Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yllättävän voimakkaat tunteet, kun lapsi muutti kotoa
11.08.2023 |
Hiljaisuus, tyhjä pelituoli, jälkeen jääneitä tavaroita siellä täällä... Koti, jota on rakennettu perheelle; niin paljon ylimääräistä yhtäkkiä. Vanhat lippikset hattuhyllyllä, isot lasivuoat keittiön kaapissa joita ei enää tarvita. Haaveilin siitä, ettei leikkuulaudalta löytyisi enää yhtäkään tyhjää, litistämätöntä maitopurkkia, ja nyt kaikki jää siten kuin ne itse laitan ja jätän... Minäkö haaveilin siitä? Laitan lempimusiikkiani soimaan ilman kuulokkeita, mutta taas se on häiriöksi, nyt itselleni. Omatunto soimaa niistä kerroista kun en ollut parhain äiti ja laitoin työt edelle, lapsi meni siinä sivussa. Ekan luokan aloittamiset, yläkoulun epävarmuus, lukio ja paineet. Kaikki ohi.
Tiedän, että lapsi pärjää ja hänen elämänsä etenee kuten kuuluu.
On vain ikävä.
Kommentit (58)
Mun molemmat lapset lähteneet pois jo ajat sitten. Vaikeaa on ollut mutta onneksi silloin tällöin tavataan. Asun yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi otan osaa Saatan niiiiiin hyvin kuvitella itselleni nuo samat tunteet kun rakkaani lähtee lopulta maailmalle. Silitä itseäsi, olet ollut hyvä äiti ja nyt olet sitä edelleen, vain hieman etäämmältä
Vierailija kirjoitti:
Voi otan osaa Saatan niiiiiin hyvin kuvitella itselleni nuo samat tunteet kun rakkaani lähtee lopulta maailmalle. Silitä itseäsi, olet ollut hyvä äiti ja nyt olet sitä edelleen, vain hieman etäämmältä
Sydämet eivät olleetkaan sallittuja täällä ja katosivat. Siitä siis johtuu edellisen hassu ulkoasu ja puuttuvat pisteet.
-sama
Ps: sydämiä sinulle!
Voi mä niin tiedän tuntee. Oman lapsen muutosta on nyt 4 vuotta. Ekat kuukaudet oli haikeita, seuraavat kauhean vapaan tuntuisia. Nykyisin kaipaan sitä aikaa, kun poika oli lapsi ja mietin, mitkä kaikki asiat olisin voinut tehdä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva. Mä aloin itkeä tuota tyhjää pelituolia. Se on kohta edessä täälläkin.
Tiedän tarkalleen mistä puhut ap.
Itse olin pitkään kaksosteni yksinhuoltaja. Poika lähti ensin 18 vuotiaana ja tyttö 19 vuotiaana. Tästä tytön lähdöstä tuli tänä kesänä kaksi vuotta. Muistan edelleen sen tunteen, kun muutimme hänet kaksin toiseen kaupunkiin ja miten laitoin pakulla lähtiessäni aurinkolasit päähän, ettei hän näkisi liikuttumistani. Satuin sitten katsomaan sivupeilistä ja tytärkin oikein hytkähti, kun purskahti itkuun.
Ensimmäisen vuoden olin ihan ulapalla. Nyt olen vihdoin tajunnut olevani vapaa. Pikkuhiljaa helpottaa siis <3! Mutta tuttua on myös nuo itsesyytökset. Miten toimin missäkin tilanteessa ja olin aina väsynyt kiukkuinen, etenkin kun he olivat pieniä. Näitä tunteita tulee ja menee, parhaani tein köyhänä yh:na. Ei ollut tosiaan helppoa. Mutta kumpikin lapsi voi hyvin ja pärjää elämässään. Tein siis jotain hyvääkin.
Nyt odotan lastenlapsia (salaa), jotta voisin olla se pullantuoksuinen ja lehmänhermoinen mummeli, jolla on jo varaa tehdäkin hänen kanssaan sitten jotain.
Tsemppiä ap, ajan kanssa helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli se hurjaa vuosi sitten, kun ajettiin tyttären kanssa hänen nykyiselle asuinpaikkakunnalleen ja varsinkin kun ajelin sieltä yksinäni takaisin. Muutti 400 km päähän kesken lukion.
Tänä syksynä ei sitten enää tuntunutkaan yhtä hankalalta, pakattiin tyttären auto ja hän lähti ajelemaan itsekseen. Sen verran kuitenkin peräänsä huolehdin, että pyysin kuittaamaan, kun pääsee perille kotiin. On nyt 19 v.
Ap:n kirjoitustyyli on kuin Panu Rajalan elämäkerrasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihmiseltä, aloittaja. :)
Vierailija kirjoitti:
Kiva. Mä aloin itkeä tuota tyhjää pelituolia. Se on kohta edessä täälläkin.
Kiva? Mikä on kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta ja nuorempikin muutti vajaat kymmenen vuotta sitten muualle. Pari ekaa kuukautta meni totutellessa, mutta äkkiä siihen tottui. Se vähän huoletti, että onko meillä miehen kanssa puhuttavaa, mutta sen suhteen on mennyt hyvin. Muutaman vuoden aikana oli vaikka mitä vastoinkäymisiä ja oli hyvä, että ei ollut silloin huollettavia kotona. Lapset ovat viettäneet välillä melko vauhdikasta elämää ja sitä on ollut hauska seurata sivusta. Ei ne lapset ole meidän elämästä hävinneet minnekään. Tämä on ihan kiva elämänvaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikääs miltä tuntuu meistä jolta on viety lapset väkisin pois. Se viikonloppu tapailu ei ihan riitä...
Itku tuli kuin luin aloituksen. Mulla on sama edessä vuoden päästä.
Miten silloin selviää tilanteesta, jos ei ole varmuutta että lapsi pärjää? Jos on ongelmia. Kun ikävän lisäksi on aito huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva. Mä aloin itkeä tuota tyhjää pelituolia. Se on kohta edessä täälläkin.
Kiva? Mikä on kivaa?
Se on sellainen sanonta tapa. Kiva. Nyt mä rikoin tän. Kiva, nyt se kassi hajosi tuohon. Se ei tarkoita kivaa, vaan ei kivaa, enemmänkin harmitusta tai yllätystä kun tapahtuu jotain odottamatonta. Et ole suomenkielinen?
Eikö ottanut mitään tavaraa mukaansa, jos pelituolikin jäi?
Alue: Aihe vapaa
Mullakin on ollut yhtäkkiä taas ikävä lapsiperheaikaa vaikka lapset on olleet omillaan jo muutamia vuosia.
Paljon jäi tekemättä. Yritin panostaa ja nauttia siitä ajasta kuten neuvottiin vaikka raskasta se oli. Kova ikävä kuitenkin on välillä. Se oli niin täyttä elämää.
Nyt vaan ollaan kahdestaan miehen kanssa ja meillä on tylsää.