Sinuhe egyptiläinen , mikä siinä on niin ihmeellisen hyvää

Vierailija kirjoitti:

Arvostetaanko tätä muualla kuin Suomessa?

Hollywoodissa tehtiin elokuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatisi oikeasti hirvittävän leikkurimaisen editoinnin ollakseen oikeasti hyvä kirja nykyaikaiselle lukijalle. Helvetisti tyhjänpäiviä taisteluja, joiden lopputuloksesta ei kukaan jaksa pennin vertaa enempää välittää.

Tämä on valitettavasti totta. Ei nykylukijat jaksa lukea paria kappaletta pidempää tekstiä. Kohta ei sitäkään kun videot valtaavat somea.

Oletko sinä lukenut Sinuhe egyptiläisen?

Olen lukenut ja ihan hiljattain. Miksi kysyt?

Olisi kiva lukea mutta aivan mahdoton tehtävä selvitä lähemmäs 800 sivusta. Reilu 200 on maksimi.

Vierailija kirjoitti:

Puheesi oin kärpäsen surinaa korvissani!

Niin se on, jos tätä teosta ei arvosta. Niin se on aina ollut ja niin se tulee aina olemaan.

Joskus luin useita Waltarin kirjoja putkeen ja huomasin niissä yhtäläisyyksiä. Mikael Karvajalassa ja Sinuhessa nimihenkilö on rikas, korkeastikoulutettu ylempiluokkainen henkilö joka pitää itseään fiksuna ja täydellisenä, mutta fiksumpi henkilö on itseasiassa alempiarvoinen muka tyhmyri, Sinuhen orja Kaptah ja Mikaelin ystävä Antti. Samankaltainen tarina ja samankaltaiset henkilöt, toinen vain sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja toinen keskiajan Eurooppaan.

Tykkään Waltarin omaan aikaansa sijoittuvista teoksista, myös Tanssi yli hautojen oli hyvä. Mutta moneen kertaan olen yrittänyt ja Sinuhea en saa jatkettua alkua pidemmälle, puuduttava kuin mikä.

Ei kaikkea tarvitse. Voin brassailla vaikka Saatanallisilla säkeillä ja Dostojevskeilla, ei sivustys ole yhdestä kirjasta kiinni. Mutta kokeilla kannattaa aina, moni on tykännyt tuosta paljon, makunsa kullakin.

Muuten hyvä, mutta hyppäsin yli ne pikkutarkat sotajutut. Niitä oli ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin useita Waltarin kirjoja putkeen ja huomasin niissä yhtäläisyyksiä. Mikael Karvajalassa ja Sinuhessa nimihenkilö on rikas, korkeastikoulutettu ylempiluokkainen henkilö joka pitää itseään fiksuna ja täydellisenä, mutta fiksumpi henkilö on itseasiassa alempiarvoinen muka tyhmyri, Sinuhen orja Kaptah ja Mikaelin ystävä Antti. Samankaltainen tarina ja samankaltaiset henkilöt, toinen vain sijoittuu muinaiseen Egyptiin ja toinen keskiajan Eurooppaan.

Mikael Karvajalka alkaa Turusta ja se osuus on kiinnostava, kuten koko kirja ja jatkokirjakin

Miksi muuten kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot ovat kirjoitettu ennen toista maailmasotaa? Toisen maailmansodan jälkeen: ei mitään. Ei siis yhtikäs mitään.

Tunnustan, jäi kesken. T: Äikänope

Vierailija kirjoitti:

Arvostetaanko tätä muualla kuin Suomessa?

Lyhyesti: kyllä. Et ole vakavasti otettava egyptologi jos et ole lukenut teosta. Tai: et törmää vakavasti otettavaan egyptologiin joka ei ole lukenut teosta. Vähintäänkin innoittanut lukemattomia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten kaikki suomalaisen kirjallisuuden klassikot ovat kirjoitettu ennen toista maailmasotaa? Toisen maailmansodan jälkeen: ei mitään. Ei siis yhtikäs mitään.

Tuntematon sotilas ilmestyi 50-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Arvostetaanko tätä muualla kuin Suomessa?

Kyllä siitä aikanaan otettiin käännöksiä monelle kielelle.

Vierailija kirjoitti:

Kirjan pääosassa on perässävedettävä urpo, joka on kuitenkin lääkäri.

Ihmissuhdeasioissa voi oppinutkin olla urpo, kuten juorulehdistä saamme lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatisi oikeasti hirvittävän leikkurimaisen editoinnin ollakseen oikeasti hyvä kirja nykyaikaiselle lukijalle. Helvetisti tyhjänpäiviä taisteluja, joiden lopputuloksesta ei kukaan jaksa pennin vertaa enempää välittää.

Tämä on valitettavasti totta. Ei nykylukijat jaksa lukea paria kappaletta pidempää tekstiä. Kohta ei sitäkään kun videot valtaavat somea.

Oletko sinä lukenut Sinuhe egyptiläisen?

Olen lukenut ja ihan hiljattain. Miksi kysyt?

Minäkin olen lukenut kaksi kertaa. Nyt suunnitelmissa kuunteleminen, on kuulemma hyvä lukija.

Ihana kirja.

Toukokuussa aloin lukemaan, ei vaan lähde. Välissä lukenut useamman kirjan.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään Waltarin omaan aikaansa sijoittuvista teoksista, myös Tanssi yli hautojen oli hyvä. Mutta moneen kertaan olen yrittänyt ja Sinuhea en saa jatkettua alkua pidemmälle, puuduttava kuin mikä.

Ei kaikkea tarvitse. Voin brassailla vaikka Saatanallisilla säkeillä ja Dostojevskeilla, ei sivustys ole yhdestä kirjasta kiinni. Mutta kokeilla kannattaa aina, moni on tykännyt tuosta paljon, makunsa kullakin.

Joskus kirjassa on jotain, joka imaisee mukaansa, joskus jotain päinvastaista.

Sinuhe meni ahmimalla, mutta Saatanalliset säkeet on vieläkin kesken. Sain viimeksimainitun 50v-lahjaksi pari vuotta sitten.

Maaginen realismi ei ole minun lajini.

Kyllä sen vielä loppuun luen, yli puolen välin pääsin ennen hyytymistä.

Olli Jalosen Taivaanpallo ei meinannut upota millään, mutta kun luin välipalana ja lapsuuden kirjanostalgiaan palaten samaan aikakauteen sijoittuvan seikkailun "Rosvolaakson tytär", alkoi Taivaanpallokin sujua.

Kolme kertaa olen yrittänyt, 16-vuotiaana, 23-vuotiaana ja 35-vuotiaana. En pääse paria sataa sivua pitemmälle.

Kaikki henkilöhahmot on kamalia ja siinä ei tapahdu mitään kiinnostavaa.

Ja ennenkuin joku alkaa nillittää niin olen lukenut mm. Miki Liukkosen O:n, Volter Kilven Alastalon salissa, Waltarilta itseltääkin useamman kirjan,mm. Turms, kuolematon, paljon venäläisiä klassikoita yms. Sinuhe ei vaan nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Kolme kertaa olen yrittänyt, 16-vuotiaana, 23-vuotiaana ja 35-vuotiaana. En pääse paria sataa sivua pitemmälle.

Kaikki henkilöhahmot on kamalia ja siinä ei tapahdu mitään kiinnostavaa.

Ja ennenkuin joku alkaa nillittää niin olen lukenut mm. Miki Liukkosen O:n, Volter Kilven Alastalon salissa, Waltarilta itseltääkin useamman kirjan,mm. Turms, kuolematon, paljon venäläisiä klassikoita yms. Sinuhe ei vaan nappaa.

Veit sanat suustani🥰

Lue Saarnaajan kirja. Sinuhe on se sijoitettuna muinaiseen Egyptiin.

Luin joskus Waltarin koko tuotannon läpi. Yksiulotteisesti ja aina samanlaisina toistuvat naishahmot saivat kyllästymään. Mut jos vain yhden kirjan lukee, ehkä niin ei ehdi käydä.