Häpeätkö graduasi?

Tein aikoinaan tämän ajan henkeä vastaavan, monikulttuurisuutta ja islamia ylistävän agendagradun yliopistossa. Nykyisin hävettää. Onneksi otin mieheni sukunimen, joten kaikki tuttavat eivät tiedä.

Tärkeintä on, että menee läpi. Sen jälkeen unohdat koko pläjäyksen. 

En häpeä omaani. Lähinnä ihmettelen, että olen saanut sellaisen joskus aikaiseksi... Kuin eri elämässä, noin 20 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Tein ammattikorkeakoulun päättötyön arvosanalla 4 (1-5) ja en häpeä työtäni, kun vertaan sitä alaani sivuaviin graduihin. Saman työn olisi voinut tehdä myös yliopistosta valmistuva, mutta monesti heillä on ollut heikommat valmiudet tehdä.

Häpesinkin heidän gradujensa tasoa. Jo harjoittelujaksoilla ja kesätöissä huomasin, että olin itse tiedoiltani ja taidoiltani parempi kuin yliopisto-opiskelijoiden joukosta palkatut. Toki heillekin on tarjottava mahdollisuuksia, jotta työelämään saadaan monipuolisesti väkeä. Työelämälähtöinen  gradu on helpompi tehdä, kun ymmärtää enemmän.

Graduja ei tehdä työelämälähtökohtaisesti. Siinä sulle jo yksi virhe. Ne ovat aina akateemiseen ajatteluun pyrkiviä, ei jonkun business ajattelun mukaan pyrkiviä. Sehän olisi jo ihan sula mahdottomuus tuottaa puolueetonta materiaalia jos työelämää ajatellen sen teet.

Ammattisurkeiden minkään tason työ ei vastaa akateemisia harjoitteita. Ammattisurkealla ei ole mitään tekemistä akateemisen ajattelun kanssa ja ne ovat kaksi täysin eri laitostyyppiä.

Sulla on aivan samanlainen ajattelu kuin miehelläni. Hän on AMK-insinööri ja minä olen DI. Hän ei arvosta työtäni ollenkaan ja ihmettelen hänen jatkuvaa tarvetta tuoda omaa tutkintoaan ja osaamistaan ja sitä, kuinka hän on niin hyvä ja meillä maistereilla ei ole mitään tekemistä työelämässä. Ainut ongelma meillä parisuhteessa tulee kun alan ihan oikeasti ajattelemaan ns. omalla tasollani niin hän ei pysy yhtään perässä ja ei ymmärrä mitä ajan takaa. Maistereilla on lähtökohtaisesti kyky ajatella laajemmalla skaalalla. Se, mitä siellä jossain yhdessä yksikössä tai pientä pipertämistä vaativat työtehtävät ovat siellä lattiatasolla tärkeitä, eivät yleensä hetkauta maisteria.

Itse häpesin omaa gradua kun palautin sen, mutta se johtui siitä härdellistä mikä oli sen ympärillä. En aina muutenkaan osaa arvostaa tekemääni työtä ja olen hieman perfektionisti.

Aiheen voi valita itse, mutta on plussaa, että gradusta tai päättötyöstä on jotain käytännön hyötyä. Tietopohja edellä löytää hyviä aiheita. On aivan minun valinta miten syvälle menen. Tein kvantitatiivisen tutkimuksen.

ap

24. korjaa. Ei ap vaan

12.

Kyllähän se vähän nolo on. Ja minulta kysymättä se oli ladattu johonkin digitaaliseen kirjastoon...

Häpeän diplomityötäni vaikka siitä kiitettävä arvosana tulikin. Häpeän sitä siksi, koska se on ilman rahoitusta tehty ns. pöytälaatikkotyö. Yleensä siis diplomityö tehdään paikallisena johonkin alan firmaan mutta minä en löytänyt diplomityöpaikkaa ja valmistua kuitenkin piti.

Sain non sinen, en halunnut sitä nettin,, löytyy vain yliopiston kirjastosta..

En häpeä. Eräs esimiesportaan mies kiitteli sitä, että se on oikein hyvä, koska hän oli nukahtanut jo kolmannen sivun kohdalla.

En häpeä työtäni. Ihmettelin sitä tehdessäni ohjaajalle, kun en oikein kokenut löytäväni mitään. Hän sanoi senkin olevan tiedettä. Opin kyllä työstä paljonkin, vaikka olenkin sitä mieltä, että lopputuote on aika vaatimaton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ammattikorkeakoulun päättötyön arvosanalla 4 (1-5) ja en häpeä työtäni, kun vertaan sitä alaani sivuaviin graduihin. Saman työn olisi voinut tehdä myös yliopistosta valmistuva, mutta monesti heillä on ollut heikommat valmiudet tehdä.

Häpesinkin heidän gradujensa tasoa. Jo harjoittelujaksoilla ja kesätöissä huomasin, että olin itse tiedoiltani ja taidoiltani parempi kuin yliopisto-opiskelijoiden joukosta palkatut. Toki heillekin on tarjottava mahdollisuuksia, jotta työelämään saadaan monipuolisesti väkeä. Työelämälähtöinen  gradu on helpompi tehdä, kun ymmärtää enemmän.

Graduja ei tehdä työelämälähtökohtaisesti. Siinä sulle jo yksi virhe. Ne ovat aina akateemiseen ajatteluun pyrkiviä, ei jonkun business ajattelun mukaan pyrkiviä. Sehän olisi jo ihan sula mahdottomuus tuottaa puolueetonta materiaalia jos työelämää ajatellen sen teet.

Ammattisurkeiden minkään tason työ ei vastaa akateemisia harjoitteita. Ammattisurkealla ei ole mitään tekemistä akateemisen ajattelun kanssa ja ne ovat kaksi täysin eri laitostyyppiä.

Sulla on aivan samanlainen ajattelu kuin miehelläni. Hän on AMK-insinööri ja minä olen DI. Hän ei arvosta työtäni ollenkaan ja ihmettelen hänen jatkuvaa tarvetta tuoda omaa tutkintoaan ja osaamistaan ja sitä, kuinka hän on niin hyvä ja meillä maistereilla ei ole mitään tekemistä työelämässä. Ainut ongelma meillä parisuhteessa tulee kun alan ihan oikeasti ajattelemaan ns. omalla tasollani niin hän ei pysy yhtään perässä ja ei ymmärrä mitä ajan takaa. Maistereilla on lähtökohtaisesti kyky ajatella laajemmalla skaalalla. Se, mitä siellä jossain yhdessä yksikössä tai pientä pipertämistä vaativat työtehtävät ovat siellä lattiatasolla tärkeitä, eivät yleensä hetkauta maisteria.

Itse häpesin omaa gradua kun palautin sen, mutta se johtui siitä härdellistä mikä oli sen ympärillä. En aina muutenkaan osaa arvostaa tekemääni työtä ja olen hieman perfektionisti.

Tämä on kyllä malliesimerkki ajatusmallista joka itseäni kauhistuttaa. Maisteri joka nostaa itseään korokkeelle ja ei arvosta muita kollegoina, yksilöinä tai edes puolisona. Se että on pusertanut tuettuna gradun ulos (ja älä väitä ettei näin ole, graduun saa tukea ja se on sen vuoksi melkein mahdoton tyriä) ei tee kenestäkään yhtään sen mainiompaa kuin toisesta. Miten kohtelee toisia kertoo enemmän ja tällä kommentilla et todellakaan todistanut väitettäsi maistereiden kyvystä ajatella laajemmalla skaalalla.

Terveisin toinen maisteri

Ehkä vähän. Ei noita graduja tosin kukaan lue eli ei mitään hätää.

En, olen tyytyväinen että sain sen lähes itsenäisesti tehtyä ollessani äitiyslomalla. Tuntui, että olen taantunut älyllisesti mutta sain puristettua vasemmalla kädellä gradun ja arvosana M oli oikein hyvä tuohon saumaan. Mitään virkaa sillä ei tietenkään enää ole.

Kyllä häpeän. Sain siitä vitosen mutta mielestäni se on täysi pa**a ja toivon, ettei kukaan koskaan vahingossakaan lue sitä. Ylpeä olen siitä, että sain sen tehtyä kaiken muun hurlumhein keskellä mitä siihen aikaan elämässä oli käynnissä.

Tämä on ihanaa vertaistukea! Minäkin toivon, ettei kukaan ikinä lue tekelettäni. Oli vain pakko saada paperit pihalle, joten tein siitä mistä aita on matalin. Hetken harmitti, kun siinä meni sitten mahdollisuus tohtoriopintoihin, jos niitä joskus olisi halunnut tehdä, mutta sika pian tajusin, että miksi ihmeessä jatkaisin, kun koko gradun tekemisen prosessi ei ollut sinällään kiinnostava, vaikka opinkin siinä paljon.

Ihan höpön löpöä se oli, mutta eipä siihen ole tullut tarvetta palata sen jälkeen. Tulipa tehtyä vuonna -96.

Vierailija kirjoitti:

Tein aikoinaan tämän ajan henkeä vastaavan, monikulttuurisuutta ja islamia ylistävän agendagradun yliopistossa. Nykyisin hävettää. Onneksi otin mieheni sukunimen, joten kaikki tuttavat eivät tiedä.

Miksi ylistävän? Tukiko tutkimustuloksesi ylistystä vai miksi ylistit?

Häpeän. Sain kumusta alemman arvosanan. Lähdin opiskelemaan toiveenani tulla tohtoriksi, mutta olin sitten liian tyhmä siihen. Nyt työskentelen paskassa toimistotyössä, joka ei mitenkään liity opiskeluuni.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän. Sain kumusta alemman arvosanan. Lähdin opiskelemaan toiveenani tulla tohtoriksi, mutta olin sitten liian tyhmä siihen. Nyt työskentelen paskassa toimistotyössä, joka ei mitenkään liity opiskeluuni.

Höpö höpö. Ei se ole tyhmyyttä, ihmiset ovat vain erilaisia. Osa tykkää tutkia, osan persoona ei vaimonne siihen sopiva. Kuten minun. Käytän mieluummin saamani opit johonkin käytännön asiaan ja ongelman ratkaisuun. Leinosta tutkii ja luo teoriaa, loput sitten suorittavat näitä teorioita käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän. Sain kumusta alemman arvosanan. Lähdin opiskelemaan toiveenani tulla tohtoriksi, mutta olin sitten liian tyhmä siihen. Nyt työskentelen paskassa toimistotyössä, joka ei mitenkään liity opiskeluuni.

Höpö höpö. Ei se ole tyhmyyttä, ihmiset ovat vain erilaisia. Osa tykkää tutkia, osan persoona ei vaimonne siihen sopiva. Kuten minun. Käytän mieluummin saamani opit johonkin käytännön asiaan ja ongelman ratkaisuun. Leinosta tutkii ja luo teoriaa, loput sitten suorittavat näitä teorioita käytännössä.

Hauskat typot minulla puhelimen toimesta. vaimonne = vain ole