No te joita on KOSITTU KUNNOLLA - jakakaa kokemuksenne meidän muitten kanssa! ;)
Kommentit (24)
Mun mies kosi mua kauniina kevätpäivänä pienen lammen rannalla metsän keskellä. Ihan perinteisesti polvillaan ja piteli käsistäni kiinni. Ihan klassisin sanamuodoin; ensin oli pieni johdanto ja sitten kysyi että menisinkö hänen kanssaan naimisiin. Saatuaan myöntävän vastauksen suudeltiin ja halailtiin pitkään. Sitten mies kaivoi repustaan lasit ja pullon siihenastisen opiskelijaelämänsä kalleinta punkkua. Seuraavana päivänä ostettiin sormukset. Oli yllätys, jota jotenkin aavistelin etukäteen :) Oijoi ihana nuoruus... ja onnellisia ollaan edelleen.
Tapanani on lukea lehdestä perheilmoitukset ja sinne mies oli laittanut kosintansa.. Sormukset käytiin ostaa yhdessä myöhemmin..
Ihmiset jäivät seuraamaan ja toivottivat onnea, yksi puhkesi itkemään. Ihana muisto jäi rohkeasta ja yllättävästä kosinnasta.
Mies sanoi löytäneensä minussa elämänsä rakkauden ja haluavansa viettää kanssani loppuelämänsä. Sitten hän polvistui ja pyysi minua vaimokseen. Sormuksen sain hetkeä myöhemmin autossa. Mies kuulemma halusi, että näkisin sen kunnolla. :)
Eka kerralla olin vähän päälle parikymppinen, ja kosija oli (niin luulin!) paras kaverini, joka yllättäen ilmestyi baariin puku päällä ruusukimpun kanssa ja tilasi kuohuviiniä pöytään. Kyllä muuten loksahti leuka polviin saakka auki minulta ja parilta kaverilta siinä pöydän ääressä... Tilanne oli ihan kamala, sillä minulla ei ollut minkäänlaisia romanttisia tunteita tätä tyyppiä kohtaan, hän oli mulle kuin veli! Se kosinta päättyi siihen, että molemmat itkeä tillitimme ihan hullun lailla, tää kundi oli vielä autolla ja lupautunut mulle kuskiksi... Minä vedin kohtalaiset perseet ja sitten humalassa vielä menin hölmö tanssimaan hitaita tän kundin kanssa ja suutelin häntä! Vaikka emme olleet aiemmin tehneet niin ja eikä hän siis kiinnostanut... Kai jotenkin säälistä... Sen jälkeen emme vaan enää pystyneet olemaan samassa kaveripiirissä, sattui ihan liikaa. Mies muutti sitten pian toiselle paikkakunnalle, eikä olla sen jälkeen juuri yhteyttä pidetty.
Toinen kerta oli sitten nykyisen mieheni kanssa, oltiin seurusteltu vajaa puoli vuotta, ja mentiin vappuaattona syömään. Pääruuan jälkeen tarjoilija tuli luoksemme, vei meidät toisaalle ravintolaan hämärään, yksinäiseen nurkkaukseen, missä saamassamme uudessa pöydässä oli ruusuja pöydälle leviteltynä. Tarjoilija sytytti kynttilöitä, toi jälkiruoaksi mansikoita, shampanjaa ja suklaata ja poistui... Silloin oli kyllä pulssi ainakin 150, sillä jotenkin arvasin, mitä tulossa oli! No, mies polvistui ja kosi... Mitään muistikuvaa ei ole sanoista, mutta se suudelma kesti ainakin minuutteja :) Sormusta miehelläni ei ollut, sillä halusi, että olen sitten yhdessä valitsemassa sitä, jotta molemmat saavat samanlaiset... Ja hymy korvissa saakka poistuimme jatkamaan iltaa. Huh. Saman vuoden joulukuussa mentiin naimisiin, juuri tuli 6 vuotta aviotaivalta täyteen :)
Minua kosittiin lämpimänkosteana kesäyönä barcelonalaisen rantaravintolan terassilla. Takana ihana viikko kaupungissa ja pitkä ateria äyriäisineen ja viineineen.
Aterian päätteeksi mies esitti kysymyksensä, kotiin palattuamme vielä soitti vanhanaikaisesti isälleni ja pyysi kättäni :)
Ei kyllä yhtä hienosti kuin näitä muita, mutta kuitenkin. Oltiin kaupungilla kävelemässä ja mies kysyi, että mentäiskö katsomaan kihlasormuksia. Sitten mentiin ja ostettiin sormukset. On kyllä ihana olo :) Oon odottanut tätä jo kauan.
kun lukee muiden kokemuksia. Ooh..sanoo romantikko. Itselläni juttu kävi näin: Olimme hankkineet sormukset kesän lopussa. Kannoimme niitä mukanamme koska mies pyysi minua tekemään näin. Monena päivänä jouduin pettyä kun sormus pysyi kuin pysyikin taskuissamme vaikka kuljimme yhdessä metsissä,jokien rantoja yms. No eräänä päivänä olimme shoppailleet koko päivän ja olin ajatellut että tänään se ei ainakaan tapahdu..mutta: mieheni vei minut erään suuren joen rannalle, laittoi minut istumaan puiston penkille ja kävi polvillensa. Hän kertoi itkien kuinka paljon minä merkitsen hänelle ja kuinka hän tahtoo jakaa elämänsä kanssani, kunnes kuolema meidät erottaa. Yhdessä itkimme, halasimme ja suutelimme. Sitten samoilimme vielä joen viertä pitkin ja sen jälkeen menimme erääseen kahvilaan kakkukahveille. Yhdessä olemme kuolemaan saakka,siitä ei ole epäilystäkään.
Tämä tapahtui 4 vuotta sitten, erään tunnetun ulkomaisen joen rannalla..enempää ei voi sanoa ettei kukaan tunnistaisi!:)
Hän esitti minulle kysymyksensä johon sain tuskin vastattuakaan itkultani... :) Oli suunnitellut juuri sitä päivämäärää kosiopäiväksi, että saataisiin sormuksiin kiva pvm. Sitten vain sormuksia ostamaan! Ja yllärinä tuli.
Uusi vuosi vuonna-94. Miehen kanssa vietimme baari-iltaa ja kävelimme yöllä kotiin päin.
Muistan hyvin kuinka lumi leijailla isoina hiutaleina taivaalta ja jäimme kesken matkan suutelemaan paikallisen postin lipan alle:) Siinä mieheni kertoi olevansa onnellinen ja kysyi menisimmekö kihloihin?
Kihlat ostimme vasta parin kuukauden kuluttua ja naimisiin menimme tuosta 12 vuoden kuluttua parin mutkan jälkeen. Vaimoksi minua ei sitten koskaan kosittu, kihloihin vain kysyttiin:)
Mies pyysi parvekkeelle, aurinko paistoi korkealta ja linnut lauloivat. Siellä oli kuohuviinipullo, lasit... Mies kosi ja kaivoi sormukset esiin ja pujotti sormuksen sormeeni. Olin jotain jo aavistellut mutta yllätyksenä kyllä tuli!!!!!!!!!!!!!!!! :) Oltiin tuolloin 17 vuotiaita. Nyt ollaan jo yli 30 vuotiaita ja edelleen onnellisesti yhdessä.
Sormukset oli ostettu paljon aikaisemmin mutta mies ei kertonut milloin aikoo kosia.
Aavistin kyllä että kosii vuosipäivänä ja odotin ja odotin ja odotin. Eikä se kosinutkaan lauantaina.
Sunnuntai aamuna olin tietysti pettynyt ja kömmin ylös sängystä, mies odotti olohuoneessa polvistui ja kysyi haluaisinko olla hänen vaimonsa. :)
Oli kuulemma halunnut yllättää ja tiesi että odotin kosintaa lauantaina. Siksi kosi vasta seuraavana aamuna. :)
Me menimme kihloihin ilman varsinaista kosintaa. Päätimme vain yhdessä, että kihloissa ollaan ja sormukset ostettiin. Avioliiton näimme osana tulevaisuutta, mutta se häämötti jossain kauempana horisontissa eikä sen ajankohtaa tarkemmin oltu mietitty.
Kun olimme olleet kihloissa reilut 5 vuotta, mies yllätti minut täysin.
Hän totesi minulle kahvipöydässä, että ensi keväänä olisi sitten häätkin tiedossa. Kysyin tietysti, että kenen häät ja mies vastasi että meidän.
Vaikka itsekään en ollut avioliittoa juuri miettinyt niin tuolla hetkellä se tuntui ihanalta asialta. Menimme seuraavana keväänä naimisiin, samana päivänä kun kihlauksestamme tuli kuluneeksi 6 vuotta =)
meni niin et kihloihin mentiin yhteisestä sopimuksesta ja sovittiin et mennään sit joskus naimisiin... Meni vajaa puol vuotta ku yks aamu heräsin ja mieheltä oli tullu aamuvuorosta tekstari et hän näki unta et me mentiin naimisiin, pitäiskö uni toteuttaa.
Ei mikään yliromanttinen mut täydellinen kosinta
Mieheni sanoi, että katso... tuo haluaa varmasti kertoa sinulle jotain.. ja minä tuijotin suurta sydäntä oksistossa (ei oltu aiemmin oltu kyseisessä puistossa).
Tuijotin sydäntä ja taisin sanoa, että uskomatonta! Vastaus oli, että ei yhtä uskomatonta, (mies polvistui ja jatkoi) kun sinä rakas ruusun nuppuni, elämäni aurinko ja syy miksi herätä. Minulle olisi suuri kunnia, jos suostuisit kanssani kihloihin... Ja suostuinhan minä... Suutelimme ja huomasimme että takaa saimem ablodit.. miehen kosintaa oli sittenkin joku ollut katsomassa... Ja syynkin sain tietää häissä... Mies oli nauhoittanut videokameralle kosinnan :))
Nyt tuosta kosinnasta on aikaa 11 vuotta
Tämän onnellisempi en voi olla.. 27-vuotta ja täynnä rakkautta miestäni kohtaan. Ehdottomasti oikea päätös ja ihana kosinta
Kieltäydyin molemmilla kerroilla, kun en pitänyt kihloihin pyytämistä juuri minään, enkä ainakaan oikeana kosintana, en halunnut mennä kihloihin osana seurustelua. Mulle kihloihin meno on vain välivaihe, voisi jättää kyllä pois koko prosessistakin.
Mieheni kosi minua oikeasti, pyytämällä vaimokseen olohuoneessamme, polvistuen eteeni jne. Sen jälkeen menimme ostamaan sormukset ja pullon kuohuviiniä.
...olimme lähdössä risteilylle enkä todellakaan osannut osannut odottaa kosintaa. Olin umpirakastunut ja ajattelin pitää miehestä tiukasti kiinni, mutta en niin pian osannut ajatella kihlautumista.
Oli uudenvuodenaatto ja ihmettelin vähän mieheni rauhallista alkoholinkulutusta (ei mikään remujussi, mutta ylennsä hieman vauhdikkaampi). Hän oli puoleen yöhön mennessä juonut vain yhden kolmostuopin ja sitten hän pyysi minua hyttiin. Pääsimme hyttiin ja välittömästi hän polvistui siihen inhan likaiselle kokolattiamatolle ja tarttui minua käsistä.
Arvasin toki mitä tuleman pitää, mutta en halunnut vieläkään uskoa sitä todeksi, ennen kuin mies pienen johdannon jälkeen kertoi haluavansa jakaa elämänsä kanssani. Olin kauhean otettu ja liikuttunut, mutta vähän pelotti, tuli se niin puun takaa...
Olin ollut reissussa ja tulin takaisin Kalevalan päivänä, eli oli 28.2. Mieheni oli vastassa ja menimme mäkkärille syömään. Siinä kun olimme syöneet, mies ojensi minulle lehtileikkeen. Paperilla oli kuvia Kalevala-sormuksista ja mies kysyi:" Olisko noista joku hyvä?" Minä vähän äimänkäkenä, että mitä varten. " No kihlasormukseksi." Minä taisin tosi terävänä vielä kysyä:" Oletko tosissasi." No, olihan ukko tosissaan ja niin sitten kävelimme koruliikkeeseen ostamaan/tilaamaan kalevalakihlat.
Seuraavana päivänä olis ollu karkauspäivä (29.2.) ja olin leikilläni uhkaillut miestäni, että kosin silloin. Eipä tarvinnut. Puolentoistavuoden päästä menimme naimisiin.
Terveisiä tutuille, mikäli nyt joku sattuu tunnistaan :)
- ei kännissä
- ei kotibileissä kavereitten edessä-kännissä
- ei riidan jälkeen tms