Lue keskustelun säännöt.
Mummo-ongelma
09.08.2023 |
Lapsemme on alle 1-vuotias. Oman äitini käytös alkaa tuntua todella hankalalta. Hän on aina ollu todella vaativa minua kohtaan eikä koskaan tyytyväinen mihinkään. Välimme ovat olleet kompleksiset jo vuosia. Ajattelin kuitenkin, että lapsella on oikeus mummoon ja mummo saa tavata lasta vapaasti ja puren itse sen aikaa hammasta yhteen. Äitini mielestä teen kuitenkin kaiken väärin. Lista on aivan loputon. Vauvalla on vääränlaiset vaatteet, vaunut ovat vääränlaiset, pilttiä ei saa antaa eikä minulla saisi olla mitään muuta elämää kuin vauva (esim. yhtä harrastusta viikossa).
Tuntuu etten kertakaikkiaan enää jaksa ja pari kertaa olen hermostunut äidilleni vauvan nähden. Tekisi mieli sulkea äiti kokonaan elämästäni pois. Lapsellemme ei kuitenkaan ole muita isovanhempia ja hän on ainut turvaverkkomme ja on vauvavuonna auttanut hieman kotitöissäkin. En tiedä ottaisinko etäisyyttä vai koittaisinko vain kestää. Mitä mielipiteitä herättää?
Kommentit (31)
Se on mummolle aivan ehdottomasti ja välittömästi moro ja näkemiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta kokemuksesta sanon; ota etäisyyttä. Huomaat aika nopeasti, miten paljon se helpottaa omaa elämääsi.
Hankala tilanne. Mummo loukkaantuu jos otat puheeksi, toisaalta mummon ohjeistukset vie raivon partaalle. Kai silti koittaisin jotenkin jutella asiasta.
Onkohan äitiäsi aikoinasn neuvittu yhtä painostavasti, ja nyt toteuttaa sitten samaa mallia? Tuosta voisi vaikka lähteä liikkeelle.
Sinä ja sinun perhe on yksikkö. Isovanhemmat tulee sen jälkeen. Te yhdessä luotte omat perinteet teidän perheenä. Piste. Jos siihen sattuu sopimaan isovanhempien yms jutut mukaan, mikäs sen mukavampaa. Ellei: voi voi.
Mieti oma elämäsi. Ei muuta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^hitsi kun pitää kirjottaa ilman lukulaseja...
Voihan se tietysti olla niinkin, ettei vaan osaa/keksi muuta tapaa keskustella kuin arvostella sitä ja tätä.
Mutta ei se lopu, ellei sitä ota puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu äitisi kanssa. Sano, että sen jatkuva kritiikki tympii sua ja jos tyyli ei muutu, niin tapaamiset loppuu sitten siihen. Äitisi voi sitten valita, että saako pidettyä suunsa kiinni vai poistuuko kuvioista.
Ota etäisyyttä ja huomaa, miten rättiväsynyt olet sellaisen puolitoistavuotiaan kanssa, joka ehtii joka paikkaan. Tärkeintä on silti se, että sinä saat haluamasi ja mummo elää omaa elämäänsä. Siinä ei parin vuoden valvomiset paina yhtään, kun tietää, että tällä tavalla minua ei määrää kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toteat vain, että nykyään on näin, neuvolan ohjeistus. Harvenna tapaamisia.
Ei varmaan ole olemassakaan kotia, jossa tehtäisiin kaikki asiat aivan samallalailla kuin jossain toisessa. Kevyemmin keskustelemalla voisi yhdessä jaetuista tavoista kukin jotain hyötyäkin - MUTTA epärakentava tapa arvostella, eikä keskustella - ei sitä kukaan jaksa!
Asiasta pitää keskustella, ottaa se esiin ja kertoa kuinka kokee sen - VOIHAN se olla, ettei edes tajua puhuvansa liian arvostelevaan sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli hyvin samankaltainen tilanne kuin sinulla ap.
Purin kuitenkin hammasta, jotta lapsilla olisi oikeus mummoon. Kadun sitä, kaikkia niitä vuosia, jolloin kritisoi minua, lapsiani, kaikkea.
Ei lapseni ole tehneet mitään ansaitakseen sellaista mummoa, joka ei heitä rakasta (ei rakasta omia lapsiaankaan) vaan joka välissä kritisoi ja nalkuttaa.
Äitisi ei kunnioita toisen ihmisen rajoja ja sinä et osaa vetää omiasi. Nyt on hyvä tilaisuus opetella. Voi vaatia useamman toiston ennenkuin mummolle menee peruskäytöstavat kaaliin, tai siis se että ne koskee myös interaktiota omien jälkeläisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Olen kyllä sanonut myös asiallisesti äidilleni lukemattomia kertoja, että hänen omaan äitiyteeni kohdistama arvostelu on todella inhottavaa. Äitini ei tätä ota kuuleviin korviinsa. Ja olen kyllä omilla jaloillani seisova aikuinen ihminen. Välit äitiini olivat hyvinkin etäiset ennen lapsen syntymää. Äiti oli kuitenkin lapsenlapsesta todella innoissaan (ja hänestä vaikuttaa oikeasti välittävän) joten ajattelin että miksi en veisin lapseltani mummon. Itseeni kohdistuvaa loputonta kritiikkiä en kuitenkaan jaksa. Ja tuskinpa se tulee loppumaan, joten varmaan pakko tosiaan ottaa etäisyyttä. Lähinnä siinä pelottaa turvaverkon menetyksen riski
Jos haluat säilyttää mummun elämässänne turvaudu kuulokkeisiin aina kun menette hänen luokseen. Volumea vaan kovemmalle kun papatus alkaa. Voit kuunnella vaikka äänikirjaa ja samalla seurata ettei mummo syötä vauvalle propagandaa tämän äidistä.
Ota etäisyyttä. Sovi erikseen kyläilyt. Ei lapsen elämässä ole pakko olla mummoa jatkuvasti. Ei arvostelua tarvitse kuunnella. Eri asia jos olisi edes aiheesta nätisti sanottu, että joku olisi oikeasti pielessä. Miksi pikkulapsi (joka ei edes muista asioita vielä) haluaisi mummon automaattisesti elämäänsä, kun on oma äiti ja isä jne. Ei lapsia välttämättä vattuakaan kiinnosta sukulaistädit edes myöhemmin. Ei kaikilla ole tarvetta sukulaisiin tai negaajiin. Äitisi pitäisi olla sun äiti joka auttaa joskus jossain, ei lapsesi äitihahmo.
Tyttäreni terapeutti opetti minulle aikoinaan, että kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista. Tämän hän totesi, kun kerroin kokevani tyttäreni sanat hyvin loukkaavina - anoreksiaan sairastunut lapseni nimitteli minua lihavaksi syöttöpossuksi, jollaiseksi hän ei halunnut tulla jne., vaikka olin normaalipainoinen.
Siksi toteaisin ap:lle samoin: hän on itse vastuussa omista tunteistaan. Jos äiti loukkaa, ota etäisyyttä ja hanki apua rahalla. Kuten joku jo totesi, on vilkkaa 1,5v ikäisen kanssa takuuvarmasti mukavaa 24/7.
Ilkeää energiasyöppöä on turha raahata elämässään. Minäkin tein sitä siihen kun esikoinen oli kuuden, mutta siihen tyssäsi. Ei vaan jaksanut enempää.
Ensin pitäisi katkaista oma napanuora äitiinsä ennenkuin tekee omia lapsia.