Lue keskustelun säännöt.
Unilääkkeiden lopetus
09.08.2023 |
Kun lopettaa unilääkkeet (Ketipinor, Olanzapin) jne. hitaasti vähentäen, niin kuinka kauan lopetuksesta "täydellinen" unettomuus (ei pysty torkahtamaan tai nukahtamaan) jatkuu?
Milloin on mahdollista nukahtaa ensimmäisen kerran ilman lääkkeitä?
Jostain lukenut että saattaa kestää parikin viikkoa esim. 3vk.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on aukkoja tiedossa. Ketipinor on psyykelääke, jota käytetään hyvin pieninä annoksina unettomuuteenkin. Joillakin se auttaa joillakin ei. Unilääke se ei ole. Sen vähentäminen onnistuu ilman mitään oireita
Tiedän, ettei ole unilääke, mutta unettomuuteen käytetään kumminkin. Ja kyllä Ketipinorinkin lopettamiseen liittyy oireita. Eräskin kertoi valvoneensa parikin viikkoa ennen kuin alkoi nukahtamaan ilman lääkettä. Myös muita oireita kuten tärinää, ahdistusta jne. on havaittu.
Tärinä ja ahdistus johtunee ilmavaivoista. Cuplaton tabletti auttaa jos pierettää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on aukkoja tiedossa. Ketipinor on psyykelääke, jota käytetään hyvin pieninä annoksina unettomuuteenkin. Joillakin se auttaa joillakin ei. Unilääke se ei ole. Sen vähentäminen onnistuu ilman mitään oireita
Tiedän, ettei ole unilääke, mutta unettomuuteen käytetään kumminkin. Ja kyllä Ketipinorinkin lopettamiseen liittyy oireita. Eräskin kertoi valvoneensa parikin viikkoa ennen kuin alkoi nukahtamaan ilman lääkettä. Myös muita oireita kuten tärinää, ahdistusta jne. on havaittu.
Tärinä ja ahdistus johtunee ilmavaivoista. Cuplaton tabletti auttaa jos pierettää
Ei saa vitsailla vaikealla aiheella.
Ärsyttää, kun näistä harvinaisista tapauksista löytyy niin vähän tietoa. Esimerkiksi olen lukenut Elle-lehdestä naisesta, joka valvoi 3 viikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alas
Ilmiannettu
Miksi ilmiantaa asiallista keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun näistä harvinaisista tapauksista löytyy niin vähän tietoa. Esimerkiksi olen lukenut Elle-lehdestä naisesta, joka valvoi 3 viikkoa.
Että on se mahdollista valvoa 3 viikkoakin. Miten vieroitus hoidetaan näissä tapauksissa?
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjiä on Suomessakin luultavasti satoja tuhansia, ainakin kymmeniä tuhansia, joten muutaman yksilön kokemukset eivät ole kovin mittava kattaus lopettamisen yleisistä haittakokemuksista/helppoudesta.
Yrittäisin pitää lopettamisen yhteydessä aktiivisuustason päivisin mahdollisimman korkealla, eli joka päivä reipasta hiki liikuntaa sekä muuta aktivointia mahdollisuuksien mukaan ja runsaasti terveellistä ruokaa. Iltaisin rauhoittumista saunomisen, kirjan, puutarhanhoidon, puutöiden yms mieltä rentouttavan parissa. Nukkumaan mennessä ehdottomasti opeteltava, ettei jäädä vatvomaan mitään asioita kun pää kallistetaan sänkyyn, eli ajatukset hiljennetään täysin kun käydään sänkyyn, jos ei muuta niin tuojotetaan zombiena kattoon. Tietysti itseään voi yrittää myös hieman psyykata, että kylläpä tässä jo väsyttääkin vallan vietävästi.
Jos vointi ei salli päivisin juuri lainkaan aktiivisuutta, vaan päivät kuluvat pääosin kotona makoillen ja oleillen, saattaisin harkita vielä uudemman kerran lääkkeen lopettamisen mielekkyyttä sellaisessa elämäntilanteessa.
Pidempiaikainen valvominen on äärimmäisen kuormittava tekijä ihmisen psyykelle ja fysiikalle ja voi altistaa monenlaisille sairauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää, kun näistä harvinaisista tapauksista löytyy niin vähän tietoa. Esimerkiksi olen lukenut Elle-lehdestä naisesta, joka valvoi 3 viikkoa.
Elle-lehti onkin tunnettu lääketieteellinen julkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjiä on Suomessakin luultavasti satoja tuhansia, ainakin kymmeniä tuhansia, joten muutaman yksilön kokemukset eivät ole kovin mittava kattaus lopettamisen yleisistä haittakokemuksista/helppoudesta.
Yrittäisin pitää lopettamisen yhteydessä aktiivisuustason päivisin mahdollisimman korkealla, eli joka päivä reipasta hiki liikuntaa sekä muuta aktivointia mahdollisuuksien mukaan ja runsaasti terveellistä ruokaa. Iltaisin rauhoittumista saunomisen, kirjan, puutarhanhoidon, puutöiden yms mieltä rentouttavan parissa. Nukkumaan mennessä ehdottomasti opeteltava, ettei jäädä vatvomaan mitään asioita kun pää kallistetaan sänkyyn, eli ajatukset hiljennetään täysin kun käydään sänkyyn, jos ei muuta niin tuojotetaan zombiena kattoon. Tietysti itseään voi yrittää myös hieman psyykata, että kylläpä tässä jo väsyttääkin vallan vietävästi.
Jos vointi ei salli päivisin juuri lainkaan aktiivisuutta, vaan päivät kuluvat pääosin kotona makoillen ja oleillen, saattaisin harkita vielä uudemman kerran lääkkeen lopettamisen mielekkyyttä sellaisessa elämäntilanteessa.
Pidempiaikainen valvominen on äärimmäisen kuormittava tekijä ihmisen psyykelle ja fysiikalle ja voi altistaa monenlaisille sairauksille.
Tarkoittaako tämä sitä, että näitä muutamia yksilöitä ei voida auttaa mitenkään, kun kokemusta ei ole tarpeeksi. Aikamoinen tragedia yksilölle. Vertaistukeakin on vaikea saada. Miten nämä harvinaiset tapaukset löytäisivät toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjiä on Suomessakin luultavasti satoja tuhansia, ainakin kymmeniä tuhansia, joten muutaman yksilön kokemukset eivät ole kovin mittava kattaus lopettamisen yleisistä haittakokemuksista/helppoudesta.
Yrittäisin pitää lopettamisen yhteydessä aktiivisuustason päivisin mahdollisimman korkealla, eli joka päivä reipasta hiki liikuntaa sekä muuta aktivointia mahdollisuuksien mukaan ja runsaasti terveellistä ruokaa. Iltaisin rauhoittumista saunomisen, kirjan, puutarhanhoidon, puutöiden yms mieltä rentouttavan parissa. Nukkumaan mennessä ehdottomasti opeteltava, ettei jäädä vatvomaan mitään asioita kun pää kallistetaan sänkyyn, eli ajatukset hiljennetään täysin kun käydään sänkyyn, jos ei muuta niin tuojotetaan zombiena kattoon. Tietysti itseään voi yrittää myös hieman psyykata, että kylläpä tässä jo väsyttääkin vallan vietävästi.
Jos vointi ei salli päivisin juuri lainkaan aktiivisuutta, vaan päivät kuluvat pääosin kotona makoillen ja oleillen, saattaisin harkita vielä uudemman kerran lääkkeen lopettamisen mielekkyyttä sellaisessa elämäntilanteessa.
Pidempiaikainen valvominen on äärimmäisen kuormittava tekijä ihmisen psyykelle ja fysiikalle ja voi altistaa monenlaisille sairauksille.
Tarkoittaako tämä sitä, että näitä muutamia yksilöitä ei voida auttaa mitenkään, kun kokemusta ei ole tarpeeksi. Aikamoinen tragedia yksilölle. Vertaistukeakin on vaikea saada. Miten nämä harvinaiset tapaukset löytäisivät toisensa.
Jotkut eivät oikeasti nuku esim. 3 viikkoon unilääkkeiden lopetuksen jälkeen. Ja oireet kestävät jopa 3kk-vuosi.
Taaskaan ei löydy ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia.
Ylös