kaksosten synnytyksestä
Heissan!
Nyt meillä menossa vk 33, ja tuleva synnytys / lasten syntymä alkanut mietityttämään. Olisi kiva kuulla kaksosten synnyttäneiden kokemuksia,
sekä myös mikäli päädytty sektioon, miksi, ja onko ketään joka olisi kokenut kaksosten kanssa molemmat (synnytys sekä sektio, siis kahdet kaksoset)
Ja miten kaksoten synnytys eroaa yhden synnytyksestä? Olen kuullut että kaksosten synnytyksessä ei anneta samanlaisia mahdollisuuksia " valita synnytystä" , asentoja, kivunlievitystä, ja ennenkaikkea aikaa. Itse tein esikoista aamukuudesta iltakahdeksaan, eikä kätilöt/lääkärit kiirehtineet koska vauvan elintoimintoja pystyttiin seuraamaan, mutta kaksosissahan tämä seuraaminen ei ilmeisesti onnistu kuin toisen kohdalla. Olen siis miettinyt, pyytäisinkö sektiota.. vai uskaltaisiko kokeilla synnyttää. Olen äärimmäisen kipuherkkä, ja esikoisen synnytystä häiritsi vahvasti jatkuva oksentamiseni, joka alkaa aina kun koen kovaa kipua. Vauvat ovat jo nyt aika isoja, ja kivut kovia.
kokemuksianne odottaen; Wolfpaw
Kommentit (24)
Ekasta kivusta istukkan syntymään meni 1h30min. Aika nopea, mutta jouduin sen 1h30min aikana " synnyttämään kolme kerta" 2 lasta ja 1100kg painavan istukkaan.
tässä on mun synnytyskertomus:
Synnytys alkoi sunnuntaina yöllä rv 37+3 klo 00:40 lapsivesien menolla, jonka jälkeen lähdimme autolla naistenklinikalle. Pääsimme nopeasti sairaalaan, jossa mut kytkettiin kiinni sydänääni/supistus käyrille ja vartotiin supistusten alkua ja säännöllistymistä.
Klo 02:30 Supistukset olivat säännöllisiä jolloin siirryimme synnytyssaliin. Sain aluksi ilokaasua ja epiduraalipuudutuksen sain klo 03:45. Supistukset hiukkasen heikkenivät, jolloin sain oksitosiini tippaa jotta saataisiin supistuksiin lisää potkua. Paikat olivat auki vasta 3 cm tässä vaiheessa.
Toisen epiduraalipuudutuksen sain klo 6:35 jolloin paikat oli 7,5 cm auki.
Kohdunsuu oli täysin auki klo 8:45. Sitten sain alkaa ponnistelemaan a-vauvaa alemmaksi, oli vielä liian ylhäällä.
Sit joskus puol yhdentoista maissa oli tarpeeksi alhaalla ja kolme lääkäriä tuli paikalle, joista yksi oli anestesia lääkäri. Kätilöitäkin oli kaksi ja yksi kätilöharjoittelija. Yksi lääkäri teki episiotoman. Jonka jälkeen kaikki kuusi huusivat kuorossa, että ponnista se nyt ulos sieltä. Mä olin aivan rätti väsynyt ja sit se toinen lääkäri viritteli sellaisen kiwi-imukupin ja seuraavan supistuksen aikana lääkäri sai sen A-vauvan ulos. Kätilö auttoi vauvan ulos. Se oli tyttö (2560g, 48cm). Tytöllä hiukkasen nariseva hengitys joten siirrettiin nasaaliylipaineessa vastasyntyneiden teho-osastolle.
Yksi lääkäri piti B-vauvaa kiinni, jottei pääse pyörähtämään. Toinen lääkäri puhkaisi B:n kalvot ja parin ponnistuksen jälkeen poika syntyi klo 11:27. Poika oli ok (2480g, 48cm), joten sain hänet mahalle. Istukka syntyi klo 11:45. Kaksi yhteen kasvanutta istukkaa A:lla oli puolet lyhyempi napanuora kuin B:llä. Tikattiin 10 tikkiä.
Synnytyksen kesto oli 9 h 15 min, josta avautumisvaihe oli 6 h 15 min, ensimmäinen ponnistusvaihe 2 h 30 min ja toinen ponnistusvaihe 12 min ja viimeinen vaihe eli istukan poistulo 18 min papereiden mukaan.
A-tyttö vietti ensimmäisen vuorokauden vastasyntyneiden teho-osastolla, jossa oli 8 h nasaaliylipaineessa jonka jälkeen tarkkailtiin. Sai myös antibiootti lääkityksen, koska arveltiin että narina keuhkoissa johtuu lapsivedestä. Maanantaina siirrettiin vastasyntyneiden valvontaosastolle (vvo). VVO:lla sai nesteytystä ja sinivalohoitoa hyberbilrubinemian vuoksi. Keskiviikkona 4 vuorokauden ikäisenä pääsi mun ja pojan luokse osastolle. Jossa seurailtiin bilirubiini arvoja ja painon kehitystä. Kotiin päästiin lauantaina 6 vrk ikäisten pikku rääpäleitten kanssa. Mä olisin pojan kanssa päässyt jo keskiviikkona, muttei haluttu lähteä pois.
Onnea tulevaan koitokseen
hopsi ja muksut jo 2v
Minun mielestäni kaksosten odotuksessa ja synnytyksessä oli se hyvä puoli, että olimme koko ajan niin hyvässä seurannassa. Olen yleensä totaalinen kontrollifriikki, mutta tässä asiassa luotin täysin lääkäreihin ja kätilöihin. Ja eipä siinä oikein muuta voi tehdä.
Synnytys käynnistettiin rv37, ja 37+2 tytöt syntyivät. Olin jo täysin auki kun jouduin A:n sydänäänten heikkenemisen ja hapenpuutteen vuoksi hätäsektioon. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja molemmat tytöt ovat terveitä, myös A, joka sai syntyessään vain 2 pistettä.
Vaikka kaikki ei mennytkään hyvin, niin olen kuitenkin ihan tyytyväinen synnytykseen. Ja jos odottaisin vielä joskus kaksosia, haluaisin edelleen alatiesynnytyksen.
Onneksi Suomessa on asiantuntevat ammattilaiset asialla, joten turha pelko pois:-) Omat kaksoseni syntyivät 6 vuotta sitten, A tuli alateitse (tosi nopeasti, en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä enkä kunnolla edes tajunnut ennen kuin hän oli jo siinä...) ja B hätäsektiolla, joten molemmat tavat tuli koettua samalla kertaa :-) Sektiosta toipuminen teki tiukkaa ja kesti noin puoli vuotta, ennen kuin pystyin kävelemään normaalisti.
Mutta kävipä kohdallasi miten vaan, varsinainen urakka alkaa vasta synnytyksen jälkeen :-) Joten onnea vaan, ja muista levätä joka ikinen sekunti minkä vaan voit!