MAALImasujen MAANANTAI

Yleensä näissä main koneelle vaan kerkeän,päivä onkin sitten yhtä hulinaa,ymmärrettävästi.



Meillä reissu lähenee ja vähän alkanut matkustus tämän masupallon kanssa jännittämään.Supistuksia ei ole ollut mutta kaiken moista juilintaa ja kipuilua liitoksissa(?)

Ultralla katsottuna kohdunkaula oli pitkä joten tilanne ok.



Anoppi meillä huseeratessaan onnistuin paistinpannun reunaan sulattamaan mun tupperin taikina kulhon ja tilasin uuden hänen piikkiinsä.Ihan uskomattoman hintaisia ovat nykyään.Yhdestä muovisesta kulhosta saa pulittaa 34e!Eipä olisi markka aikana mennyt runsas 200 mk läpi muovipurnukasta,ehei!

Hyviä ja kelpo tuotteita ne on,en kiellä.Hinnat vaan nykyään särähtää korviin.

Välillä niitä kutsuja on ja olen itsekkin muutamat pitänyt.



Oletteko te olleet mukana,emäntinä tai myymässä tupperia kotikutsuilla?

Tai muita tuotteita,mausteita myy ainakin kotigastronomit,kotikutsutyyliin ja L&L lasten vaatetta.



Joskus olin innokaskin emäntä,nykyään en niinkään.Tupperia on jo hyvät kokoelmat ja yksi tuttu jolta saan mausteet tilattua ilman kutsuja=)



(.)omasta navasta vielä sananen.Stressaan vauvan kokoa,jo nyt!

Täytyy sitä tietenkin ottaa vastaan 4 kiloinen,en voi sitä valita mutta toivoisin niin ettei vauva tälläkertaa,eikä masukaan mielellään,kasvaisi niin isoksi.Pelkään sitä lopun tukaluutta kun iso vauva ja kohtu painaa keuhkoja ja henki ei kulje.Nyt jo masu rajoittaa ja kömpelöittää.

Kumma että tähän aina vaan ryhdyn vaikka viimeiset 3kk ovat aina olleet vaikeat....



Mukavaa arjen aherrusta kaikille maalismasuille!

L+5+rv 26+

Ihan tekisi mieli istua koko päivä ikkunan ääressä ja nauttia tuosta kahdesta millimetristä lunta ja poltella kynttilöitä ja puputella pipareita.



Juu-u, yö meni sitten ja vitsi, että on vainaa olo. Heräsin siinä puoli kolmen aikaan pissille, jälleen kerran ja ei sitten unesta tietoakaan. Mieskin siinä heräili pitkin yötä eikä kovinkaan sikeästi nukkunut. Istuin hetken sängyllä, kun vauveliini vähän temmelsi ja mies kysyi onko kaikki hyvin. Hih, ehkä nyt katuu, että edes kysyi ja täten rikkoi hiljaisuuden.. Siitä se sitten meinaan lähti ja me rupateltiin HETKI. Mies lähti sitten puoli6 töihin ja lupasin, että saa nukkua päikkärit kotiutuessaan. Minä taidan siis oikeasti kyllä vedellä hirsiä päivän ja antaa lumien sulaa tai mitä sitten tekeekään. :D



Masussa tosiaan temmellettiin aamukuuteen saakka ja johan se kello kohta soi taasen. Naureskeltiin yöllä, että tuleekohan Hermannista postinjakaja, kun tuntuu herra olevan hereillä lähes joka yö siinä kolmen kieppeiltä viiteen vähintään. Kyllä mä tiedän, että eipä se enää siinä vaiheessa naurata, kun ei ole kolmeen kuukauteen öisin nukkunut ja vaavi tulee maailmaan niin siihen valvomiseen joutuu keskittymään aika lailla eri tavalla.. Mut nauretaan nyt vielä, kun ehditään! :)



Eipä tänne nyt sitten vissiin ihmeitä tähän aikaan aamusta. Eskarilaista taas kohta viemään ja sitä ennen taas toppapuvun etsintään. Voi, kun mahtuis vielä päälle, voi kun mahtuis! Tänään pitäis viedä tuo näemmä taas känkkäränkkä synttäreille illalla ja huomenna olis yhdet joulujuhlat ja keskiviikkona sitten jäävätkin kaikki kolme joululomalle. Hyvä niin. Saadaan taas nukkua piiiitkäään tai ainakin ilman kellon herätystä. :) Sit pitäiskin pikkuhiljaa alkaa listaa väkertämään, että mitä kaikkea pitää vielä tehdä ennen joulua ja mitä hankkia joulupöytään. Olen laiska ja turvaudun kaupan rosolliin. En jaksa sitä punajuurishowta. Se on aina yhtä tuskaa valkoisessa keittiössä.. Niin, ja jos joku muistuttais, että se asia minkä oon unohtanut on ottaa se kinkku sulamaan perjantaina! ;)



Papu ja Hermanni 27+3ko se jo oli?

Hyvää huomenta ja ihanaa Joulun odotusta kaikille !



Täälläkin vointi alkaa Leannan tapaan olemaan ' tukala' eli välillä olen saanut haukkoa happea, kun vauva painaa niin paljon. Jotenkin olin uskotellut itselleni, että vauvamme on pieni sellainen 3-3.5kg, mutta nyt on alkanut ajatus koosta muuttua, kun tuntuu, että tämä masu on koko ajan esillä, iso, raskas, ja vaikka mitä muuta, mutta i-h-a-n-a se kuitenkin on, joten päivääkään en vaihtaisi pois ... Paino pysynnyt suht. samoissa eli siellä 70-73 kg tienoilla olen painannut nyt viimoisen viikon ajan, ja se saisikin riittää :-)) Tämä vauva taitaa elää aikas samoilla rytmeillä, kun mekin, eli iltaisin kyllä jumputtelee sellaisen tunnin verra, kun mennään nukkumaan, mutta sitten hiljenee, ja aamulla kun herään niin vauvakin herää :-)) Vai nukunko niin sikeästi öisin, etten herää vauvan liikkeisiin ? Mutta aika hentoja potkuja ne edelleen ovat.



Nyt pukkaa myös pinetä stressin poikasta joulun takia. Olen luvannut auttaa äitiäni joulun valmistelemisessa, ja nyt sitten täytyy leipoa, kokata jne koko viikko ja lahjat ovat tietenkin jääneet ostamatta, joten lauantaina kiireellä mennään ostamaan se mitä ostetaan. Ja tää koko viikko on myös työviikko, eli iltaa olen tekemässä, mutta aattelin jo eilen, että keskiviikkona täytyy hengähtää ja olla kotosalla, muuten en jaksa.



Niin ja ihanaa .. -2 astetta pakkasta, ja luntakin luvattiin ..



Jouhi: Älä huoli aivan varmasti tuollaiset ' tunnemyllerrykset kuuluvat raskauteen' Miehesi rakastaa sinua ja vauvaanne aivan 100 % varmuudella. Nyt vain sormus sormeen ja Joulusta nauttimaan. Ymmärrän, että olet masentunut, koska sinua on todellakin koeteltu tämän raskuden aikana, ja tärkeää olisi että miehesi myös ymmärtää tilanteen herkkyyden ja ' masennuksesikin' Koita voida hyvin ja jaksella, vaikkei se aina helppoa olisikaan !!! Nyt pidetään peukut korkealla, ettei suppareita olisi ja vauvakin saisi vielä köllötellä siellä masussa.



Kaikille hyvää alkanutta viikkoa t. emmi 26+1

Täällä lapset kiukkuisia jo aamusta ja itsekkin huonosti yön nukuin, selkää särki ihan vietävästi!!



Leanna: Niin.. kummaa kun itse olen myös aina päättänyt (taas olen jo ehtinyt päättää) etten koskaan-ikinä-milloinkaan ;) enää raskaudu kun tämä on yhtä tuskaa minulla koko raskausaika..ja tässä sitä ollaan ja omalla tavalla ihanaahan tämä on :)! Mulla ei tuo masu ja vauva ole ollenkaan tuossa ylhäällä että olis tukala olla vaan päinvastoin, aivan tuolla alhaalla ja maha lähes tipahtaa ja vauvan liikkeetkin tuntuvat lähinnä tuolla jalkovälissä! Tässä raskaudessa näytän kuitenkin pääsevän pienellä " irtomasulla" ja mielenkiinnolla odotan vauvan kokoa.



Jouhi: Ymmärrän kyllä tuon sinun ajatuksen.. Avioliitto ei nyt sinänsä ole mikään tae parisuhteelle ja parisuhde voi olla hyvä ilman avioliittoakin mutta itse ajattelen lähinnä syntyvän lapsen etuuksia ja vaikka nekin etuudet isyydentunnustuksella saadaan ilman avioliittoakin niin jotenkin minulla on ajatus että kun perheessä on lapsia niin ollaan naimisissa ja kaikki " yhtä samaa sakkia" .. Meidät vihittiin samalla kun lapsi kastettiin koska emme halunneet kirkkohäitä, emmekä mitään isoja juhlia sillä syyllä että meidät vihittiin.. Uskon, että voitte keskustella asiasta vielä ja varmasti siinä vaiheessa kun lapsi syntyy ja tulee ristiäisten aika (käsittääkseni vietätte?) niin pappi taitaa vihjaistakkin että mitäs jos vihittäisiin teidät samalla.. ainakin meillä päin kullostaa olevan tämmöinen tapa jos pariskunta ei ole naimisissa.



(.) Aika vaisua on mutta tietyt ajat ihan selkeät jolloin " muilutus" alkaa!

Saatiin se äitiyspakkauskin perjantaina..mainitsinkohan jo aiemmin.. onhan se suloinen :) Tosi poikamainen niiden ulkoiluvaatteiden osalta mutta muuten kyllä ihan sekä että menee suurinosa vaatteista ja ne poikamaisimma voi käyttää vaikka yökkäreinä tytöllä ja kotiasuina.. Mieskin sanoi kun niitä pienen pieniä puolipotkareita katsoi että " voi kun tulee vauvakuume" :)



No nyt on lapsella nukke hukassa, ei kait auta kun lähteä avuksi etsimään!



Sinna 28+3

kirjoitin pitkät pätkät ja kone jumahti! Yritetään uusiksi.



JOUHI: Tiedän tunteen. Meillä oli miehen kanssa aivan samanlaista tuon naimisiin menon kanssa. Tiedän kyllä, että mieheni rakastaa minua valtavasti, mutta naimisiin ei vain millään voitu mennä. Meillä aina kuuluikin että tottakai haluan mennä sun kanssa naimisiin, mutta ei nyt?!

Osa ongelmaa oli, että miehelle tuo naimisiin meno ei merkinnyt samaa kuin mulle, lisäksi inhoamme huomion keskipisteenä olemista ja rahaa ei ole koskaan ollut liikaa. No ihme kuitenkin tapahtui viime kesänä ja me mentiin naimisiin viiden vuoden kihlauksen jälkeen :). Viime jouluna mies sanoi, että jos me nyt kesällä mentäs naimisiin!



Eilen ostettiin uusi cd-kaappi, kylläpä nyt näyttää hyvältä, ihme kyllä poikakin on jättänyt levyt rauhaan. Pikku hiljaa alkaa meidän kämppä näyttää hyvältä, kun mulla on aikaa puuhailla kotona ja tehdä hankintoja. Mä olen todella alkanut nauttia tästä sairaslomasta, en ole enää niin stressaantunut vaan olo on hyvä!



Masu-mamma: Onneksi muidenkin miehet on terveitä silloin kun ne leikkii! :D. Meillä on aika samanlaista.



Kohta pitää lähtee katsomaan lipastoa vauvan vaatteille! Vähän pelottaa lähteä kävelemään rattaiden kanssa, mutta toivottavasti ei kauheasti alkaisi supistella.



Nyt on mentävä, poika istuu keittiönpöydällä :/



möhkis ja tiitiäinen 26+3

Vastailenpa nyt ihan ensimmäiseksi muiden juttuihin, kun vielä muistan mitä piti kirjoittaa... Lahopää kun olen!! Heh! :)



Jouhi: Minä olen aina sanonut, että en koskaan mene naimisiin! Nyt esikon syntymän jälkeen arvoni ovat muuttuneet ihan tyysti ja miksei voisi vaikka mennäkin... Ei siis koskaan kannata sanoa ei koskaan! Suurin syy kieltäytymiseen on varmaankin vaikuttanut minun vanhempieni ero, joka ottaa edelleen todella koville jos aiheesta puhutaan. Vaikka siitä on jo 18 vuotta. Nyt olen ajatellut, että kyllä se lapsiin vaikuttaa ihan samalla tavalla asui sitten avo- tai avioliitossa.

Nyt pitäisi vaan enää puhua mies ympäri. :) Hän on ollut kerran naimisissa. Luulen kuitenkin, että saan puhuttua hänet ympäri! Heh... Olen hiljaa mielessäni suunnitellut mahdollisia tulevia häitä; pukua, pöydän antimia, kirkkoa jne... Minusta olisi kivaa, jos meillä kaikilla olisi sama sukunimi. Lisäksi jos miehelleni tapahtuu jotakin, niin lennän tästä ihanasta talostamme kuin leppäkeihäs, kun minulla ei ole mitään osuutta hänen omaisuuteensa.

Miehet tulevat aina vähän jälkijunassa, usko pois!! Äläkä nyt suunnittele mitään eroa tai sitä ettetkö kelpaisi miehellesi!! :) *Halaus*



Leanna: Mä olen pitänyt parit Tupperkutsut... Eli kippoa ja kuppia on jos jonkiinlaista!! Olen ollut niihin erittäin tyytyväinen. Paras hankinta on ollut ehdottomasti mini-pikakokki (on muuten tämän vuoden yksi myydyimmistä tuotteista). Sillä saa niin kätevästi pilkottua esim. sipulin. Ei siis kädet haise sen jälkeen, eikä tarvitse kyyneleitä vuodattaa! :) Onhan ne todellakin kalliita, mutta myös erittäin kestäviä ja laadukkaita. " Onneksi" on eurot, niin luulee niiden olevan paljon edullisimpia... Eihän 40 ¿ ole paljoa, mutta sitten kun ajattelee 240 markaa niin voi kauhistus... :)

Minua vaan harmittaa, kun olen niin nuori ja suurimmaksi osaksi ystäväpiiri koostuu opiskelijoista. Niin kutsuille on todella vaikea saada ihmisiä tulemaan. Nuoret ja ei-perheelliset eivät minusta arvosta laatua. Minä taas olen huomannut, että köyhän ei kannata ostaa halpaa!! Heh!!



K@tju: Saitkos siivottua vaatehuoneen?? :) Mä oli ahkera ja siivosin sen eilen... Olipas homma, mutta nyt on niin siisti!! Lattiakin on aivan erivärinen kun sen kunnolla hankasin... Toi homma pitäisi varmaan tehdä vähän useammin! Hyllytkin pyyhin oikeen pesuaineella ja tuoksuukin ihan raikkaalle. Minusta tuollaiseen suljettuun tilaan tulee aika nopeasti tunkkainen haju... Sitten vaatteetkin haisee ihan kaapille! :)



Tappert: Saitkos vieraat kestittyä?? Tulethan kertomaan meille muille uteliaille kuulumisiasi... :)



Poika tuolla ulkona nukkuu ja minä voin taas hetkisen tehdä omia juttuja. Kohta pitää kyllä mennä laittautumaan. Lähden poitsun kanssa äitini ja hänen miehensä mökille käymään. Äitini miehen tytär tulee käymään ja haluaa ehdottomasti nähdä esikkoa ennen joulua. Käymme siellä ihan päiväseltään. Illalla onkin pojan kerhon joulukirkkoa ja ajateltiin mennä sinne...



Meillä joulvalmistelut on hyvällä mallila!! Tälleen ne pitäisi olla joka vuosi. Aamulla vein olohuoneen matonkin pesulaan (toivottavasti ei mene pilalle, kun on paperinarumatto ja käskin niiden laittaa se aivan tavalliseen koneeseen, kun niiden laakapesukone on rikki). Pääasia on et se on puhdas ja saa sen sitten jouluna laittaa lattialle. Eikä se haittaa jos se on vähän kutistunut, kunhan ei ole purkaantunut...

Torttuja ajttelin vielä leipoa ja pipareita paistaa. Keskiviikkona on siivouspäivä ja sitten pitäisi se kuusi jostain metsästää... Sitten ne jouluvalmistelut olisikin jo tehty. :)



Täällä oli puhe isoista masuista... Mulla on taas ihan mieltön maha!! Tosin lapsivettäkin on enmmän kuin normaalisti. Eli sama juttu kuin esikkoa odottaessa! Esikko painoi 4,5 kg ja toivon et tää pikku kakkonen olisi edes vähän kevyempi!! Loppuaika oli viimeeksi todella tukalaa. Esikko ei laskeutunut kunnolla synnytyskanvaan (vasta sitten synnytyksessä)loppuaikana ja tästä syystä ahdisti koko ajan...



Mutta nyt haukkaamaan jotain ja sit menoksi!!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Älkää nyt liikaa stressatko jouluvalmistelujen kanssa.. :)

Hanna rv 27 *poks*

Uskottavahan se on että se aatto on jo sunnuntaina! Jotenkin tuo vesisade ja lumeton maa on hämännyt aivan ajantajun :) Mutta viime yönä oli satanut lunta jopa ainakin millin! Maa on kuitenkin valkoinen ja mieli on heti PALJON enemmän joulussa. Ihanaa!



Töihin palattiin viimein kahden viikon vesirokon jälkeen. Poikakin oli innoissaan kun pääsi kavereiden kanssa leikkimään päiväkotiin. Tässä pari päivää kun nyt jaksaisi ahkeroida niin sitten voi suunnata auton nokan kohti pohjoista ja lähteä joulun viettoon. Toivottavasti siellä nyt edes sitä lunta olisi - edes vähäsen...



Neuvolassa käväisin aamulla ja kaikki vaikutti olevan kunnossa, vauvakin oli kääntynyt pää alaspäin kun ultralla terkkari sitä katteli. Melko iso möllykkä siellä masussa jo asustelee...ainakin siinä kuvassa se näytti isolta :)



Tappertille vielä onnittelut rouviintumisesta! Ihana että kaikki meni hyvin ja hauskaa oli.



Hauskaa ja toivottavasti lumista Joulun odotusta kaikille!



aupale rv 28+5

Kerkeän taas pitkästä aikaa kirjoitella, poika on päikkäreilllä ja keitto porisee hellalla. Tultiin la-su yönä reissusta ja ollaan pikkuhiljaa ruvettu hakemaan taas arkea elämään. Vietettiin viikko Las Palmasissa lomailemassa ja kävelty on joka päivä aamusta iltaan. Muuten meni reissu hienosti, mutta loppuviikosta alkoi supistelemaan ja eilisen supisti heti, kun sohvalta yritin nousta. Lepäilinkin sitten koko eilisillan. Sää oli siellä lämmin, mutta pilvinen. Reissattiin lähikaupungeissakin ja siellä taas tuntui hellettä riittävän, mutta meille sopi tällä kertaa toi vähän pehmeämpi paahde paremmin ;). Yhtä kalpeita ollaan kuin lähtiessäkin =).



Huomenna on neuvola, joten otan nyt ihan rauhallisesti tän päivän. Eipä sieltä varmaan muuta neuvota kuin että lepoa vaan =). Onneksi olen hoitovapaalla, niin ei tarvitse töistä sairaslomalla olla. Aamulla käytiin pojan kanssa puistossa leikkimässä ja kotona taas alkoi supistelemaan. Eli hyvällä omallatunnolla jätän joulusiivoukset ilmeisesti tänä vuonna tekemättä. Mopatkoon mies sitten loppuviikosta.



Lahjat on meillä vielä hankkimatta ja talo koristelematta, mutta jotenkin en jaksa ottaa paineita niistäkään. Jotenkin on sellainen poikkeuksellisen rauhallinen olo (tosin ehkä toi supistelu pisti vähän rauhoittumaan...), hyvin tuo joulu menee, vaikka tänävuonna vähän vähemmän hössääkin.



Meilläkin ois tänään se perhekerhon joulukirkko, mutta jään kotiin lepäilemään, terkkuja vaan sinne tutuille =).



Kashmir 25+

Meillä menny taas yöt vähän miten sattuu. Esikoisella TAAS yskä!! En ymmärrä, mikä pöpö kierre meihin on iskenyt :( No, onllaan nyt muuten oltukkin jo joku viikko terveenä ja vaan yskä pojalla on ja ihan pikkasen nuhaa.

Kuopus kanssa yskässä ja viimeyönä tuli vasta kahden jälkeen nukahdettua. Kuuloselin (ei oikee voinu olla kyl kuulematta) kun tuo pienimies yski ja olin ihan varma et kohta oksentaa. Mutta ei onneksi! Otettiin viereen yöllä kun kokoajan itkeskeli tutin perään... nuhainen kun on, niin se tutti tippuu kun ei muuten henkeä reppana saa ja sit sitä tuttia kaipaillaan... Ledessäkin oli tänään, että täälläpäin jyllää kamalasti pöpöjä. Tuota flunssaa, vatsatautia ja vesirokkoa. Taitaa tuo flunssa olla " mukavin" noista kuitenkin... Taitaa johtua ihan näistä leudoista keleistä! Ei ole pakkanen pöpöjä tappamassa. Eli PAKKASTA KIITOS :)



Ihana ilma ulkona ainakin meilläpäin! Pikkaisen taitaa pakkasta olla ja pieni lumipeite maassa... nyt alkaa olla jo vähän joulufiilistä :)



Hannalle piti mainita, et laiskuus iski ja vaatehuoneen siivous siirty tälle päivälle. No, mies tänään kotosalla illasta ja saa mennä lasten kanssa pariksi tunniksi pihalle. Saan sitte rauhassa siivota ja puunata.

Kattelin tossa kauhulla meidän ikkunoita! Ne on niiiiiin likaiset ja talmaiset lasten jäliltä sisäpuolelta, että pakko niitäkin on vissiin vähän kuunailla enne joulua.



Itse olen kanssa miettinyt kovinkin paljon, minkä kokoinen vauva tämä kolmas mahtaa olla syntyessään. Meillä esikoinen oli hieman yli 4 kiloinen ja kuopus reilut 3,6 kiloa. Esikoisesta minulla oli niukasti lapsivettä ja kun isokin jo oli, käynnistettiin synnytystä 10 pv ennen la. Mutta sitkeessä oli, kuudentena käynnistyspäivänä herra vasta suostui poistumaan yksiöstään. Oli tuskaa!!! Siis se sairaalassa makaaminen ym. Kuopus sitten itsestään lähti syntymään pari pv ennen la ja toivon todella, että samoin olisi tämän kolmannen kanssa!!!

Nyt on alkanut tuo synnytyskin jo mietityttää... että millainen se sitten lie tällä kertaa on ja onko kovinkin nopea... esikoisesta kesti 5,5 tuntia ja kuopuksesta 8 tuntia, että ei varmaan mikään kamalan pitkä ole.



Mutta... nyt pitää mennä ojentamaan esikoista... ei taas nukkumaan käyminen olekkaan ihan helppoa vaikka väsynyt kyllä on.



t. K@tju

Sainkin yllättäin vapaapäivän remppahommista kun isäntä nukkui pommiin eikä ennättänyt heittää mua siksi Keravalle¿ihanaa!



Nyt masu kasvaa hurinalla, lopultakin, se olikin aika pieni tähän asti. Alkaa oikeesti olla paksu olo ja ukkokin alkaa kiinnittää enemmän masuun ja kassien yms kantelemisiin huomiota, jutteleekin masulle, vaik aiemmin nauroi et se on ihan turhaa touhua muka. Liikkeet on kyllä aika vaisuja, mut mulla syyt tiedossa..kait..aina se silti hiukan hirvittää jos ei paljon pieni ilmoittele itsestään päivän aikana.



Parisuhde asiaa, meillä ei suhde voinut oikein hyvin kun vauvasta saatiin tietää, ei nyt ehkä samalla tavalla huonsti kuin joillain, ei mies juossut silloin paljon baareissa, eikä juokse nytkään, mut lyhyesti sanottuna sen enempää yksityiskohtiin menemättä, en kokenut olevani tärkeä tuolle miehelle. Vauvatieto oli aluksi tietenkin yllätyksenä hiukan shokki ja aiheutti hetken ajan sellaista edestakas soutamista et miten tää nyt menee, mut nyt kun on asettunut arki kohdalleen niin ei ole paremmin ollut koskaan suhteen saralla. Mies ihan eritavalla välittää mun mielipiteistä ja pitää meitä " me" yksikkönä, ei irrallisina kaarnalaivoina. Ekaa kertaa se oikeesti suunnittelee tulevaa yhdessä, eikä vaan tee omia päätöksiä ja hoe 2 viikon välein ettei tiedä välittääkö tarpeeksi ja sit kun oon lähössä, niin ykskaks välittäöäkin taa sniin pirusti. Niin oli ennen, nyt tasaista, ei edes haasta usein turhaa kinaa, ja jos haastaa niin menee ohi äkkiä, eikä mene ihan niin pitkälle kuin ennen.





Mulla taas meinasi naurattaa äsken tuo meidän neuvolatätsy... se oli viime viikolla kipeenä kun kävin neuvolassa ja siis olin ¿vieraissa¿ sen kerran, nyt soitin varatakseni uuden ajan. Se oli jo marraskuun alussa puhunut mulle kuinka joulukuussa mulla alakaa sitten käynnit 2 viikon välein aj nyt kun soitin niin sanoi että 4 viikon päästä on aika. Minä sitä sitten korjaamaan että ehei, niin meni raukka ihan sekaisin, ei enää tiennyt kenelle puhuu ja millä viikolla oon jne... No, oli kait viimeksi puhunut sitten hupsuja kun nyt se aika on sitten kolmen viikon päästä. Ellen ennätä muuttaa sitä ennen Keravalle, sit joudun siirtämään aikanai sinne,kun en voi mitenkään näiden mukaan käydä tuota kertaa Vantaalla jos oon kirjoilla Keravalla. Sama mulle... Heh!



Jouluja tekis mieli hiukan laitella, sain onneks myytyä yhdelle mun kaverille mun melkein käyttmättömiä kesävaatteita kun se lähtee 2 kuukaudeksi Intiaan, niin saan ede sjotain pientä ostettua ukolla ja tuliaisia tuleville isovanhemmille kun mennään pyhiksi niiden luo.

Jouluaatto ollaan Porvoossa miehen vanhempien luona, mun eka joulu siellä, eka joulu yhdessä ylipäätänsä ukonkin kanssa, viime joulu oltiin pienellä breikillä suhteen kanssa, tai siis soitteluasteella sillä hetkellä, ei fyysistä kontaktia.. J Muuten mua ei yhtään mietityttäisi se joulun vietto, ihania ihmisiä sen vanhemmat, mut en ole milloinkaan ollut suomenruotsalaisen joulun vietossa, en oikein tiedä miten tavat eroaa itäsuomalaisen joulun tavoista, ruokailutavat varmaan ainakin. Meillä kotona on vielä semmoinen aika persoonallinen joulu, sekoitus Karjalaista ja Savolaista joulua, maustettuna omilla päähänpistoksilla, niin oon ollut joskus ennenkin tilanteessa et muiden joulu on ihan erilainen. Kaitpa se siitä suttaantuu...

Joulupäivänä sitten miehen vanhemmat lähtee Venetzuelaan 2 viikoksi 60-vuotisjuhlia karkuun ja me hypätään autoon ja ajetaan Kymenlaaksoon mun vanhempien luo vierailulle, et onneks sinnekin sit jossain vaiheessa joulua ehtii...



Jaa, eipä mulla kait muuta, aika itsekästä tekstiä taas, mut jatkan muiden turinoiden lukemista ja kommentoin jos löytyy jotain johon osaan jotain sanoa...



Masumamma 27+1

Kaikki kirjottelee aina pitkästi mitä olette tehny jne... Minun kirjotuksista ei kyllä kovinkaan pitkää tule jos kerron mitä olen tehny. Istunu sohvalla puoli makaavassa sennossa kone mahan päällä. Pesin myös koneellisen pyykki, tai konehan sen pesi ;)



Vielä tuohon mies asiaan... Onhan minun ukko rakastava ja hellä. Huolehtivainen ja ajattelee minua. On kyllä me eikä vaan hän ja minä. Rakastaa minua aivan varmasti. Minä nyt olen vaan tämmönen että vetäsen hatusta sillon tällön ettei se minusta välitä jne... Tää naimisiin meno asia ei oo kyllä vaan minun mielikuvituksen tuotetta. Mutta eiköhän me joskus päästä johonkii ymmärrykseen asiasta :s Sitten myöhemmin :( Jos minä nyt jaksan odottaa ja luottaa siihen myöhempään.



Kuuntelen radiosta jolulauluja ja juttelen mesessä kaikkien kanssa jotka vaan joutaa juttelemaan minun kanssa :D Eli en hyvinkään monen!



Jouhi 25+2

Ihan kauhea aamu ollut. Heräsin 5.30 kivuliaisiin supistuksiin. Niitä tuli puolentoista tunnin ajan 5-7min välein. Ei mitään superkivuliaita, mutta sellaisia samakaltaisia, kuin pojistakin alussa (kun lähtö koitti). Onneksi loppuivat kuitenkin. Jotenkin pelottava fiilis noista vaan jäi. kaksi pientä kun on kotona, niin levättyä ei saa, vaikka tietää, et nyt pitäis ottaa levon kannalta. Ja olen jotenkin hirveän väsynytkin. Tuntuu, et istualleen meinaa nukahtaa. Supistellut on yhä pitkin päivää, mut ei kipeästi. Keskiviikkona on seuraava ultra, kun sinne asti pärjäis. Miehelle laitoin juuri meiliä, et saa luvan olla poikien kanssa illan, et minä menen nukkumaan! Valitettavasti mies on kotona vasta klo 17, joten eipä siinä enää pitkälti päivää sen jälkeen olekaan, ku pojat menee nukkumaan jo 20.00.



Muuta en nyt jaksa kirjoitella.



Minkä kokoisia vauvat on näin rv 29? taitaisi jo keskoshoidossa hyvällä todennäköisyydellä selvitäkin, eikö?



caius ja ilona rv 29+0

Oon itse ihan kirjatiedon varassa mut just viikonloppuna luin sellaista uutta upeaa kirjaa kuin " Syntyy uusi ihminen" (kirjoittanut Lennart Nilsson ja Lars Hamberger) ja siinä oli aika pitkältikin juttua ennen aikojaan syntyneistä vauvoista.

Tässä pari lainausta sen tekstistä:



" Vain joitakin aikoja sitten synnytys 3 kk ennen laskettua aikaa oli katastrofi. Nykyään ainakin teollisuusmaissa säilyy 28.viikolla syntyneistä lapsista hengissä yli 90 prosenttia..."



" Viime vuosina on opittu tuntemaan entistä paremmin keuhkojen toimintaa sikiöaikana ja siksi hyvin pieniäkin sikiöitä on saatu säilymään hengissä. Jopa 23.viikolla selvästi alle 500-grammaisena syntyneitä lapsia on selvinnyt ja kehittynyt normaalisti."



Kirjassa on myös kuva ja tekstiä 26.viikolla syntyneestä pikku-Smilla tyttösestä, joka painoi syntyessään vain 660g. Tekstiä on paljon ja siinä korostetaan tietenkin kohdun tärkeyttä sikiön kasvupaikkana, mut on siinä paljon semmoista faktaa,joka rohkaisee uskomaan hyvään huomiseen vaikka pikkuinen päättäisikin syystä tai toisesta syntyä aikaisin.



Tosi hyvä kirja kaiken kaikkiaan, upeita kuvia ja ihan uusi eli ei ole ainakaan vanhentunutta tietoa. ´Saatiin tää mun vanhemmilta yhteiseksi synttärilahjaksi ja kyllä tätä on eniten kaikista näistä kirjoista luettu....



Toivotaan silti ettei sulle vielä tulisi lähtö synnärille ja että ikävät supistukset tasaantuisivat vielä.



=D

CAIUS;

Hui kauhistus millanen aamu sulla on ollutkaan..ootko käyny tohtorissa tarkistuttamassa ettei paikat oo alkanu avautua??? Oothan oothan? Eikö ne voi ihan nopsaankin kivuliaista suppareista avautua? *kauheen huolissaan on*



Tappertin kone sano tänä aamusella että jossain on jotain mätää, siks en ole päässy koneelle..nyt sitten näköjään toimii taas. Outo peli.



Kahvikestitykset meni oikein mallikkaasti :) Itseasiassa pöydässä istu parhaimmillaan 7 henkeä joista meidän lisäksi kaksi tiesi miksi siinä ollaan - totesivat vielä ääneen että on mukava kun on oikee juhlinnan aihe, ja että tuovat kunnon lahjan keväämmällä...buahhaaahaa, ai että me ollaan hyviä, nimittäin ne loput ei tiedä vieläkään miksi kahvilla kävivät :) Ai että...leivinuunin päällä oli kyllä ihan vilkasemalla nähtävissä kortteja jotka on osotettu " hääparille" ja ne mun callatkin oli vielä kuosissaan suuressa maljakossa (kun ei niitä voi kuivata) pöydän päässä. Siltikään eivät jotkut tajunneet.

Ajateltiinkin että kun saadaan valokuvat teetettyä piakkoin niin teetetään heti pari kymmentä lisäkuvaa ja liimataan ne kortteihin joihin sitten se tyypillinen kiitos-teksti..lähetetään ne niin viimeisetkin pääsee jyvälle. *kiero mieli, hyvä mieli*



(.) tänään kävin hakemassa neuvolasta aamulla kolmen pvän sairasloman, eli oon saikulla siihen keskiviikon lääkärinlaan asti ainakin - valittelin supistuksia (no, onhan niitäkin ollu) ja selkäkipua (sitäkin vähän löytyy) ja sitten ihan rehellisesti sanoin että pelkään olla tän masuni kanssa siellä 600kilosten elikoiden välissä - ja kun lehmät aistii sen niin...

Ilmottelin töihinkin että ainakin 3 pvää oon pois, ja toimiston täti vaan totes että " tuskinpa enää töihin palaat ennen mammaloman loppua" ..kunpa se oliskin niin.

Loppupvä kierrettiin kaupungilla ostamassa ne viimeiset joululahjat ja haettiin kinkku meijerikaupalta kotiin odottelemaan uuniin pääsyä..nyt pitäs olla vikatkin joululahjat hommattu - vihdoin, ja kaikki tarpeellinen kasassa..että tervetuloa vaan Joulu.



Tappert ja Puksu 28+1 me lähdetään nyt syömään täytskäriä :)

appi lähetti kylmäsavulohen puolikkaan..enkö mä saa syödä sitä? Se siis oli ihan tuore lohi, jonka appi fileroi ja kylmäsavusti omassa pömpelissään - ei siis ole vakuumipakattua eikä muuta. Eikö se siltikään käy?

Entä jos teen siitä kastiketta, tai siis pilkon paloja tillikastikkeen sekaan ja kuumennan hyvin? Saanko mä sitten syödä sitä pastan kanssa?



Tulee tippa linssiin jos ei sitä yhtään uskalla maistaa, edes kuumennettuna.



Btw, tuli ISO tippa linssiin siellä neuvolassakin aamulla - hassua etten yhtään pysty siellä valittamaan itkemättä..



Mut nyt sitä kakkua ja uuniin lisää puita.

Tappi

Ihan hassuissakin paikoissa itkettänyt,mut just erityisesti tuolla neuvolassa ja sitten kun nää naiset siellä tuntuu olevan aika herkkiä reagoimaan niin luulevat et mulla on nyt oikeasti joku hätä,vaik luulisi niiden tottuneen itkuisiin mammoihin. :)

Itku tuli myös lauantaina kun ukon kanssa oltiin yhdessä asunnolla rempan kimpussa...Yksin en edes huoamnnut sitä kuinka hidasta ja hankalaa kaikki on,mut kun isäntä teki omia ripeämpiä hommiaan,korostui mun puuhien hitaus ja sitten tuli itku..ensin hiljaisena ja kun ukko huomasi sen ja sanoi et älä nyt itke,kyl se lähtee siitä kohta, niin sit oikein kunnolla.

Ja toinen viikonlopun huippuitku oli alkossa kun mies osti punaviiniglögiä itselleen ja jouluksi kermalikööriä yms äidilleen vietäväksi niin siitä tuli mulle murhe kun en ollut edes tajunnut kuinka monet joulun herkuista liittyy jotenkin alkoholiin ja nyt en niitä saa. Alkossa sit nyyhkytin sitä takin kauluksen suojissa, vartija katsoi aika hitaasti. Mies osti mulle lohdutukseksi ison konvehtirasian ja marlin glögiä mut ei se ole sama... yhyy! :)

Hassumpiakin on ollut,mut en nyt jaksa enää jatkaa...eikun jatkan sittenkin...kaikista kaunein kuusi oli hirmu kallis ...ja sit vielä yks,olis tehnyt ihan älyttömästi mieli seksiä pitkästä aikaa tai edes halittelua oikein rauhassa peiton alla ja mies sanoi et nyt ei vois vähempää kiinnostaa,pitää valita seinien väri..niin silloin sitten taas paruttiin.....piti mennä iha vessaan piiloon kun hävetti niin, en sentään mitään sääliseksiä halua minäkään. =D

Ihan ekaksi Onnea Tapille rouviintumisesta, ihana sun tarina kahvitteluista joissa puolet ei tiennyt syytä. Ja hyvä vaan jos saat loppuajan sairaslomaa, kyllä sun työ on kuitenkin niin rankkaa.



Jouhille voimia miehesi ja supistusten kanssa.



Caius kuulostipas hurjalle aamulle teillä siellä... Mun mielestä noilla viikoilla vauvat painaa n. 900-1100g, ja suurin osa kyllä selviää jos päättäisi noin aikaisin maailmaan putkahtaa, toivottavasti ei nyt kuitenkaan ihan vielä päätä pienoinen syntyä.



Kovasti kaikki kirjoittelette isoista masuista, on tämänkin mamman masu jo selkeästi näkyvissä, vaan ei se mitenkään jätti suurelta vieläkään tunnu, eikä olokaan ole vielä erityisen tukala, issias välillä vaivaa, mut eipä juuri muuta. Supistuksiakin mulla on ollu, mut viime viikolla neuvolassa kohdunkaula oli vielä jäljellä, ja kohdunsuu kiinteä ja kiinni, ettei niissä ainakaan mitään potkua ole ollu.



Tämä viikko olisi vielä töitä, ja sit kahden viikon loma. Kovasti aiemmin syksyllä olin sitä mieltä etten loman jälkeen enää töihin mene, mut jos vointi pysyy näin hyvänä, eipä sitä saikkuakaan kai kehtaa hakea.



Mut nyt tätyy lähteä laittaamaan juniori unille, ett saa sen sit taas aamulla ylös...



t Petriina rv 28+0