matkustella pitkin poikin. Eli ei ole varaa kaikkeen haluaamaani. Tosin eihän nuo haaveet nyt niin ahdistavia ole, mutta kuitenkin. Varaa on kaikkeen tarvittavaan arkielämässä: vaatteisiin, hyvään asuntoon, kohtalaiseen autoon, matkoihin pari kertaa vuodessa jne. Tuosta vaan ei ole varaa tehdä kylppäriremonttia tai ostaa velattomana uutta autoa. Sen sijaan varaa on ostaa vaikka uusi töllö päähänpistosta ja vielä samassa kuussa reimatecit.:)

Minä sanon aina että haluaisin tollaista, mutta kun ei oikeastaan ole nyt varaa!! Tarkoitan sillä sitä, että kuukauden tulot ovat loppu ja joudun ottamaan säästöistä siihen mitä haluan, mutta ilman säästöä meillä olisi monet laskut maksamatta ja nälkää oltais nähty jo monta viikkoa.....jne.

Laskut täytyy laittaa eräpäiväjärjestykseen ja kikkailla perinnän rajamailla.

Kaikki välttämätön pystytään kyllä hankkimaan, mutta aina pienellä viiveellä kunnes saamme rahat kasaan. Parina viimeisenä kuukautena sain jopa rahaa säästöön ja saimme ostettua vappuna grillin. Nyt sitten saamme katua koko grilliä kun pesukone ja jääkaappi poksahtivat samaan aikaan. Aika usein tuntuu käyvän juuri niin, että silloin joku hajoaa kun ei olisi varaa mihinkään ylimääräiseen.



Meillä ei ole lainoja mutta eipä ole omaisuuttakaan, joten tässä keikutaan joten kuten ja pärjaillään niukin naukin. Vaatteita tai muuta vastaavaa en ole itselleni aikoihin ostanut. ja tämän huonomman kuun jälkeen menee taas aikaa ennen kuin uskallankaan satsata mihinkään.



Parempaa huomista tässä odotellaan. Eihän elämä voi ikuisesti olla tällaista kituuttamista.

Peruelämän taso on nyt jo ihan tarpeeksi hyvä. En kaipaa elintasokilpailua esim. etelänlomamatkoja, yritetään käyttää kesällä mahd. paljon fillareita, käytetään kirjastoa, lasten vaatteet mahd. paljon käytettyä ja laitetaan pieneksi käyneet eteenpäin. Oikeastaan ruoassa en ole vielä säästellyt

Pystytään hakiimaan lapselle uusi pyörä, kun tarve on, mutta se edellyttää sitä, ettei osteta kaikkea sitä mitä mieli tekisi. Esimerkiksi kosmetologikäynnit jäävät aika vähiin, vaikka niistä nauttisinkin. Vatteet ja kengät pyrin hankkimaan aleista, enkä näe mitään järkeä siinä, että kasvavien lasten vaatteisiin tungetaan satoja euroja kuukaudessa. Isompia hankintoja, kuten remonnteja yms ei pystytä ilman lainoja tekemään, mutta esim. uuden pyykkioneen hankita onnistuu ilman osamaksua.

Sellaiseen tavalliseen elämään kyllä on varaa: asuntoon, autoon, vaatteisiin, jne. Joihinkin hulluihin unelmiin (kuten kakkosasunto Lontoosta) ei ole. Ainakaan vielä. :)



Ostan sitä mikä tekee mieli - tietyissä rajoissa tietenkin. En hanki mitään 200 euron puseroita, mutta ihan laadukkaita vaatteita ja kenkiä kuitenkin (esim. alle 100e kävelykenkiä ei kannata ostaa ne yleensä huonolaatuisia). Jos näen kivan vaatteen, mielenkiintoisen kirjan tai cd:n, en sitä kummemmin mieti vaan ostan. Nyt haluaisin mp3-soittimen, siinä olen tehnyt vähän hintavertailuja, että onko järkevämpi maksaa pelistä 150e vai 250e. Taidan taipua tuohon vähän huokeampaan, jossa hinta-laatusuhde on paremmin kohdallaan.



Tykkään paljon leluista ja muista lastentavaroista, joten niitä tulee ostettua ihan liikaakin.



Mies kuluttaa rahaa erikoisviineihin ja keittiön tekniseen varustamiseen kahvikonein yms.



Yleensäottaen ostan vain sellaisia asioita, joista tulee sellainen olo, että tämä on nyt juuri minun näköinen ja oloinen vaate/auto/asunto/esine. Varsinkaan kalleimmissa hankinnoissa, kuten auton kohdalla, en halua ostaa vaan jotain missä on 4 pyörää alla, vaan haluan sellaisen, johon ensi silmäyksellä ihastun ja joka edustaa mun tyyliäni.

Rahaa on kaikkeen tarpeelliseen, tosin ostoksia saa välissä miettiä että mitä missäkin kuussa ostaa. Vähän menee säästöön joka kuukausi sekä multa että mieheltä.



Koskaan ei ole varaa ostaa kaikkea sitä mitä haluaa ja ihan hyvä niin:) Me hukuttais tavaraan... minä ostaisin mielelläni lapsille vaatetta vaikka joka päivä eli ihan hyvä ettei ole varaa sellaiseen. Kaapit pullottais ja vaatetta ehtis käyttää ehkä kerran.



Mutta ihan peruselämään meillä on varaa, saadaan ostettua ne vaatteet, ruuat, tavarat mitä oikeasti tarvitaan ja joskus jotain heräteostoksiakin.