Lue keskustelun säännöt.
Yltiönegatiiviset ihmiset, jotka eivät kestä mitään positiivista, mitä mieltä?
12.08.2023 |
Valittavat aina jostakin. Jos heille sanoo, että mutta eikö ole ihanaa, että.lapsesi on oppinut kävelemään, yltiönegatiivinen ei sano mitään vaan on naama norsunveellä ja aloittaa uuden valituksen vaikkapa huonosta aspasta.
Tiedättekö tyypin?
Kommentit (47)
Pessimisti ei pety, sanotaan, mutta se on vale. Pessimisti on aina pettynyt ja pettää muutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän realisteja jotka suhtautuvat asioihin niin kuin ne ovat ja tuntevat tunteet niin kuin ne tulevat. Niin ilot kuin surutkin. Ovat ns. aitoja ja rehellisiä ihmisiä itselleen ja muille.
Onko sinusta siis realismi samaa kuin jatkuva negatiivisuus? Elän kyllä ihan erilaisessa maailmassa kuin sinä, onneksi!
Et ymmärtänyt pointtia. Enemmin olen realistin kanssa tekemisissä kuin jonkun höttyrä yltiöpositiivisen ihmisen kanssa.
Mitä tulee yltiönegatiivisiin ihmisiin niin usein siellä voi olla ikäviä asioita taustalla kuten sairastumista tai kova elämä.
Todella erikoinen ajattelutapa mutta eipä varmaan tulla livenä törmäämään. Tähän risukasaan kun aina paistaa aurinko!
Joopa joo. Olen ollut liian positiivinen traumojeni vuoksi. Ne ovat kuitenkin mätineet sen aidosti positiivisen luonteeni alla ja kaivaneet maan jalkojeni alta. Ihminen tarvitsee koko tunnepaletin ollakseen aidosti terve. Ei muuten ole lainkaan helppoa edes löytää niitä negatiivisia tunteita.
Me olemme yhtä sairaita kuin ne negatiiviseen jumiutuneet. Me olemme vain itsemme ja muiden huojennukseksi juuttuneet sille kivemmalle puolelle, mutta kaikki juuttuminen on epätervettä ja huonoa.
Vaikea uskoa mihinkään hyvään kun elämässä on sattunut niin paljon negaa.
Jokaisella on elämässä negatiivistakin. Jos ne alkavat pyörittää elämää, helposti jää huomioimatta hyvät mahdollisuudet.
Tähän paras lääke on kiitollisuus. Kiitä kaikesta, myös vaikeuksista. Huomaat elämäsi muuttuvan paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän realisteja jotka suhtautuvat asioihin niin kuin ne ovat ja tuntevat tunteet niin kuin ne tulevat. Niin ilot kuin surutkin. Ovat ns. aitoja ja rehellisiä ihmisiä itselleen ja muille.
Onko sinusta siis realismi samaa kuin jatkuva negatiivisuus? Elän kyllä ihan erilaisessa maailmassa kuin sinä, onneksi!
Et ymmärtänyt pointtia. Enemmin olen realistin kanssa tekemisissä kuin jonkun höttyrä yltiöpositiivisen ihmisen kanssa.
Mitä tulee yltiönegatiivisiin ihmisiin niin usein siellä voi olla ikäviä asioita taustalla kuten sairastumista tai kova elämä.
Hep, tais löytyä! Eiköhän tämä ole itse sellainen negistelijätyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän jokusen ja usein ovat myös herkästi loukkaantuvia, varsinkin naispuoliset. Ennen tuli oltua kieli keskellä suuta, mutta lopetin. Ei sitä voi koskaan tietää tai ennakoida mistä tuollainen keksii suuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa mihinkään hyvään kun elämässä on sattunut niin paljon negaa.
Äläs nyt! Tunnen tällaisen miespuolisen, jolla aina ja kaikki oli vaan pelkkää negaa. Löysi kuitenkin keski-ikäisyyden kynnyksellä (vihdoin) puolison itselleen ja perusti perheen.
On sitä samaa negistely siellä edelleen, se on osa häntä, mutta usein purkaa sitä huumorin kautta. Se ei ole mitään pahantahtoista ilkeilyä. Mutta hänen elämänsä muuttui tosi paljon, kaikki ei ole pahaa ja huonoa jatkuvasti.
Hänen taustalla on todella vaikeita traumoja lapsuudesta. Eli lähtökohdat elämään oli kovin synkät. Onneksi nyt pyyhki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Espanjasta on loppumassa vesi ja se tarkoittaa, että talvisin ei tule enää Espanjasta Suomeen myyntiin kurkkua, tomaattia jne.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/vesipula-piinaa-espanjaa-ja-se-voi-…
Minun sukuni. He eivät varsinaisesti valita, mutta kaikki iloisuus kuorrutetaan negatiivisuudella. Heidän on mm. vaikea katsoa, jos joku nauraa telkkarissa. Sitä pitää heti kommentoida ikävästi ja vähättelevästi.
Mitään niin kivaa ei ole, etteikö siitä saa ikävää. Kyllä nyt aurinko paistaa, mutta varmasti kohta jo myrskyää. Esimerkkejä on satoja. Hyvin raskaita keskustelukumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, yltiönegatiivisuus ei ole ihmisessä valmiina vaan se hiipii elettyjen kokemusten myötä. Ja siihen negatiivisuuteen turtuu. Onko jossakin elämänsä vaiheessa moitittu esim. ilon riemua, "ole hiljaa siinä", lytätty onnistumisia ja ylpeyden aiheita? Ei voi tietää. Minulle tuollainen vain kertoo siitä, että ihminen "kestää" paremmin kolhut ja lyttäyksen, kun on niihin jo turtunut ja tottunut kuin sitä, että voisi vastaanottaa aitoa iloa ja onnea.
On kuin Nalle Puhin Ihaa-aasi, joka on huolissaan ja murehtii silloinkin kun asiat ovat hyvin.
Enpä tiedä. Kyllä meidän suvussa on monia syntymässään suivaantuneita, joilla on ollut periaatteessa kaikki hyvin, mutta vaan vituttaa kaikki syystä x. Ei edes lapsuudesta löydä valokuvia, jossa naurattais tai hymyilyttäis mikään.
Ap taitaa olla toksisen positiivisuuden kannattaja. Kaikesta pitää käyttää ylisanoja, kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja ties mitä. Esim lapsen kävelemään oppiminen on normaalia kehitystä, ei siinä ole mitään erityisen "iHaNaA". Tällaisilla tavallisten asioiden hehkuttajilla on itsellään jokin mielenterveysongelma, kun ei kestetä tavallista neutraalia elämää, vaan kaikesta pitää tehdä jokin ylimaallinen multihuipentuma (muka). Ja jos siihen hypetykseen ei lähde mukaan, on "negatiivinen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän realisteja jotka suhtautuvat asioihin niin kuin ne ovat ja tuntevat tunteet niin kuin ne tulevat. Niin ilot kuin surutkin. Ovat ns. aitoja ja rehellisiä ihmisiä itselleen ja muille.
Persuja ne on ja niin oot sinäkin. Ruikuttajia, jotka ei näe missään mitään hyvää, jotka on koko ajan lähdössä jonnekin (minne muka) ja joilta ei suju edes se lähtö.
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00403
Pakko-oireiseen häiriöön kuuluvat pakkoajatukset tai pakkotoiminnot. Pakko-oireinen häiriö eli OCD tunnetaan myös vanhemmalla nimityksellä pakkoneuroosi.
Pakkoajatukset eli obsessiot ovat toistuvia mieleen pakonomaisesti tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia. Pakkotoiminnot eli kompulsiot ovat useimmiten keino yrittää hallita pakkoajatuksia. Pakko-oireisessa häiriössä voi olla vain pakkoajatuksia tai vain pakkotoimintoja, usein kuitenkin molempia.
Pakko-oireet eivät ole vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista, vaan selkeä häiriö: ne sitovat paljon henkisiä voimavaroja, vaativat aikaa, aiheuttavat suoranaista kärsimystä ja heikentävät toimintakykyä. Pakko-oireilu voi olla hyvinkin outoa, mutta se ei ole psykoottista. Pakko-oireisen henkilön realiteettikontrolli toimii: henkilö tunnistaa yleensä aivan hyvin, että oireisto on liiallista ja jossakin mielessä tarpeetonta, mutta hän ei vain pysty vastustamaan pakonomaista painetta.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella on elämässä negatiivistakin. Jos ne alkavat pyörittää elämää, helposti jää huomioimatta hyvät mahdollisuudet.
Tähän paras lääke on kiitollisuus. Kiitä kaikesta, myös vaikeuksista. Huomaat elämäsi muuttuvan paremmaksi.
Kiitä ketä? Suurin osa ihmisistä ei onneksi ole uskovaisia, eli ei tarvitse kumarrella jotain ylivoimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla toksisen positiivisuuden kannattaja. Kaikesta pitää käyttää ylisanoja, kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja ties mitä. Esim lapsen kävelemään oppiminen on normaalia kehitystä, ei siinä ole mitään erityisen "iHaNaA". Tällaisilla tavallisten asioiden hehkuttajilla on itsellään jokin mielenterveysongelma, kun ei kestetä tavallista neutraalia elämää, vaan kaikesta pitää tehdä jokin ylimaallinen multihuipentuma (muka). Ja jos siihen hypetykseen ei lähde mukaan, on "negatiivinen".
😄
Et varmaan ole tosissasi?
Mutta joo, yleensä negistelijät on just kovin mustavalkoisia. Kaikki on yltiöjotain. Hyvä kun toit esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa mihinkään hyvään kun elämässä on sattunut niin paljon negaa.
Äläs nyt! Tunnen tällaisen miespuolisen, jolla aina ja kaikki oli vaan pelkkää negaa. Löysi kuitenkin keski-ikäisyyden kynnyksellä (vihdoin) puolison itselleen ja perusti perheen.
On sitä samaa negistely siellä edelleen, se on osa häntä, mutta usein purkaa sitä huumorin kautta. Se ei ole mitään pahantahtoista ilkeilyä. Mutta hänen elämänsä muuttui tosi paljon, kaikki ei ole pahaa ja huonoa jatkuvasti.
Hänen taustalla on todella vaikeita traumoja lapsuudesta. Eli lähtökohdat elämään oli kovin synkät. Onneksi nyt pyyhki hyvin.
No kivat sille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, yltiönegatiivisuus ei ole ihmisessä valmiina vaan se hiipii elettyjen kokemusten myötä. Ja siihen negatiivisuuteen turtuu. Onko jossakin elämänsä vaiheessa moitittu esim. ilon riemua, "ole hiljaa siinä", lytätty onnistumisia ja ylpeyden aiheita? Ei voi tietää. Minulle tuollainen vain kertoo siitä, että ihminen "kestää" paremmin kolhut ja lyttäyksen, kun on niihin jo turtunut ja tottunut kuin sitä, että voisi vastaanottaa aitoa iloa ja onnea.
On kuin Nalle Puhin Ihaa-aasi, joka on huolissaan ja murehtii silloinkin kun asiat ovat hyvin.Enpä tiedä. Kyllä meidän suvussa on monia syntymässään suivaantuneita, joilla on ollut periaatteessa kaikki hyvin, mutta vaan vituttaa kaikki syystä x. Ei edes lapsuudesta löydä valokuvia, jossa naurattais tai hymyilyttäis mikään.
Tuliko mieleen että heitä on lapsesta saakka kohdeltu kaltoin? Esim itse en tosiaan lapsuuden kuvissa ikinä hymyile; olin laiminlyöty ja henkisesti pahoinpidelty koko lapsuuteni, eipä paljoa naurattanut ja ihmisten pahuus tule selväksi jo varhain. Onko ihmekään ettei jaksa turhille käkättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla toksisen positiivisuuden kannattaja. Kaikesta pitää käyttää ylisanoja, kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja ties mitä. Esim lapsen kävelemään oppiminen on normaalia kehitystä, ei siinä ole mitään erityisen "iHaNaA". Tällaisilla tavallisten asioiden hehkuttajilla on itsellään jokin mielenterveysongelma, kun ei kestetä tavallista neutraalia elämää, vaan kaikesta pitää tehdä jokin ylimaallinen multihuipentuma (muka). Ja jos siihen hypetykseen ei lähde mukaan, on "negatiivinen".
😄
Et varmaan ole tosissasi?
Mutta joo, yleensä negistelijät on just kovin mustavalkoisia. Kaikki on yltiöjotain. Hyvä kun toit esiin.
Aphan tässä on mustavalkoinen. Joko asiat on "ihanaa" tai on negatiivinen. Suurin osa asioista ja tapahtumista vain "on", ei ne ole superhypermahtavaa. Kuten lapsen normaalit kehitysvaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla toksisen positiivisuuden kannattaja. Kaikesta pitää käyttää ylisanoja, kaikki on ihanaa ja mahtavaa ja ties mitä. Esim lapsen kävelemään oppiminen on normaalia kehitystä, ei siinä ole mitään erityisen "iHaNaA". Tällaisilla tavallisten asioiden hehkuttajilla on itsellään jokin mielenterveysongelma, kun ei kestetä tavallista neutraalia elämää, vaan kaikesta pitää tehdä jokin ylimaallinen multihuipentuma (muka). Ja jos siihen hypetykseen ei lähde mukaan, on "negatiivinen".
Ehei. Tein aiemmin ketjun yltiöpositiivisista ihmisistä. Ap
Optimistin ja pessimistin ero on siinä, että optimisti yllättyy yleensä negatiivisesti ja pessimisti taas positiivisesti.
Niillä roikkuu suupielet. Ne syö hapen.