Miten elää yhdellä normaalilla palkalla?
Minua sapettaa... vaikka pitäisi kai olla onnellinen, että on töitä. Teen oikeastaan kahta työtä, iltaisinkin on pakko tehdä, jotta tulee hyvin toimeen. Nyt kun olen 2 kuukautta ollut tekemättä iltatyötä, alkaa säästötili heti huventua, tämä tarkoittaa että yksi palkka ei riitä elämiseen.
Ihmettelen miten ihmiset voi tyytyä tähän? Tämä systeemi/järjestelmä, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, on tehty rikastuttamaan pientä joukkoa ihmisiä, ja muut tulevat hädin tuskin toimeen.
Sitten sanotaan että eletään hyvinvointivaltiossa. Pahoin täällä voidaan, toiset kuten minä, koska joudun tekemään liikaa työtä, ja toiset koska eivät saa työtä.
Niille joille työtä on siunattu lätkäistään meillä maailman kovimmat verot, jotta ns.hyvinvointivaltio saadaan jotenkin pidettyä kasassa. On aivan sama mikä bruttopalkkasi on, mielestäni palkkatyö kuin työ on kannattamatonta, koska verot tasaa meidän tilit. Toiset kärsii ehkä vähän vähemmän, saa paremman makkaran leivän päälle tms. erot on pieniä verojen jälkeen.
Mielestäni kohtuu palkka työstä olisi sellainen jolla pystyy hyvin elämään, harrastamaan ja matkustamaan. Ja tämä pitäisi saada yhdellä työllä. Nyt yksi työ hädin tuskin riittää elämiseen, ja tiukemmaksi menee kokoajan, koska isojen yritysten pitää tehdä enemmän voittoa.
Harmi että asia ei tule korjaantumaan minun elinaikana. Varsinkaan Suomessa, koska meidät on opetettu maksamaan kiltisti ja olemaan kiitollisia.
Miettikää ihmiset, kuka rahaa kontrolloi, ja kuka keksi että työtä ei anneta kaikille, ja heille joille annetaan annetaan palkka jolla hädin tuskin tulee toimeen, saa velkaa nostettua loppuelämäkseen, ja sillä on hyvä ja helppo kontrolloida meitä.
Töitä ja rahaa kyllä riittäisi kaikille, kyse ei ole siitä, tällöin vaan pieni eliitti ei voisi rikastua kuten nyt. Tämä nyky systeemi on orjatyön seuraava muoto, minun mielestäni.
Siis väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet.
Teki mieli avautua, koska sapettaa.
Kommentit (46)
Elän jotenkin. Suu säkkiä myöden. Hankin vain sen mikä on tarpeellista, kuten soosiperunavärkit, joskus ehjemmät verkkarit yms.kirppikseltä, joka kolmas vuosi fillariin renkaat. Asun naapurin pihamökissä 150/kk, en hyppää joutavilla matkoilla tai biletä, en maksa harrastuksista kuten mato-onginnastaja kirjaston kirjojen lukemisesta. Kunpa työt vain loppuisivat ja pääsisin nauttimaan niistä fasistihallituksemme mainitsemista lokoisista sohvapäivistä jolloin rahaa tulee ovesta ja ikkunasta. Ollapa kaksi ikkunaa ! Niin ja sohva.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni laskettiin aikoinaan hyvin köyhäksi pienviljelijäksi, mutta hänellä oli omaisuutta moninkertaisesti verrattuna minuun - niin sanottuun menestyjään ja aika hyvätuloiseen.
Mitä helvettiä tässä maassa on tehty?
Paskottu. Annettu varat kaikkein rikkaimmille tai myyty menestyvät yritykset pilkkahinnalla ulkomaille.
Me asumme kehyskunnassa kaupungin vuokrakämpässä, reilu 50 neliötä kolmelle. Tilaa ei ole; yksityisyyttä ei ole. Vuokra ei ole erityisen alhainen, mutta kohtuullinen- kuitenkin noussut parissa vuodessa useita kymppejä. Muutimme tähän, koska meillä ei ollut enää varaa 80 neliön vuokra-asuntoomme.
Puolisoni tekee kokopäiväistä, fyysisesti raskasta vuorotyötä. Ala ei ole paras muttei huonoinkaan palkan suhteen, puolison intohimo kuitenkin. Hänellä on alalta myös useampi tutkinto.
Koska työpaikat ovat nykyään kiven alla, kiitos kuluttajien olemattoman ostovoiman, puoliso ajaa päivittäin 50min/suunta. Auto on pakko olla, jos haluaa tehdä töitä, ja sen ylläpito maksaa (käytettynä ostettu pikkuauto, ei hienouksia).
(Minä olen kotona sairauteni takia, saan minimitukea koska en pääse eläkkeelle. Meillä on yksi lapsi, enkä ollut vielä sairas, kun saimme hänet.)
Saamme vuokran ja pakolliset laskut kyllä hoidettua, mutta juuri mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa. Tilanteesta kertonee sekin jotain, että olemme oikeutettuja asumistukeen..."working poor" lienee oikea termi?
Jossain vaiheessa tämäntyyppisestä kuviosta katoaa järki; elintaso on käytännössä sama kuin työttömällä, vapaa-aikaa ei ole tarpeeksi, eikä edes lisäkouluttautumisella pääse kiinni tarpeeksi kunnollisiin palkkoihin. Ruoka on kasari-ysärin klassikoita, harrastukset nekin samaa kirjasto-uimahalli-linjaa.
Ja siinä missä osa voi vielä tästäkin downgradeta ja osa taas opiskella lisää...no, osa ei voi. Jokaisessa yhteiskunnassa on mm. niitä, joiden äly ei suoraan sanottuna vaan riitä sitä amista pidemmälle. Mitä näille ihmisille, perheineen, tehdään? Plus sitten kun kaikki ovat korkeasti palkattuja, kuka tekee ne ns. pascahommat?
Sinkkuna kyllä pärjään erittäin hyvin n. 3300/kk nettopalkalla.
Eniten asiassa auttavat se että yksiöni maksoin kerralla pois, kun asuin vanhemmilla suht' pitkään ja säästin kuin hullu ja työpaikka on vain 2km päässä ja lähikauppa 300m päässä, autolle ei ole mitään käytännön tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Jos kaikille jäisi sama käteen verojen jälkeen riippumatta siitä, mikä on bruttopalkka, silloinhan sinun ei olisi mitään järkeä tehdä toista työtä, koska eihän se nostaisi nettotulojasi ollenkaan. Verotushan lasketaan sen mukaan, mitkä on yhteenlasketut tulot kaikista niistä töistä, mitä sinä teet.
Mitä omaisuutta, maata vai?