"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Show must go on. Ei ennenkään voitu jäädä makaamaan sängyn pohjalle, kun perheistä kuoli jäseniä .

Ja hiilikaivoksessa sai lapset painaa 12/h päivä 6 päivää viikossa. Miksi ei enää? Yhyyyyyyyy!!!!

T: Vuorineuvos Hans von Knullendorf-Kickendahl

Kuolema on luonnollinen asia. Aasiasss on tämä ymmärretty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sairaustodituksessa pitää olla diagnoosi????Pitäs riittää, että lääkäri on antanut saikkua x- ajalle ja sillä sipuli. Palkanlaskija on anonyymi, joka ei sun naamaa tunne. Sille voi mennä dg. jos sen perusteella

maksetaan sairausajan palkka

Tosi kiva, kun esimies tietää koko sairaushistorian, vaikka se on salaista tietoa

Se pitää olla siinä sen takia, että esimies päättää maksetaanko ko ajalta palkka vai ei. Lääkäri kirjoittaa arvionsa siitä, onko henkilö työkykyinen vai ei, se on hänen mielipiteensä mutta lääkäri ei ota kantaa maksetaanko sairausloman ajalta palkka. Kaikista ei tarvitse maksaa.

Ei se voi olla esimiehelle salaista tietoa juuri sen takia ja johan hänen pitää työsuojelullisistakin syistä tietää alaistensa terveydentila.

 

Esimies kuitenkin kysyy palkanlaskennasta, onko sairausloma palkallinen vai palkaton. Esimiehelle riittää tieto, että työntekijä on pois, ei hänelle kuuluu, maksetaanko sairauslomalta palkkaa. Työntekijät kyllä kertovat töissä, jos työympäristö on sairas. Jos moni sanoo, että töissä lähtee ääni ja jossain haisee tunkkaiselle, yrityksen johdon ja kiinteistön omistajan pitää toimia. Työterveyshuolto ottaa yhteyttä työnantajaan, jos siellä käy saman yrityksen työntekijöitä ja kaikki kertovat, että töissä on sisäilmaongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuunnella tarkaan esimiesten sanoja, eli onko työterveydestä laverrettu työpaikalle.

Esimiehet utelevat hirveästi sairauksista ja oireista, vaikka eivät saisi eikä tarvitse kertoa mitään, jos on lääkärintodistus.

Tästä pitäisi puhua, sairauksista ei saa kysyä.

Miten esimies voi muuttaa olosuhteita töissä, jos ei tiedä sairauden syytä? Yksi on tämän tästä poissa, mutta syytä ei saa kysellä, kun on lääkärintodistus ja sitten ilmenee, että työhuone on homeessa.

Kyllä se sairausloman syy kuuluu esimiehelle, joka edustaa työnantajaa. Hän kun joutuu miettimään sitäkin, onko sairausloma palkallinen vai palkaton, onko tarjolla korvaavaa työtä jne.

Jep, meillä esimiehillä on tietyissä tilanteissa lakiin kirjattu velvollisuus järjestää työkykyneuvottelu, missä tietenkin puhutaan sairaudesta esim pitkittyneen ja toistuvan sairausloman taustalla. Hämmentävää miten pihalla osa porukasta on näistä asioista.

Voi hämmentää sinua, koska olet ilmeisesti kus'päinen esimies. Normityöntekijä tietää, ettei teillä ole koskaan mitään empatiaa ja yritätte kääntää kaiken niin, että alaiset vain narisevat turhasta. Läheisen menettäneellekin olette vain lätisemässä, että "kaksi päivää riittää, ja työ auttaa suruun". 

Pelkkiä tyhjiä fraaseja, joilla pelataan vain yhteen suuntaan, eikä se suunta ole lainkaan työntekijään päin. 

Ööhh, ok :) Sun kannattaa ehkä keskustella sen esimiehen kanssa, joka on sut noin katkeroittanut. Itse hoidan esimiestehtävää kuten laki määrää. Sairauslomiin en ota kantaa, se on tt-lääkärin tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä ulkomailla. Firmamme antaa automaattisesti puolison tai lapsen kuolemasta 6 viikkoa vapaata täydellä palkalla. Täällä ollaan ihmisiä eikä ajatella vain rahaa.

Juuri näin. Suomi on niin tunnevammainen kansakunta, että tuollaista, aloituksessa kerrottua pidetään oikeana ja normaalina toimintana.

Suomi on maailman onnellisin kansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos "pakollisiin järjestelyihin" saisi viikon palkallista niin mihin raja vedettäisiin? Lomaa häiden järjestelyyn? Polttareihin?` Mökkireissuun. Sukulaistesi elämät tai kuolemat eivät kuulu työnantajallesi, niitä tulee hoitaa omalla vapaa-ajalla.

Johan on nihilistinen ja ymmärtämätön näkemys maailmasta ja muista ihmisistä. Onko työkyvytön silloin, kun järjestelee mökkireissua? Entä silloin, kun järjestelee läheisen ihmisen hautajaisia? Varsinkin, jos puoliso kuolee, se muuttaa elämää aika perustavanlaatuisella tavalla. Ilmeisesti itsellesi se on ihan arkipäiväinen elämäntapahtuma ja verrattavissa mökkireissuun, häihin ja polttareiden järjestelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Hautajaisten valmistelu ei kuulu työtehtäviisi eikä sitä siksi pitäisi tehdä työajalla.

Niitä ei voi hoidella kuin arkisin päivällä.

Melkein kaikki asiat on sellaisia.

Luulisi ainakin palkatonta saavan järjestelyjä varten jos ei muutoin. Jos on sitten oikeasti ihan shokissa, niin siihen löytyy sitten varmaan ihan psykiatrinen diagnoosi. Tuossa tapauksessa henkilö ei ole varmaan työkykyinen.

Vierailija kirjoitti:

useimmiten ihmiselle tekee vain hyvää saada olla töissä suruaikanakin. Se pakottaa ajattelemaan muutakin kuin puolison kuolemaa ja sillä itsessään on ehetyttävä vaikutus. 

jos kuolema tulee shokkina/traumaattisesti, niin näkisin, että muutaman päivän sairasloma traumaan olisi hyvä, mutta silloinkin olisi hyvä velvoittaa vaikka käymään kriisiterapiassa. ei siksi, että työnantaj pääsisi mahdollisimman nopeasi kuppaamaan työntekijää, vaan siksi, että se oikeasti auttaisi sitä surijaa.

Miksi puolison kuoleman jälkeen pitäisi heti ajatella jotain muuta kuin puolison kuolemaa?

Tunteiden vähättely, hautaaminen tai pakottaminen piiloon ei vie niitä pois. Joskus se suru pitää kohdata, ja jos sitä ei kohtaa, se voi hyvinkin kehittyä psyykkisiksi tai fyysisiksikin sairauksiksi.

Suomi on kummallinen maa. Jopa shokissa ja surussa pitäisi vain tehokkaasti painaa töitä samantien. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaisten mielenterveys on niin huonolla tolalla.

Ei saa. Voit ottaa lomaa tai palkatonta. Niin minä tein, kun suuri suru kohtasi. Sain työterveyden kautta useamman kerran psykologin apua ja olin kiitollinen siitä.

Samaa sanottiin mulle,kun omainen kuoli. Kysyin työterveyshoitajalta, että mitenkä kun en ole saanut nukuttua, en kyllä pysty vastaamaan siitä, että annan potilaille lääkkeet oikein?

"Lähtökohtaisesti suru ei siis ole sairaus, eikä peruste sairauslomalle.

- Jos tällaisessa tilanteessa tarvitsee vapaata töistä, siihen on tarjolla muita vaihtoehtoja kuin sairausloma, Schugk sanoo."

ap ilmeisesti oli siis kärkkymässä palkallista lomaa. käyttäisi noita muita vaihtoehtoja saadakseen vapaata. 

lainaus sivulta: https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201805092200929724

Vierailija kirjoitti:

Minä en tuollaisissa Pohjois-Korea -työpaikoissa työskenteliso. Hyi he lvetti. Varmaan muutenkin kiva työyhteisö...

Minusta olisi kiva, että ainakaan työpaikoissa joissa pitää jotain tehdä ja palkkakin sen mukainen ei olisi lusmuilijoita. Tuon toisten saikuttamisen aina joku muu paikkaa. Niillä paikkajillakin on usein perheet tai muutakin tekemistä kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

useimmiten ihmiselle tekee vain hyvää saada olla töissä suruaikanakin. Se pakottaa ajattelemaan muutakin kuin puolison kuolemaa ja sillä itsessään on ehetyttävä vaikutus. 

jos kuolema tulee shokkina/traumaattisesti, niin näkisin, että muutaman päivän sairasloma traumaan olisi hyvä, mutta silloinkin olisi hyvä velvoittaa vaikka käymään kriisiterapiassa. ei siksi, että työnantaj pääsisi mahdollisimman nopeasi kuppaamaan työntekijää, vaan siksi, että se oikeasti auttaisi sitä surijaa.

Miksi puolison kuoleman jälkeen pitäisi heti ajatella jotain muuta kuin puolison kuolemaa?

Tunteiden vähättely, hautaaminen tai pakottaminen piiloon ei vie niitä pois. Joskus se suru pitää kohdata, ja jos sitä ei kohtaa, se voi hyvinkin kehittyä psyykkisiksi tai fyysisiksikin sairauksiksi.

Suomi on kummallinen maa. Jopa shokissa ja surussa pitäisi vain tehokkaasti painaa töitä samantien. Ja sitten ihmetellään, miksi suomalaisten mielenterveys on niin huonolla tolalla.

Jos on pakko mennä töihin, niin sitten menee. Töissä voi sitten vapaasti itkeä niin paljon kuin itkettää. Jos itkulta ei saa töitä tehtyä, niin entä sitten?

Kuinka moni täällä on oikeasti työelämässä??? Läppä on nimittäin osittain suhteellisen syvällä kokkarenuorison fantasiamaailmassa, jossa surun pitäisi mielellään riittää vaikka irtisanomisperusteeksi...

Voin kertoa sekä ketjun varhaisnuorisolle että liian pitkän työttömyysjakson sekoittamille mielenterveysongelmaisille, että suomalaisissa firmoissa surua kunnioitetaan edelleen ja siitä saa myös palkallista sairaslomaa.

Ota lomapäiviä ja/tai palkatonta vapaata, jotta voit hoitaa päivällä hautajais ym. järjestelyt.

Ei työnantajan kuulu omien asioiden järjestelystä maksaa. Läheisen hautajaispäivän sain palkattomana vapaana. Muuten käytin lomapäiviä.

Minulta kuoli undulaatti ja menin kuitenkin töihin heti seuraavana päivänä.

Suru voi olla sairaus jos pahaksi äityy tai askarruttavia asioita ei pääse miettimään.

Olisi pari päivää kai saikkua pitänyt saada.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää että entisaikaan läheisten kuollessa sai pitää vuosikaudet suruhuntua, ja itkeä sen suojissa, ja kaikki kunniottivat suremista. Nykyään pitäisi olla aurinkoinen, tuottava ja päivää piristävä asiakaspalvelija vaikka oma lapsi olisi kuollut kolme päivää sitten.

Tuo suruasu tai suruhuntu ei ole mikään huono idea. Se tavallaan viestisi muille, että olen nyt ison surun keskellä  enkä ole mikään superpirteä ja toivon, että sitä kunnioitetaan.

Eihän se suru ole sairaus mutta useimmat normaalit lääkärit antaa saikkua esim. akuutin stressireaktion perusteella jos sellaisesta yhtään viitteitä on

Minä tein koko ajan omassa kriisissäni töitä. En kehdannut edes hakea saikkua, koska tiesin sen olevan riskialtista + pelkäsin lasua. Työnteko onnistui, tosin hitaasti. Ja toki saattaa olla, että virheet vaikuttivat joihinkin asiakasmenetyksiin. Keskittymisessä oli haastetta.