Lue keskustelun säännöt.
Lasten isä sitten ilmoitti muuttavansa tuosta vaan reilu 100km päähän..
08.08.2023 |
Lapset voi kuulemma sitten kyläillä joskus viikonloppuisin. On se helppoa olla mies.
Hyvästi kaikki oma elämä minulle, tähän asti hoidettu lapset kuitenkin aikalailla vuoroviikoin.
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sinä sitten yksinhuoltajuuttta ja tehkää uusi elatussopimus. Jos mies mieluummin maksaa elarit kuin huolehtii lapsistaan niin maksakoon edes kunnolla.
Se homma vain, että jos äidille määrätään virallinen yksinhuoltajuus, vapautuu isä täysin elatusmaksuistakin.
Ja täysi yksinhuoltajuus määrätään Suomessa äidille äärestä harvoin, se on erittäin radikaali toimenpide.
Suomessa ei ole virallisia yksinhuoltajia kuin kourallinen.
Lähes kaikilla on virallinen yhteishuoltajuus, vaikka äijä ei olisi kuvioissa.
Vain virallinen yhteishuoltajuus velvoittaa isän maksamaan elarit.
Enpä usko tuo olevan totta. Vanhempi on aina elatusvelvollinen lapsestaan.
Minilexissä:
"Lapsen oikeudesta saada elatusta säädetään laissa lapsen elatuksesta. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä siitä aiheutuvat kustannukset. Elatusvelvollisia ovat lapsen vanhemmat, jotka vastaavat elatuksesta kykynsä mukaan. Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta.
Yksinhuoltajan elatusvelvollisuus tarkoittaa, että yhdellä lapsen vanhemmista on huoltajuus. Lapsen elatusvelvollisuus ei määrity huoltajuuden vaan vanhemmuuden perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat elatusvelvollisia huolimatta siitä, ovatko he lapsen huoltajia. Jolloin yksinhuoltajan elatusvelvollisuus on samanlainen kuin yhteishuoltajien elatusvelvollisuus. Huoltajuus ja vanhemmuus ovat lainsäädännössä kaksi eri käsitettä.
Yksinhuoltajuudella on merkitystä elatusvelvollisuutta koskien sen vuoksi, että yksinhuoltaja edustaa lasta muun muassa elatukseen liittyvissä asioissa. Yksinhuoltajuus ei siis aiheuta muutosta elatusvelvollisuuteen ja onkin tärkeää huomata, että lapsen huoltajuus ja vanhemmuus ovat eri käsitteitä, vaikka ne saattavatkin esiintyä yhdessä. Huoltajuus voi olla järjestetty eri tavalla kuin vanhemmuus. Elatusvelvollisuus riippuu vanhemmuudesta ja elatusvelvollinen on se, joka on lapsen vanhempi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnollinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.Miehenä täytyy sanoa että onpa aikamoinen kuvastus mieheksi ja isäksi, jos hän ei millään tavalla ole miettinyt ja ehdottanut miten lasten kanssa jatkossa toimitaan. 100 kilsaa ei ole matka eikä mikään isälle tulla hakemaan lapset itselleen viikonlopuksi tai vuoroviikoiksi, miten nyt olette sopineetkaan.
Juu, matka ei ole kyllä mikään. Kun itse reissaan pari kertaa/kk viikonloppuisin Hki-Tre (180 km) väliä pikavuorolla niin joka ainoa kerta mukana on lapsia, jotka toisessa päässä saatetaan bussiin ja toisessa päässä toinen vanhempi on vastassa (kouluikäisiä jo kylläkin tai ainakin joku lapsista jos heitä on useampia sisaruksia).
Pikavuoro Tre-Hki maksaa n. 10 € suunta että ei pitäisi olla mikään kauhea rahallinenkaan panostus. Istumapaikan varaus ei maksa mitään.
No, entä,jos väli on joku perzereikä-perzereikä, jonne ei mene busseja/junaa tms ja joutuu vaihtamaan 5 kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Omien lasteni isä muutti aikoinaan Helsingistä Lappiin ilmoittamatta siitä mitään. Meidän arki ei toki muuttunut mitenkään kun ei ollut siihenkään mennessä lapsiaan säännöllisesti nähnyt, pari kertaa vuodessa jos sitäkään. Yksin olen vetänyt vauva-arjen, uhmat, tarhat, koulun aloitukset, harrastukset ja kaiken arjen sairasteluineen ja säätöineen. Nyt mennyt liki 10 vuotta eikä lapsiin ole edes puhelimitse yhteyttä pitänyt. Ehkä joskus tulee päätöstään katumaan mutta helppoa se ainakin tuntui olevan vaan lähteä ja jättää lapsista vastuu yksin minulle.
Miten lapset ovat tähän suhtautuneet vai olivatko niin pieniä silloin (vauva ja joku parivuotias), että eivät ole tajunneet raivota tai kaivata isäänsä. Eli ikäänkuin tottuivat tähän heti, kun eivät muuta tiedä.
Onko sulla käsitystä, miksi mies teidät tolleen hylkäsi? Oliko hänellä toinen nainen?
Saatko häneltä elarit kuitenkin, lapset vieläkin alaikäisiä.
Menitkö lastenvalvojalle ja miten siellä suhtauduttiin isän tempaukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessa sovittu, että lapset huolehditaan yhdessä täysi-ikäisiksi ja mahdollisimman tasapuolisesti.
En olisi ikinä uskonut, että voisi tuosta noin vaan muuttaa lapsettoman vaimonsa kanssa pois ja "jättää" lapset.
Toki lapset huolehdin tästä eteenpäinkin mutta itse en koskaan voisi tehdä samanlailla.Ap
Mitäs menit vaatimaan lähivanhemmuuden itsellesi. Ahneudesta joutuu maksamaan...
Miten lähivanhemmuus ja ahneus liittyvät toisiinsa? Minä olen lastemme lähivanhempi, mutta he asuvat vuoroviikoin isällään ja minulla ja kaikki kulut jaamme tasan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessa sovittu, että lapset huolehditaan yhdessä täysi-ikäisiksi ja mahdollisimman tasapuolisesti.
En olisi ikinä uskonut, että voisi tuosta noin vaan muuttaa lapsettoman vaimonsa kanssa pois ja "jättää" lapset.
Toki lapset huolehdin tästä eteenpäinkin mutta itse en koskaan voisi tehdä samanlailla.Ap
Kuinka monta vuotta sitten erositte ja miksi? Jättikö mies sinut vai sinä miehen?
Miten lastenhoito on sujunut tähän asti siis?
Kauanko olitte yhdessä? Ovatko lapset teinejä, alakoululaisia vai vielä pienempiä?
Erosta jo useampi vuosi.
Lapsia 3 ovat, 14, 11 ja 7.
Yhdessä oltiin noin 15 vuotta.
Tähän asti hoidettu aikalailla viikko-viikko, yleensä minulla vähän enemmän olleet. Hyvin toiminut tähän asti jaettu vanhemmuus.Ap
Nyt pitää sitten vain totutella siihen, että olette "joka toinen viikonloppu isällä" perhe. Sinä et isän valintohin voi vaikuttaa, joten sinun pitää vain omalta osaltasi huolehtia, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän muutoksesta. Et esim. rupea tappelemaan isän kanssa tms.
Valmistautuisin enemmin siihen, että ap on varsinkin esikoisen "lähes 100 %" vanhempi ja nuorempien ikääntyessä myös heidän.
Millä teinit saa joka toinen viikonloppu vieraan naisen nurkkiin, kauas kavereista ja harrastuksista? Jos harrastaa kilpailulajia tai jotain muuta tavoitteellista, ei tod.näk. ole edes mahdollista olla jatkuvasti toisella paikkakunnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sinä sitten yksinhuoltajuuttta ja tehkää uusi elatussopimus. Jos mies mieluummin maksaa elarit kuin huolehtii lapsistaan niin maksakoon edes kunnolla.
Se homma vain, että jos äidille määrätään virallinen yksinhuoltajuus, vapautuu isä täysin elatusmaksuistakin.
Ja täysi yksinhuoltajuus määrätään Suomessa äidille äärestä harvoin, se on erittäin radikaali toimenpide.
Suomessa ei ole virallisia yksinhuoltajia kuin kourallinen.
Lähes kaikilla on virallinen yhteishuoltajuus, vaikka äijä ei olisi kuvioissa.
Vain virallinen yhteishuoltajuus velvoittaa isän maksamaan elarit.
"Vaikka äijä ei olisi kuvioissa". Alkaa vaan valitettavan usein olevan päinvastoin että lapset jää isälle.
Anteeksi, missä todellisuudessa sä oikein elät?
Tilastojen valossa suurin osa lähivanhemmista on nimenomaan äitejä ja isää lapset näkevät vain joskus viikonloppuisin!!!!
Pienempien kohdalla voi toimia 50-50, mutta tilanne on sitten eri, kun lapset teinejä ja jos välimatka pitkä, kuten vaikkapa 100 km.
Juljus kirjoitti:
Minä luulin että exän kanssa suuhteessa oli kaikki hyvin. Eräänä päivänä exä ilmoitti että muuttaa lasten kanssa takaisin kotiseudulleen, eikä mua huolita mukaan. Ei perustellut päätöstään mitenkään, eikä suostunu edes keskustelemaan asiasta, koska oli jo päätöksensä tehnyt. Nyt sitten haen lapset 130km päästä joka toinen perjantai ja exä hakee sunnuntaina pois. Vituttaa vieläkin niin ettei veri kierrä, vaikka erosta jo aikaa pitkälti toista vuotta.
Kannattaisi ehkä hankkia keskusteluapua ja tukea? Viha ja katkeruus ovat haitallisia itsellesi ja lapsille. Varmaan useimmat miehet ja naiset ovat vihaisia eron aikana ja heti sen jälkeen, mutta vähitellen olo kohenee. Itse toivoin alussa ex-miehelle oikein pahaa, mutta kävikin niin, että hänelle tuli paljon pahaa elämässä ihan oman käyttäytymisensä kautta. Monta kertaa, kun uudet liitot aina päättyivät eroon ja osa lapsista joutui yhteiskunnan hoiviin. Loppuvuodet hän vietti päihteiden orjana eikä ollut yhteydessä kehenkään lapseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotessa sovittu, että lapset huolehditaan yhdessä täysi-ikäisiksi ja mahdollisimman tasapuolisesti.
En olisi ikinä uskonut, että voisi tuosta noin vaan muuttaa lapsettoman vaimonsa kanssa pois ja "jättää" lapset.
Toki lapset huolehdin tästä eteenpäinkin mutta itse en koskaan voisi tehdä samanlailla.Ap
Kuinka monta vuotta sitten erositte ja miksi? Jättikö mies sinut vai sinä miehen?
Miten lastenhoito on sujunut tähän asti siis?
Kauanko olitte yhdessä? Ovatko lapset teinejä, alakoululaisia vai vielä pienempiä?
Erosta jo useampi vuosi.
Lapsia 3 ovat, 14, 11 ja 7.
Yhdessä oltiin noin 15 vuotta.
Tähän asti hoidettu aikalailla viikko-viikko, yleensä minulla vähän enemmän olleet. Hyvin toiminut tähän asti jaettu vanhemmuus.Ap
Nyt pitää sitten vain totutella siihen, että olette "joka toinen viikonloppu isällä" perhe. Sinä et isän valintohin voi vaikuttaa, joten sinun pitää vain omalta osaltasi huolehtia, että lapset kärsivät mahdollisimman vähän muutoksesta. Et esim. rupea tappelemaan isän kanssa tms.
Valmistautuisin enemmin siihen, että ap on varsinkin esikoisen "lähes 100 %" vanhempi ja nuorempien ikääntyessä myös heidän.
Millä teinit saa joka toinen viikonloppu vieraan naisen nurkkiin, kauas kavereista ja harrastuksista? Jos harrastaa kilpailulajia tai jotain muuta tavoitteellista, ei tod.näk. ole edes mahdollista olla jatkuvasti toisella paikkakunnalla.
Totta. Jos äiti asuu lasten koulujen lähellä ja lapsilla on koko elämä (koulu ja kaverit) siinä, niin ei lapsia kiinnosta enää 13 v eteenpäin lähteä kauas isänsä luo, sinne 100 km päähän, varsinkin, jos siellä on joku uusi muija kuvioissa.
Kuuleppas AP, itse olet lapsesi tehnyt.
Perhe perustetaan, lapset kuuluu siihen. Eletään perhe-elämää, yhdessä lasten kanssa.
Sitten halutaanko jotain muuta ja otetaan ero. Yhtäkkiä pitääkin saada lapsi vapaata.
Millai voi tollai ees ajatella?
Minä minä minä taas siellä, eipä ollut yllätys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sinä sitten yksinhuoltajuuttta ja tehkää uusi elatussopimus. Jos mies mieluummin maksaa elarit kuin huolehtii lapsistaan niin maksakoon edes kunnolla.
Se homma vain, että jos äidille määrätään virallinen yksinhuoltajuus, vapautuu isä täysin elatusmaksuistakin.
Ja täysi yksinhuoltajuus määrätään Suomessa äidille äärestä harvoin, se on erittäin radikaali toimenpide.
Suomessa ei ole virallisia yksinhuoltajia kuin kourallinen.
Lähes kaikilla on virallinen yhteishuoltajuus, vaikka äijä ei olisi kuvioissa.
Vain virallinen yhteishuoltajuus velvoittaa isän maksamaan elarit.
"Vaikka äijä ei olisi kuvioissa". Alkaa vaan valitettavan usein olevan päinvastoin että lapset jää isälle.
Etävanhemmista yli 80 % on miehiä. Minusta miehiä saisi olla lähivanhempina enemmän, en kokisi tuon luvun pienemistä mitenkään "valitettavaksi". Yksinhuoltajista miehiä on n. 10 %. Yksinhuoltajaisistä on lisäksi paljon suurempi osa suhteessa leskiä kuin naisista.
"Noin 94 000 kotitaloudessa eli hieman alle 5 prosentissa kotitalouksista oli aikuisia, joilla oli alaikäisiä lapsia kotitalouden ulkopuolella. (Taulukko 1.) Näitä niin sanottuja etävanhempia oli noin 142 000. Suurin osa heistä, noin 81 prosenttia, oli miehiä. Suurimmaksi osaksi etävanhemmat olivat yksinasujia (yhteensä noin 65 000 kotitaloutta)."
https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kotitalouksien-hailyva…
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.
Myös isä voi olla lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä niissä lapsissa on niin raskasta?? Meillä on 7 ja 4 vuotiaat, lapset toimivat jo kotona melko itsenäisesti, käyvät vessassa jne vaihtavat vaatteet. Voitteko kertoa?
Eikö teillä ole mitään kodin ulkopuolella olevaa lapsiin liittyvää? Oikomishoitoa, harrastuksia, pikkukoululaisen kesähoidon järjestämistä, puheterapiaa, koulukiusaamista?
Harrastus on kerran viikossa, sinne kuljetetaan tietysti. kesällä olin itse lomalla lasten kanssa. Ei ole mitään terapioita tai muita?
Vielä niitä ehtii tulla, teillä on niin pienet lapset.
Toki, mutta kerrotko mikä niissä lapsissa on niin raskasta ettei yksin pärjää? Juuri ne terapiat vai?
Varmaan olet kuullut, että pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet. Tai pieni lapsi polkee syliä, isot sydäntä. En minä tiedä, aletaanko sinun lapsia kiusata, sairastuuko ne vakavasti tai masentuuko. Siinä voi tulla monta kertaa tilanne, jota ei jaksaisi hoitaa yksin.
Eli et osaa sanoa mikä niissä on niin raskasta? Noh.. kiitos tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän isällä ole VELVOLLISUUTTA ottaa lapsia luokseen. Isällä on OIKEUS ottaa lapset luokseen.
Tämä. Tämä puoli unohdetaan kätevästi, kun puhutaan tapaamisoikeuksista ja muusta. Toisella vanhemmalla on oikeus tavata lastaan, jos häntä huvittaa. Hänellä on yhtä lailla oikeus jättää tulematta sovittuna aikana, vaikka kirkassilmäinen lapsi odottaa iloisenä isää/äitiä ja pettyy valtavasti, kun lvanhempi ei tulekaan. Joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta tässä on, että etävanhempi voi noin vain sanoa itsensä irti velvollisuuksista.
Äidin on vaan jaksettava huolehtia yksin koulut, arki yms.
Yhdessä lapset tehty ja haluttu, nyt uuden vaimonsa kanssa haluavat asettua muualle.Tämä siis ap
Mun mies teki ihan saman.
Muutti noin 130 km päähän uuden naisen luo ja sinne jäi. Jätti minut vielä tuon naisen takia. Ja käytännössä siis minä jäin kantamaan vastuun arjesta, lasten koulut kotimme lähellä. Miestä ei kiinnosta edes nähdä lapsia muuta kuin kerran vuodessa.
Miehet tekevät noin lähinnä silloin kun tajuavat ettei lapsi ole oma.
Tiedätkö kuinka paljon lapsista on käenpoikasia? Saatat yllättyä.
1-3%.
Ohis
Oikea luku on n. 70%
Sitähän sinä olet täällä spämmännyt vuosikaudet. Tutkitusti luku on 1-3%. Turha sitä toisaalta sinulle on jankata.
On varmaan itse käenpoikanen ja purkaa traumaansa täällä.
Sairaalloista vainoharhaisuutta, mutta enää näitä ei panna pakkohoitoon juuri koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä niissä lapsissa on niin raskasta?? Meillä on 7 ja 4 vuotiaat, lapset toimivat jo kotona melko itsenäisesti, käyvät vessassa jne vaihtavat vaatteet. Voitteko kertoa?
Eikö teillä ole mitään kodin ulkopuolella olevaa lapsiin liittyvää? Oikomishoitoa, harrastuksia, pikkukoululaisen kesähoidon järjestämistä, puheterapiaa, koulukiusaamista?
Harrastus on kerran viikossa, sinne kuljetetaan tietysti. kesällä olin itse lomalla lasten kanssa. Ei ole mitään terapioita tai muita?
Vielä niitä ehtii tulla, teillä on niin pienet lapset.
Toki, mutta kerrotko mikä niissä lapsissa on niin raskasta ettei yksin pärjää? Juuri ne terapiat vai?
Varmaan olet kuullut, että pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot murheet. Tai pieni lapsi polkee syliä, isot sydäntä. En minä tiedä, aletaanko sinun lapsia kiusata, sairastuuko ne vakavasti tai masentuuko. Siinä voi tulla monta kertaa tilanne, jota ei jaksaisi hoitaa yksin.
Eli et osaa sanoa mikä niissä on niin raskasta? Noh.. kiitos tyhjästä.
Etkö itse osaa kuvitella mitään tilannetta, jossa elämä lasten kanssa on raskasta? Oikeasti?
Tällaista se valitettavasti on. Tämän takia kannattaa ennen lasten hankkimista hyvin tarkkaan miettiä, että onko valmis hoitamaan lapset yksin. Tämä on yksi syy miksi päätin pysyä lapsettomana.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävän eks-vaimo teki saman. Muutti 500 päähän ja vei lapset vaikka yhteishuoltajuus. Se isän tuska oli kauheaa seurata sivusta. Hänellä ei ollut työn takia mahdollista muuttaa Pohjois-Suomeen. Lapset käy nyt kerran kuussa isällä pitkän viikonlopun ja ovat silloin pois koulusta.
.Voihan sun mies ottaa lapsensa luokseen kaikkina koulujen loma-aikoina, kuten syyslomalla 1 vko, jouluna 1-2vko, talvilomalla 1 vko, pääsiäisenä 4vrk, kesälomalla vaikka kuukausi putkeen...
Niin voi! Ja ottaakin. Ss ei kuitenkaan ole sama kuin yhteinen entinen arki. Lisäksi toisella lapsella on harrastus joka sitoo varsinkin kesäisin joten lasten tulo on välillä todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävän eks-vaimo teki saman. Muutti 500 päähän ja vei lapset vaikka yhteishuoltajuus. Se isän tuska oli kauheaa seurata sivusta. Hänellä ei ollut työn takia mahdollista muuttaa Pohjois-Suomeen. Lapset käy nyt kerran kuussa isällä pitkän viikonlopun ja ovat silloin pois koulusta.
.Voihan sun mies ottaa lapsensa luokseen kaikkina koulujen loma-aikoina, kuten syyslomalla 1 vko, jouluna 1-2vko, talvilomalla 1 vko, pääsiäisenä 4vrk, kesälomalla vaikka kuukausi putkeen...
Niin voi! Ja ottaakin. Ss ei kuitenkaan ole sama kuin yhteinen entinen arki. Lisäksi toisella lapsella on harrastus joka sitoo varsinkin kesäisin joten lasten tulo on välillä todella vaikeaa.
Ja mikä se sellainen isyys on, että nähdään vain juhlapyhinä ja arjessa loistetaan poissaololla?
Jotenkin en usko, että lapsillekaan on hyväksi, että heitä heitetään kotoa toiseen paikkaan vuoroviikoin. Ei oikein ole kotia siellä eikä täällä.
Kuinka tarkkaan tunnet heidän taustaansa? Käyttäytyikö miesystäväsi väkivaltaisesti avioliitossa tai eron jälkeen? Se on käytännönssä usein syynä, kun joku muuttaa kauas eks-puolisostaan. Onko hän uhkaillut eks-vaimoaan? Onko hän käyttäytynyt ikävästi, kun lapsia viedään tai tuodaan tapaamisiin? Kiusanteko voi olla sellaista, ettei henkilöä saa siitä vastuusen, mutta se häiritsee eksän ja lasten elämää. Esim. joka kerta lapsilta puuttuu jotain tärkeää, kun he palaavat kotiin. Ei panna lapsen mukana kaikkia koulukirjoja, vaatteita, urheiluvaatteet ovat likaisia myöhään sunnuntai-iltana lapsen tullessa kotiin, kun niitä tarvitaan koulussa maanantaina aamupäivällä. Jne.