Lue keskustelun säännöt.
Kohteletko muita hyvin, mutta et saa samanlaista kohtelua itse osaksesi?
12.08.2023 |
Alkaa hiljalleen nostattamaan vihaa omassa elämässä tämä kuvio. Yritän kohdella ihmisiä avoimesti ja kunnioittavasti, siten kuin haluaisin itseänikin kohdeltavan. Saan takaisin jotain epämääräistä paskakäytöstä, egon buustausta kustannuksellani, suoranaista valehtelua. Toimintaa, jossa jätetään olennaisia asioita kertomatta. Olen vetäytynyt ja eikä ihmisten seura juuri enää kiinnosta osin tästä syystä. Aiheuttaa voimakasta suruakin kun kuitenkin ymmärrän, että suoraselkäisiä ja rehellisiäkin ihmisiä on, mutta kohdalleni sattuu aina tuollaisia, jotka esittävät ns. kunnollista ja paljastuvat muuksi. Työelämässäkin tullut tänä keväänä puukkoa selkään. Parisuhdetta en uskalla enää toivoakaan. Kertokaa kokemuksianne.
Kommentit (25)
Jos aina käy noin, oletko koskaan miettinyt, olisiko peiliin katsomisen paikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis välillä. Lähinnä Työelämässä pari tällaista. Avauduin tästä just toissapäivänä läheiselle työkaverille, että joidenkin kanssa antaa enemmän kuin saa, ja pas Kataisella tavalla. Sinulta vaaditaan kunnioittavaa, ystävällistä käytöstä ja kaikkea, ja he saa käyttäytyä miten lystää? Eli tällaisten tyyppien kanssa hoitaa pakolliset ei muuta.
Ja he vahtaavat mm. Miten teet työsi. Ja auta armias jos puutut, miten he hoitavat omansa. 😆
Voisiko olla niin, että ajatellaan kilteillä olevan onnellisempaa elämä. Ollaan sitten ilkeitä kun ei itse pystytä samaan.
Ystävä kirjoitti:
Jos aina käy noin, oletko koskaan miettinyt, olisiko peiliin katsomisen paikka?
Mulla on varmaan alttiutta hakeutua sellaisten seuraan, jotka sitten kohtelevat mua huonosti. Mua on kohdeltu huonosti lapsuudesta saakka, olin äitini mukaan vahinko ja lisäksi olen kokenut kaikenlaista väkivaltaa lapsena ja nuorena. Harvoin kun olen jotain miessuhteita yrittänyt, ovat ne paljastuneet varatuiksi tai muuten aika nopeasti tehneet selväksi, etten kelpaa heille.
Ulkonäkö mulla on omasta mielestäni ok ja en ole kokenut, että olisin siten muita "huonompi". Onhan mulla silmät päässä ja näen, että ulkonäöllisesti hyvin erilaiset löytävät suhteen. Yritän etsiä ihmisistä lämpöä, lempeyttä, halua läheisyyteen ja hyväntahtoisuutta ja sitä tuntuu olevankin, mutta sitten aktivoin näissä sen toisen puolen jostain syystä myös.
En koe että sellaiset ns. ryhmät, joilla on jokin intressi, olisivat varsinaisesti mitään kaverisuhteita. Kun nämä ryhmät, esimerkiksi harrasteissa tai työpaikan vaihdon myötä kokevat muutoksen, eivät ne siellä solmitut kaveruudet kestä, koska se yhteinen intressi katoaa taustalta. Koenkin usein sanahelinänä sen, kun esim. työpaikan vaihdon myötä joku lepertelee, että ollaan sitten yhteyksissä. Mä usein olen, saan jonkun lyhyen vastauksen, ettei nyt sovi ja palaa myöhemmin asiaan eikä näin koskaan käy. Itse en lähtökohtaisesti lupaa kenellekään mitään mitä en voi pitää.
Kyllä: olen ihan liian monta kertaa saanut todeta, että ystävällisyyttä ja tekemisen halua käytetään hyväksi ja että vastavuoroisuus jää tykkänään puuttumaan. Pahinta on ollut todistaa vierestä, kun huonosti käyttäytyvät narsistiset työpaikkakiusaajat saavat kiitosta ja kunniaa ja miten heillä tuntuu riittävän ystäviä.