"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Mun esimies erosi vuoden kestäneestä suhteesta (nähtävästi mies jätti) ja tää esimies oli KAKSI VIIKKOA sairauslomalla sen jälkeen. Kerran kävi saikun aikana näyttämässä naamaansa töissä ja oli ihan haudastanostetun näköinen. Taisi ero ottaa tosi lujille.

Suru ei tosiaan ole sairaus, sille ei ole diagnoosia. Mutta eri asia on, onko työkykyinen, jos hyvin läheinen ihminen kuolee. Itselläni mies menehtyi onnettomuudessa ja sain ensin viikon sairaslomaa ja sen jälkeen vielä muutaman viikon lisää. + työpsykologin käynnit.  Muistaakseni diagnoosi oli joku äkillinen ahdistuneisuus tms. Siinä kun kolmen pienen lapsen kanssa yritin pitää meidän elämän kasassa, en todellakaan ollut työkuntoinen. Onneksi oli todella hyvä työnantaja ja tuntui, että minua kohdeltiin jopa liiankin pitkään silkkihansikkain sen jälkeenkin, kun olin palannut takaisin töihin.

Näin jälkikäteen ajateltuna, en missään nimessä olisi pystynyt tekemään vaativaa ajattelutyötä heti tuon tilanteen jälkeen. Esimerkiksi muisti ei toiminut yhtään ja sen palautumiseen meni varmasti useampi vuosi. Tietysti tähän vaikutti surun lisäksi myös kaikki se stressi ja työ, mitä yksin jääminen lasten kanssa aiheutti + kuolemasta aiheutunut valtaisa byrokratian määrä. 

Onko tuo edes laillista? Hakisin ihan jo pituuttani yksityiseltä vähintään kahden viikon sairasloman.

Oon ainoa työntekijä pienessä. Sairastan harvoin mutta mellä riittää oma ilmoitus. Vuosi sitten olin koronassa ja ta käski olla niin kauan pois että on ainakin yksi kuumeeton päivä. Olin pois viikon. Ei vaatinut mitään todistuksia. Sain täyden palkan. Eli vastaan riippuu työnantajasta. Isommasta on huonompi kokemus, en ollut itse kipeenä mutta muiden osalta.

Olen järkyttynyt, jos aloitus on totta. Lääkäri kirjoitti minulle läheisen yllättävässä poismenossa kaksi viikkoa sairaslomaa. Työnantaja ymmärsi.

Onneksi minulla on empaattinen ja tilannetajua omaava esimies. Hänen mielestään työ joustaa kun henkilökohtaisessa elämässä on haasteita. Olen tällaisessa tilanteessa ollut kaksi kertaa jossa pelkkä puhelinsoitto on riittänyt saamaan tarvittavat sairaspäivät.

Vierailija kirjoitti:

Onko tuo edes laillista? Hakisin ihan jo pituuttani yksityiseltä vähintään kahden viikon sairasloman.

Työnantaja voi vaatia, että pitää käydä omalla työterveyslääkärillä.

hoitoalalla ainakin riittää, että vähän ahdistaa, niin saa lomailla seuraavaan lakkoon tai äitiyslomaan saakka ja sitten lisää ahdistuslomaa

Järkyttävää.

En itse uskalla käyttää työterveyshuollon palveluita, koska minulla on niistä historiassa niin huonoja kokemuksia, kun olin nuorena n. 20v ja hanttihommissa/kaupassa töissä. Tuntuu, ne on lojaaleja työpaikkaa kohtaan eikä mikään neutraali lääkäri saati sinun terveys kiinnosta. Mieluummin käytän vaikka terveysasemaa tai sitten yksityistä.

Vierailija kirjoitti:

Mun esimies erosi vuoden kestäneestä suhteesta (nähtävästi mies jätti) ja tää esimies oli KAKSI VIIKKOA sairauslomalla sen jälkeen. Kerran kävi saikun aikana näyttämässä naamaansa töissä ja oli ihan haudastanostetun näköinen. Taisi ero ottaa tosi lujille.

Jos suhteessa oli vaikkapa väkivaltaa. Narsistista eroaminenkin on aivan järkyttävä operaatio toipumisen kannalta. Täällä menossa kohta vuosi. 

No varmaankin riippuu mitä työtä tekee. Itse en kyennyt päiväkotityötä tekemään viikkoon, kun menetin minulle läheisen isäni yllättäen 21-vuotiaana. . Olisi ollut lapsillekin ahdistavaa , kun olisin purskahdellut itkuun vähän väliä.

Vuorotteluvapaalla ollessani olin 30v, äiti kuoli yllättäen, oli minulle vielä läheisempi kuin isä. Kuitenkin suuresta menetyksestä toipuminen oli jo kerran koettu, ja tein vapaallani fyysistä työtä miehen maatalousyrityksessä. Koska tein fyysistä työtä yksinäisyydessä, omassa tahdissani, se jopa auttoi minua kestämään suruani. Eläimet, lannan luonti, metsä..

Jos suru olisi sairaus, niin siihen todennäköisesti olisi parannus ja se olisi ohi tietyssä ajassa.

Suru ei ole sairaus eikä syy sairaslomaan. Surusta aiheutuva masennus, alakulo, unettomuus, rytmihäiriöt taas ovat syy sairaslomaan. Irtisanoisin itseni enkä menisi enää ollenkaan töihin. Työttömäksi työnhakijaksi, julkiselta sairaslomaa ylläolevien oireiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.

Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.

Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...

Meillä terveydenhuoltokäynti ei kuulu työaikaan. Oliko kyse tuosta vai oliko Ap:n tapaus jotenkin poikkeus ja yleensä olisi saanut käyttää työaikaa?

Suru ei sellaisenaan ole sairaus, mutta voi kyllä aiheuttaa työkyvyttömyyden. Minä olen asiantuntijatyössä ja olisi tullut karmeaa jälkeä, jos olisin mennyt heti töihin puolison äkillisen kuoleman jälkeen. Lääkäri kirjoitti ensin viikon sairauslomaa, jonka jälkeen kävin myös työpsykologin juttusilla ja luulen, että sillä oli vaikutusta siihen, että sain kaksi viikkoa lisää sairauslomaa. Toisella tapaamiskerralla sama lääkäri suhtautui ihan eri tavalla.

Meillä on aika kattava työterveyshuolto ja siitä oli kyllä hyötyä tuossa kohdassa. Ei olisi ollut kenenkään etu, jos olisin siinä tilassa mennyt töihin: ei asiakkaiden eikä edes työnantajan. Sairausloman jälkeen sain olla vielä pari viikkoa lyhyemmällä työajalla, toki omalla kustannuksella. Osittaista sairauslomaa olisi voinut myös hakea mutta ajattelin että kokeilen noin. Työnteko oli kyllä minulle hyvää lääkettä siinä vaiheessa, kun työkyky palautui.

Täytyy silti sanoa, että suru ja järkytys aiheuttivat monenlaisia fyysisiäkin oireita, ja väsymys oli aivan valtava. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ei palaudu hetkessä tuollaisesta. Ei sitä voi tietää jos ei ole kokenut. Onnellista heille, jotka eivät tiedä!

Sinulle ap toivon voimia raskaaseen elämänvaiheeseen. Tuntuu pahalta puolestasi, että noin karua suhtautumista olet osaksesi saanut. Kun sinulla on voimia, suosittelen etsimään parempaa työpaikkaa, jos se vaan on mahdollista.

Sinulle Ap - Otan osaa suruusi.

En pystynyt lukemaan kun muutamia sivuja tämän ketjun viesteistä. Miten hirveitä ihmisiä täällä oikein kirjoittelee! Täysin empatiakyvytöntä porukkaa.

Minunkin puolisoni kuoli alkuvuodesta. Olin aivan sekaisin, kuolema tuli yllättäen. Esihenkilöni ohjasi minut suoraan työterveyteen. Kaksi vk sairauslomaa, syy akuutti stressireaktio. Lisääkin olisin saanut. Ihan palkallista. Kaikki osoittivat huolensa jaksamisestani. Sain lisäksi kolme psykologikäyntiä. Työnantaja maksoi kaiken. Kahden viikon jälkeen kuitenkin palasin töihin. Halusin itse palata. Eihän se ollut helppoa, mutta sain rauhoittavien avulla illalla nukahdettua ja kun sai nukuttua, sykkeet palautui normaalitasolle ja se kokoaikainen itkeminen ja eestaas kävely asunnossa loppui.  Toivotan sinulle Ap jaksamista ja osalle teille tänne kirjoittaneista - HÄVETKÄÄ!

Mulle kirjoitettiin koiran kuoleman vuoksi kuukausi saikkua, jota jatkettiin vielä 2vk sen jälkeen. Palasin lopulta töihin työkokeilun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Sinulle Ap - Otan osaa suruusi.

En pystynyt lukemaan kun muutamia sivuja tämän ketjun viesteistä. Miten hirveitä ihmisiä täällä oikein kirjoittelee! Täysin empatiakyvytöntä porukkaa.

Minunkin puolisoni kuoli alkuvuodesta. Olin aivan sekaisin, kuolema tuli yllättäen. Esihenkilöni ohjasi minut suoraan työterveyteen. Kaksi vk sairauslomaa, syy akuutti stressireaktio. Lisääkin olisin saanut. Ihan palkallista. Kaikki osoittivat huolensa jaksamisestani. Sain lisäksi kolme psykologikäyntiä. Työnantaja maksoi kaiken. Kahden viikon jälkeen kuitenkin palasin töihin. Halusin itse palata. Eihän se ollut helppoa, mutta sain rauhoittavien avulla illalla nukahdettua ja kun sai nukuttua, sykkeet palautui normaalitasolle ja se kokoaikainen itkeminen ja eestaas kävely asunnossa loppui.  Toivotan sinulle Ap jaksamista ja osalle teille tänne kirjoittaneista - HÄVETKÄÄ!

Ap:han ei puhunut mistään nukkumisvaikeuksista tms mitään. Pelkästä surusta. Ja suru nyt vaan ei ole mikään sairaus. Tykkäsit sinä siitä tai et. Deal with it.

Voisi tietty vähän epäillä tuon ap:n kohtaaman työterveyslääkärin ammattitaitoa, kun tuollaisissa tapauksissa alun shokkivaiheessa ei ole kyse mistään surusta. Suru tulee vasta myöhemmin, tapauksesta riippuen voi kestää viikkoja tai kuukausiakin. Tiedän, kun on kokemusta ja kyllä ne sosiaalihuollon/kriisipäivystyksen täditkin sen tiesi, vaikka eivät edes lääkäreitä olleet.

Vierailija kirjoitti:

Oon ainoa työntekijä pienessä. Sairastan harvoin mutta mellä riittää oma ilmoitus. Vuosi sitten olin koronassa ja ta käski olla niin kauan pois että on ainakin yksi kuumeeton päivä. Olin pois viikon. Ei vaatinut mitään todistuksia. Sain täyden palkan. Eli vastaan riippuu työnantajasta. Isommasta on huonompi kokemus, en ollut itse kipeenä mutta muiden osalta.

sairausloma ja sen määrääminen riippu laista, ei työnantajasta. Sairauslomaa ei voi määrätä "suruun", koska sellaista ei ole icd-luokituksessa. Koittakaa nyt ymmärtää tämä.

Sairaulomaa voi määrätä työkyvyttömyyteen, esimerkiksi suru voi aiheuttaa vaikka jo ketjussa mainitun akuutin stressireaktion ja oireiden määrästä riippuen siihen voi saada sairauslomaa. Siis ei suruun, vaan stressireaktioon.

Silloin se on palkallista.

Surulomasta ei työnantajalla ole velvolisuutta maksaa palkkaa, mutta työntekijällä on oikeus sellainen pitää. Kunhan tajuaa, että mitään palkanmaksuvelvoitetta työnantajalla ei ole siihen. Tosi kiva, jos joku työnantaja maksaa palkalliset pari päivää (esim.) leskelle, mutta ei sitä kannata odottaa.

Tuo lainaamani kirjoittajan esimerkki taas oli sairaudesta. koronaan sai palkallista. Tietenkin. Se oli sairaus. ja vielä tarttuva sellainen.