Kun ex hyppää suoraan uuteen suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään. 

Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.

Palaapa asiaa parin vuoden päästä.

Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.

Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.

Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.

Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.

Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.

Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.

Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.

No joku nuori ihminen voi olla niin epäkypsä.

Semmoista se elämä on. Elä ota ihmistä vierellesi jolle sanat rakastan sinua on vain sanoja, joita voi kaikille miehille/naisille tarpeen tullen sanoa.

Kannattaa olla VARMA ja kannattaa tarkkailla toista mahdollisimman paljon (seurata kehon kieltä yms) niin huomaat heti jos kaikki ei ole hyvin.

Ja seksi sen pitää olla täyttä actionia jos haluat että miehesi ei petä/haaveile toisista se on fakta.

Jos mies sanoo että perusseksi riittää = Se tarkoittaa että ei riitä.

Jos mies sanoo että on ok kokeilla jotain uutta seksissä = Hän ei ole varma mitä hän haluaisi seksissä

Jos mies sanoo että kokeillaan kaikkea yhdessä  = Se on hyvä juttu erinomainen jos pidät siitä (seksistä/miehestä). Usko pois.

Pitkän ajan kokemuksella ja keskusteluilla olen oppinut sen.

Moni mies sanoo naiselleen pitkässä suhteessa että meillä on hyvä seksielämä kun nainen kysyy, silti mies on kavereilleen että helvetti mikä lahna se on sängyssä, ja hirveen ujo kokeileen mitään rajua yms , niin se vain pelottavan usein on.

Toki tämäkin vaihtelee, joillekkin rajua on jo piiska, joillekkin pelkkä seksikäs pukeutuminen on hardcorea , sit taas toisilla on oikeasti huone varattuna syntiseen yhteiseloon. Niin sekin on totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään. 

Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.

Palaapa asiaa parin vuoden päästä.

Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.

Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.

Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.

Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.

Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.

Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.

Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.

No joku nuori ihminen voi olla niin epäkypsä.

Pitää valita tarkasti. Historia ennustaa tulevaa. Epäkypsä käytös kun tahtoo uusiutua hyvin monesti. Älä koskaan luota kauniisiiin, siirappisiin sanohin. Katso tekoja. Ne puhuvat paljon selvemmin kuin sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Itse en usko edelleenkään tuohon, jos ihminen aidosti on ollut se, joka sinulle on maailmassa eniten merkinnyt, että se juttu vain mielessään käsitellään jo suhteen aikana ja sitten erotaan ja hypätään lennosta uuteen. Et sinä pysty sitä asiaa edes käsittelemään suhteen aikana, koska olet sisäisesti niin surullinen tilanteesta ja sinun ainoa halu ja päämäärä on korjata suhde. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, vaikka oletjo pitkään aistinut ettei tämä homma nyt hyvältä näytä, niin sinulle se ero ei ole missään muodoin siltikään ykkösvaihtoehto, koska olet kasvanut siihen ihmiseen kiinni rakkauden kautta ihan siinä missä tärkeään lähiomaiseenkin.

Onko joku väittänyt, että kaikki suhteet ovat sellaisia, joissa toinen on aidosti maailmassa tärkein? Eiköhän suurin osa näistä lennosta vaihtamisista ole juuri sellaisia, että sen toisen kanssa on alunperinkin oltu vääristä syistä ja ehkä jollain tapaa tyydytty siihen mitä on saatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Itse en usko edelleenkään tuohon, jos ihminen aidosti on ollut se, joka sinulle on maailmassa eniten merkinnyt, että se juttu vain mielessään käsitellään jo suhteen aikana ja sitten erotaan ja hypätään lennosta uuteen. Et sinä pysty sitä asiaa edes käsittelemään suhteen aikana, koska olet sisäisesti niin surullinen tilanteesta ja sinun ainoa halu ja päämäärä on korjata suhde. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, vaikka oletjo pitkään aistinut ettei tämä homma nyt hyvältä näytä, niin sinulle se ero ei ole missään muodoin siltikään ykkösvaihtoehto, koska olet kasvanut siihen ihmiseen kiinni rakkauden kautta ihan siinä missä tärkeään lähiomaiseenkin.

Onko joku väittänyt, että kaikki suhteet ovat sellaisia, joissa toinen on aidosti maailmassa tärkein? Eiköhän suurin osa näistä lennosta vaihtamisista ole juuri sellaisia, että sen toisen kanssa on alunperinkin oltu vääristä syistä ja ehkä jollain tapaa tyydytty siihen mitä on saatu.

Läheisriippuvuus ajaa tuohon. Ei vaan uskalla olla oma itsensä ja valita sellaista kumppania joka sopii. Ylimiellyttäviä niljakkeita jotkut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään. 

Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.

Palaapa asiaa parin vuoden päästä.

Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.

Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.

Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.

Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.

Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.

Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.

Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.

Ei ne lapset ole välttämättä tehty vääristä syistä, vaikka se ex olikin väärä ihminen omaksi puolisoksi. Minä olen aina ajatellut, että lapsia pitää tehdä vain siinä tapauksessa, että niitä haluaa niin kovasti että ne on tarvittaessa valmis kasvattamaan yksinkin. Kun elämästähän ei koskaan tiedä. Vaikka toinen ei jättäisikään, niin aina voi tulla vakava sairaus tai kuolema.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Monesti etenkin jättäjä prosessoi sitä eroa jo suhteen aikana. Voi olla, että laukut pakataan vasta siinä vaiheessa kun koko asia on jo omassa mielessä käsitelty loppuun.

Minä taas en usko siihen, että jos toisesta olet koko sydämestäsi välittänyt ja halunnut olla hänen kanssaan aidolla ajatuksella elämäsi loppuun saakka, niin et sinä noita juttuja ennakkoon pysty niin täysin käsittelemään, että olet samantien valmis uuteen suhteeseen. Se on hieman sama asia kuin sinulle rakas ihminen sairastaa pitkään syöpää ennen kuolemaansa. Voit käsitellä asiaa jossain määrin ja valmistautua tulevaan, mutta et sinä sillä lopullisella kuolinhetkellä vaan olkia kohauta ja totea, että onneksi olin jo käsitellyt asian.

Vähemmän tärkeiden ihmisten kanssa onnistuu, mutta ei aidosti rakkaiden.

Jättäjän näkökulmasta suhde on usein ollut huono jo vuosia ja rakkaus ja välittäminenkin sinä aikana kuihtunut. Samoin kuin ne mahdollisesti alkuhuumassa elätellyt haaveet yhteisestä loppuelämästä. Itse tajusin jo vuotta ennen eroa, ettei yhteinen vanhuus ole enää haave vaan pahin pelko. Eron hetkellä tunsin vain helpotusta.

Itse en usko edelleenkään tuohon, jos ihminen aidosti on ollut se, joka sinulle on maailmassa eniten merkinnyt, että se juttu vain mielessään käsitellään jo suhteen aikana ja sitten erotaan ja hypätään lennosta uuteen. Et sinä pysty sitä asiaa edes käsittelemään suhteen aikana, koska olet sisäisesti niin surullinen tilanteesta ja sinun ainoa halu ja päämäärä on korjata suhde. Tiedän tämän ihan kokemuksesta, vaikka oletjo pitkään aistinut ettei tämä homma nyt hyvältä näytä, niin sinulle se ero ei ole missään muodoin siltikään ykkösvaihtoehto, koska olet kasvanut siihen ihmiseen kiinni rakkauden kautta ihan siinä missä tärkeään lähiomaiseenkin.

Onko joku väittänyt, että kaikki suhteet ovat sellaisia, joissa toinen on aidosti maailmassa tärkein? Eiköhän suurin osa näistä lennosta vaihtamisista ole juuri sellaisia, että sen toisen kanssa on alunperinkin oltu vääristä syistä ja ehkä jollain tapaa tyydytty siihen mitä on saatu.

Läheisriippuvuus ajaa tuohon. Ei vaan uskalla olla oma itsensä ja valita sellaista kumppania joka sopii. Ylimiellyttäviä niljakkeita jotkut.

No, kukin elää omaa elämäänsä sillä tavalla kuin parhaaksi katsoo. Eikä se maailma muita nimittelemällä omaan tahtoon taivu, vaikka kuinka yrittäisi. Ihmisen tekee edelleen virheitä ja ihastuu ja rakastuu ja eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään. 

Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.

Palaapa asiaa parin vuoden päästä.

Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.

Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.

Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.

Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.

Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.

Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.

Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.

Ei ne lapset ole välttämättä tehty vääristä syistä, vaikka se ex olikin väärä ihminen omaksi puolisoksi. Minä olen aina ajatellut, että lapsia pitää tehdä vain siinä tapauksessa, että niitä haluaa niin kovasti että ne on tarvittaessa valmis kasvattamaan yksinkin. Kun elämästähän ei koskaan tiedä. Vaikka toinen ei jättäisikään, niin aina voi tulla vakava sairaus tai kuolema.

-eri

Fatalismi on aina yhtä näppärä keino väistää vastuutaan. Mutta lasten tekeminen ei ole vain hetkessä elämistä.

Ei lapselle voi selittää että tämä hetki tässä on tärkein eikä huomisesta pifdä välittää. Sillä tyylillä luo pysyvän turvattomuuden lapseen.

Lasten kasvatus vaatii johdonmukaisuutta käytöksessä läheisiä kohtaan. Jos kohtelet lapsen toista vanhempaa tahallaan huonosti niin se heijastuu lapseen myös tavalla tai toisella. Joskus se koteloituu lapseen ja purskahtaa ulos vasta vuosikymmenien päästä terapiasta huolimatta. Mutta eihän hetkessä elävä vanhempi siitä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se elämä on. Elä ota ihmistä vierellesi jolle sanat rakastan sinua on vain sanoja, joita voi kaikille miehille/naisille tarpeen tullen sanoa.

Kannattaa olla VARMA ja kannattaa tarkkailla toista mahdollisimman paljon (seurata kehon kieltä yms) niin huomaat heti jos kaikki ei ole hyvin.

Ja seksi sen pitää olla täyttä actionia jos haluat että miehesi ei petä/haaveile toisista se on fakta.

Jos mies sanoo että perusseksi riittää = Se tarkoittaa että ei riitä.

Jos mies sanoo että on ok kokeilla jotain uutta seksissä = Hän ei ole varma mitä hän haluaisi seksissä

Jos mies sanoo että kokeillaan kaikkea yhdessä  = Se on hyvä juttu erinomainen jos pidät siitä (seksistä/miehestä). Usko pois.

Pitkän ajan kokemuksella ja keskusteluilla olen oppinut sen.

Moni mies sanoo naiselleen pitkässä suhteessa että meillä on hyvä seksielämä kun nainen kysyy, silti mies on kavereilleen että helvetti mikä lahna se on sängyssä, ja hirveen ujo kokeileen mitään rajua yms , niin se vain pelottavan usein on.

Toki tämäkin vaihtelee, joillekkin rajua on jo piiska, joillekkin pelkkä seksikäs pukeutuminen on hardcorea , sit taas toisilla on oikeasti huone varattuna syntiseen yhteiseloon. Niin sekin on totta.

Jos minulle selviäisi, että oma mies puhuisi (noin) meidän seksielämästä kavereilleen, niin se loppuisi siihen. Ero tulisi jossain vaiheessa. Suuttuisin tuollaisesta ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä jotka siirtyvät suoraan suhteesta toiseen on niin paljon jo psyykkisiä ongelmia ennen eroa ja eron jälkeen, että ole onnellinen kun väistit luodin. Kyseiset henkilöt eivät osaa käsitellä tunteitaan vaan on helpompaa vaan siirtyä koko ajan eteenpäin. Mutta mutta. Kyllä se romahdus jossain vaiheessa tulee vastaan ja sitten se vasta onkin paha. Ei sitä karkuun pääse. Tunteet on pakko käsitellä joskus. Parempi ennen kuin myöhään. 

Itse erosin tammikuussa paskasta suhteesta josta olin tehnyt henkisesti eroa jo pitkään. Käsiteltävä tunteeni: helpotus. Maaliskuussa tapasin elämäni rakkauden. En epäröinyt, tartuin onneen.

Palaapa asiaa parin vuoden päästä.

Sanotaan näin että jos tää nykyinen suhde loppuu, sitten putoan korkealta ja kovaa. Mutta se entinen? Evvk. On suhteita ja sitten on suhteita.

Sinusta en tiedä mutta sanotaanko näin että joillekin se tippuminen kovaa ja korkealta on täysin oikein ja voi jopa opettaa heitä kasvamaan.

Monilla meistä on ollut useita suhteita. Ne ovat loppuneet eri tavoin. Joskus on tiputtu, joskus on vaan oltu helpottuneita. Mä ymmärrän että tuntuu pahalta jos on tullut jätetyksi ja huomaa että jättäjälle se ei tuntunutkaan oikein miltään. Silloin se ei vaan ole ollut oikea ihminen. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että se jättäjä olisi paha tai tunnekylmä ihminen. Siinä suhteessa on vaan ehkä oltu vääristä syistä.

Kuka on niin epäkypsä että menee vaikkapa avioliittoon vääristä syistä? Sanoo sitten varmaan lapsellekin että olet vääristä syistä johtuen maailmassa.

Aikamoista narsisimia oman itsensä kaiken yläpuolelle nostoa on tuollainen käytös.

Eli käyttää muita ihmisiä omien juttujensa hyväksi mutta en anna vastavuoroisesti mitään takaisin vaan pakenee ja ilkkuu lapsen synnyttäneelle exälle että lällälitilää olin kanssasi ja hankin lapsen kanssasi vääristä syistä.

Kas kun ei oikein kirjaa kirjoita exää nöyryyttääkseen ja uufen suhteen alkuhuumaa hehkuttaakseen. Sopimaton parisuhteisiin ja vanhemmaksi. Ei arvosta eikä kunnoita ketään.

Ei ne lapset ole välttämättä tehty vääristä syistä, vaikka se ex olikin väärä ihminen omaksi puolisoksi. Minä olen aina ajatellut, että lapsia pitää tehdä vain siinä tapauksessa, että niitä haluaa niin kovasti että ne on tarvittaessa valmis kasvattamaan yksinkin. Kun elämästähän ei koskaan tiedä. Vaikka toinen ei jättäisikään, niin aina voi tulla vakava sairaus tai kuolema.

-eri

Fatalismi on aina yhtä näppärä keino väistää vastuutaan. Mutta lasten tekeminen ei ole vain hetkessä elämistä.

Ei lapselle voi selittää että tämä hetki tässä on tärkein eikä huomisesta pifdä välittää. Sillä tyylillä luo pysyvän turvattomuuden lapseen.

Lasten kasvatus vaatii johdonmukaisuutta käytöksessä läheisiä kohtaan. Jos kohtelet lapsen toista vanhempaa tahallaan huonosti niin se heijastuu lapseen myös tavalla tai toisella. Joskus se koteloituu lapseen ja purskahtaa ulos vasta vuosikymmenien päästä terapiasta huolimatta. Mutta eihän hetkessä elävä vanhempi siitä välitä.

Turvattomuuttaan ilmentänyt aikuinen ei ole turvallisuutta luova vanhempi lapselle. Näin yksinkertaista se on. Ei siis panosta riittävästi vanhemmuuteensa. Rikkoo kaiken. Myös pidemmän päälle lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmoista se elämä on. Elä ota ihmistä vierellesi jolle sanat rakastan sinua on vain sanoja, joita voi kaikille miehille/naisille tarpeen tullen sanoa.

Kannattaa olla VARMA ja kannattaa tarkkailla toista mahdollisimman paljon (seurata kehon kieltä yms) niin huomaat heti jos kaikki ei ole hyvin.

Ja seksi sen pitää olla täyttä actionia jos haluat että miehesi ei petä/haaveile toisista se on fakta.

Jos mies sanoo että perusseksi riittää = Se tarkoittaa että ei riitä.

Jos mies sanoo että on ok kokeilla jotain uutta seksissä = Hän ei ole varma mitä hän haluaisi seksissä

Jos mies sanoo että kokeillaan kaikkea yhdessä  = Se on hyvä juttu erinomainen jos pidät siitä (seksistä/miehestä). Usko pois.

Pitkän ajan kokemuksella ja keskusteluilla olen oppinut sen.

Moni mies sanoo naiselleen pitkässä suhteessa että meillä on hyvä seksielämä kun nainen kysyy, silti mies on kavereilleen että helvetti mikä lahna se on sängyssä, ja hirveen ujo kokeileen mitään rajua yms , niin se vain pelottavan usein on.

Toki tämäkin vaihtelee, joillekkin rajua on jo piiska, joillekkin pelkkä seksikäs pukeutuminen on hardcorea , sit taas toisilla on oikeasti huone varattuna syntiseen yhteiseloon. Niin sekin on totta.

Jos minulle selviäisi, että oma mies puhuisi (noin) meidän seksielämästä kavereilleen, niin se loppuisi siihen. Ero tulisi jossain vaiheessa. Suuttuisin tuollaisesta ihan hirveästi.

Muistathan että joidenkin alan muka self-style ns tietäjien mukaan naisena sinun tulee huomioida koko ajan miestäsi riippumatta oletko väsynyt oletko raskaana, onko vanhempasi sairaalassa, oletko itse sairas jnejne. Jos et niin tee niin näiden mielestä miehellä on täysi oikeus käydä vieraissa tai vaihtaa sut lennosta toiseen. Koska hetki miehelle on kaiken keskipiste.

Mun exällä oli jo uusi suhde valmiina.

Olen ollut kolmessa parisuhteessa naisen kanssa, ja jokaisella exällä on ollut uusi kumppani lähes heti eromme jälkeen. Mutta eipä se minun asiani ole ollut, vaikka hirveältä onkin joskus tuntunut.

Mun ex ja poikamme isä sanoi, että etsii kulujen jakajaa. Hänellä oli uusi nainen pääkaupunkiseudulta jo jonkin aikaa hollilla, oli tinderissä. Oli sen muija kanssa laivallakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.

Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.

Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.

Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?

En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.

Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.

Kyllä toinen voi oikein hyvin todeta, ettei ole ongelmaa ja kaikki on hyvin, vaikka toinen sanoisi mitä. Jotkut vaan työntävät sen päänsä niin syvälle puskaan, kuin vain pystyvät. Suhteessa oli paljon hyvää, joten tietenkään siitä ei heti halua lähteä, vaan koittaa parhaansa asioiden korjaamiseksi. Ja kyllähän se asian käsittely on helpompaa yhdessä kuin erikseen, voi sille toiselle vielä avautua asioista, kuunteli se tai ei. Joillekin kaikki tulee silti yllätyksenä ja sillehän ei sitten minkään voi.

Tätä juuri tarkoitan. Olisi aika rehellistä ja reilua todeta sille toiselle, että ethän sinä edes kuuntele, mistä minä yritän avautua sinulle, joten nyt se on ero. Ei jäädä köllimään siihen käsittelemään eroa tavalla, joka on itselle helpompi. Ja erohan tuosta siis äkkinäisesti ja yllättäen tulee joka tapauksessa, ainut vaan, että toinen on saanut eroon helvetisti paremmat eväät.

Ja tietysti koittaa parhaansa, mutta paraan yrittämistähän ei ole käsitellä eroaan valmiiksi. Siinä vaiheessa voisi itse jo myöntää, että koska käsittelen tässä eroa, en paranna suhdetta, niin otan eron.

Reilua olisi esim. sanoa, että olen nyt sanonut kaikista näistä asioista, joten jos asiat eivät muutu, 6 kk päästä muutan pois. Kertoa toiselle edes se, että suunnittelen eroa, pidän sitä hyvin mahdollisena.

Mutta toi on siis musta silkkaa henkistä laiskuutta ja epäreiluutta selittää, että "kyllä mä yritin sanoa" kun se mitä oikeasti tekee, on "suunnittelen tässä elämääni eron jälkeen".

Yleensä vielä niin, että se jättäjä on itselleen hommannut ok elämän taloudellisestikin ja toinen jää yllättäen siinäkin tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen ex vaikuttaa epäkypsältä. Nopea meno uuteen suhteeseen kun edellinen juuri päättynyt kertoo siitä ettei osaa olla yksin eikä käsittele asioita. Jos ei osaa olla yksin niin ei osaa olla kenenkään muunkaan kanssa. Tuo uusi suhde ei tule kestämään. Mutta älä sä ota sitä takas jos pian alkaa ruinaamaan. Löydät varmasti jonkun muun hyvän kumppanin.

Olin eroa halunnut osapuoli ja punninnut asiaa kauan. Yritin keskustella puolison kanssa, mutta hänestä kaikki oli hyvin. Erotessamme tapasin uuden puolisoni samaan aikaan muuttoni kanssa ja olemme olleet siitä asti 14 vuotta yhdessä, onnellisesti ja ilman aiemman suhteen ongelmia.

Ihmisiä on erilaisia ja niin on kertomuksia tapahtuneestakin.

Minä en ole oikein ikinä ymmärtänyt tätä "yritin keskustella, mutta hänestä oli kaikki hyvin"-syndroomaa. Jos kerrot, että sinusta kaikki ei ole hyvin, niin eihän sitä voi toinen ohittaa kertomalla, että onpas.

Mietin aina näissä tapauksissa, että oletteko te tietoisia, että saatte ottaa sen eron ihan siltä seisomalta, kun koette, että asiat eivät ole hyvin, sanoi toinen siihen mitä hyvänsä?

En nyt tarkoita olla ilkeä, vaan kysyn tätä, kun tuntuu, että jotenkin pidetään parempana jäädä siihen roikkumaan, erota sitten roikkumisen jälkeen joka tapauksessa ja ohimennen vielä satuttaa aloittamalla suhde heti eron jälkeen/jo yhdessä olon aikana.

Siis toisin sanoen: kun tiedetään, että ero tästä tulee,niin tuntuuhan se epäreilulta, että sitä jäädään käsittelemään siihen suhteeseen, eikä vain erota ja aleta käsitellä itsekin eroaan yksin, ilman sitä suhdetta.

Kyllä toinen voi oikein hyvin todeta, ettei ole ongelmaa ja kaikki on hyvin, vaikka toinen sanoisi mitä. Jotkut vaan työntävät sen päänsä niin syvälle puskaan, kuin vain pystyvät. Suhteessa oli paljon hyvää, joten tietenkään siitä ei heti halua lähteä, vaan koittaa parhaansa asioiden korjaamiseksi. Ja kyllähän se asian käsittely on helpompaa yhdessä kuin erikseen, voi sille toiselle vielä avautua asioista, kuunteli se tai ei. Joillekin kaikki tulee silti yllätyksenä ja sillehän ei sitten minkään voi.

Tätä juuri tarkoitan. Olisi aika rehellistä ja reilua todeta sille toiselle, että ethän sinä edes kuuntele, mistä minä yritän avautua sinulle, joten nyt se on ero. Ei jäädä köllimään siihen käsittelemään eroa tavalla, joka on itselle helpompi. Ja erohan tuosta siis äkkinäisesti ja yllättäen tulee joka tapauksessa, ainut vaan, että toinen on saanut eroon helvetisti paremmat eväät.

Ja tietysti koittaa parhaansa, mutta paraan yrittämistähän ei ole käsitellä eroaan valmiiksi. Siinä vaiheessa voisi itse jo myöntää, että koska käsittelen tässä eroa, en paranna suhdetta, niin otan eron.

Reilua olisi esim. sanoa, että olen nyt sanonut kaikista näistä asioista, joten jos asiat eivät muutu, 6 kk päästä muutan pois. Kertoa toiselle edes se, että suunnittelen eroa, pidän sitä hyvin mahdollisena.

Mutta toi on siis musta silkkaa henkistä laiskuutta ja epäreiluutta selittää, että "kyllä mä yritin sanoa" kun se mitä oikeasti tekee, on "suunnittelen tässä elämääni eron jälkeen".

Yleensä vielä niin, että se jättäjä on itselleen hommannut ok elämän taloudellisestikin ja toinen jää yllättäen siinäkin tyhjän päälle.

Rehellisyys on joillekin täysin vieras sanakin. Tuon kuvaamasi lisäksi usein vielä salasuhde käynnissä johon hypätään sitten kun saatu se varmistettua. Oksettavien ja itseään pelkäävien läheisriippuvaisten toimintatapa.

Vanha ketju, mutta minulle ajankohtainen. Olemme eroamassa mieheni kanssa 25 vuoden jälkeen, hänen toiveestaan ja aloitteestaan ja hyvin yllättäen. Muutin pois huhtikuussa, ensimmäisen vaiheen paperit mies jätti viime viikolla.

Minulle selvisi pari viikkoa sitten, että hän vei uuden naisensa meidän (ja lastemme) kotiin ensimmäisen kerran minun pois muutostani seuraavana päivänä. Siis alle 24h. Nainen on esitelty lapsille pari kuukautta sitten, samoin miehen suvulle ja useille yhteisille ystävillemme. Tästä hän ei ole maininnut minulle mitään, sain tietää sattumalta. Lapset ovat olleet "outoja", mutta eivät uskaltaneet sanoa minulle mitään, kun eivät tienneet että tiedänkö minä tästä.

Eromme on vielä ihan kesken. Minä olen ihan romuna, olen hakeutunut avun piiriin, jotta kykenisin palaamaan normaaliin elämään. Ihan käytännön kannaltakin kaikki on aivan alussa. Minulla on valtavasti tavaraa entisessä kodissamme eikä uusi kotini ole vieläkään valmis, sillä monta remonttiin liittyvää asiaa uupuu, jotka mies muuttaessani lupasi hoitaa. Meillä on yhteisten lasten lisäksi yhteinen firma, jonka tulevaisuus on auki. Näiden asioiden hoito ei ole miestä kiinnostanut, kun hänellä on ollut ihan muunlainen "hoito" mielessä.

Nyt uusimpana käänteenä minun toivottaisiin osallistuvan miehen suvun tapahtumaan, vaikka tämä uusi nainen on jo toisessa yhteydessä kaikille esitelty. Mies siis kirjaimellisesti oli kertonut erostamme ja esitellyt uuden samassa tilanteessa. En halua osallistua, sillä mielestäni minut on nolattu ja nöyryytetty suvun silmissä pettämisen ja jättämisen ohella. Miehellä on vaikeuksia ymmärtää, mikä tässä nyt on niin kamalaa.

Olen aivan sanaton siitä, kuinka rakastamani ihminen voi toimia näin. Hän muuttui hyvin nopeasti, melkein yhdessä yössä, aivan vieraaksi ihmiseksi. Hänellä on siis ollut tämä toinen nainen kuvioissa jo pitkään ennen eroamme, se on selvää. Ja täysin ristiriidassa niiden arvojen kanssa, jotka kuvittelin hänen kanssaan jakavani.

En ymmärrä, miten voisin päästä tästä yli.

En tiedä, olenko kokenut. Olisi saattanut sattua.

Vierailija kirjoitti:

Se vie kaikki ongelmansa sellaisenaan uuteen suhteeseen. Ei hirveästi onnittelemisen aihetta kummallekaan. 

Tämä. Jos ei käsittele eroon johtaneita syitä, joka käytännössä ei ole mahdollista jos hyppää suoraan uuteen suhteeseen, niin lopputulos on juuri tuo.

Etotessani poikani isästä hänellä oli jo helsinkiläinen nainen valmiina. Oli tavannut naisen ollessaan työmatkalla Helsingissä, käytti Tinderiä. 

Petti tätä naista muutaman tindernausen kanssa ennen kuin tämä nainen sai miehen hommaamaan työpaikan Hesasta ja muuttamaan naisen luo, josta naisen äiti muutti pois. 

Nykyisin kai pärjäävät siellä hyvin. Nainen pisti miehen osallistumaan kotitöihin ja varmaan mies joutuu maksamaan osansa kuluistakin