Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten elää yhdellä normaalilla palkalla?
08.08.2023 |
Minua sapettaa... vaikka pitäisi kai olla onnellinen, että on töitä. Teen oikeastaan kahta työtä, iltaisinkin on pakko tehdä, jotta tulee hyvin toimeen. Nyt kun olen 2 kuukautta ollut tekemättä iltatyötä, alkaa säästötili heti huventua, tämä tarkoittaa että yksi palkka ei riitä elämiseen.
Ihmettelen miten ihmiset voi tyytyä tähän? Tämä systeemi/järjestelmä, tai miksi sitä nyt haluaa kutsua, on tehty rikastuttamaan pientä joukkoa ihmisiä, ja muut tulevat hädin tuskin toimeen.
Sitten sanotaan että eletään hyvinvointivaltiossa. Pahoin täällä voidaan, toiset kuten minä, koska joudun tekemään liikaa työtä, ja toiset koska eivät saa työtä.
Niille joille työtä on siunattu lätkäistään meillä maailman kovimmat verot, jotta ns.hyvinvointivaltio saadaan jotenkin pidettyä kasassa. On aivan sama mikä bruttopalkkasi on, mielestäni palkkatyö kuin työ on kannattamatonta, koska verot tasaa meidän tilit. Toiset kärsii ehkä vähän vähemmän, saa paremman makkaran leivän päälle tms. erot on pieniä verojen jälkeen.
Mielestäni kohtuu palkka työstä olisi sellainen jolla pystyy hyvin elämään, harrastamaan ja matkustamaan. Ja tämä pitäisi saada yhdellä työllä. Nyt yksi työ hädin tuskin riittää elämiseen, ja tiukemmaksi menee kokoajan, koska isojen yritysten pitää tehdä enemmän voittoa.
Harmi että asia ei tule korjaantumaan minun elinaikana. Varsinkaan Suomessa, koska meidät on opetettu maksamaan kiltisti ja olemaan kiitollisia.
Miettikää ihmiset, kuka rahaa kontrolloi, ja kuka keksi että työtä ei anneta kaikille, ja heille joille annetaan annetaan palkka jolla hädin tuskin tulee toimeen, saa velkaa nostettua loppuelämäkseen, ja sillä on hyvä ja helppo kontrolloida meitä.
Töitä ja rahaa kyllä riittäisi kaikille, kyse ei ole siitä, tällöin vaan pieni eliitti ei voisi rikastua kuten nyt. Tämä nyky systeemi on orjatyön seuraava muoto, minun mielestäni.
Siis väsytän itseni työssä jota siksi teen, että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet.
Teki mieli avautua, koska sapettaa.
Kommentit (46)
Hyvin tiivistit asian. Eli ongelma on juuri ne isot verot, joilla elätetään niitä, ketkä eivät mitään halua tehdä ja eivät ole ansioillaan itselleen mitään kerryttänyt. Verot alas ja tuet pois, niin alkaa ostovoima nousemaan. Palkkojen korottaminen ei nosta ostovoimaa vaan hintoja.
Ongelma on ylikuluttava yhteiskunta ei työtä luovat yksityiset yritykset ja niiden omistajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Se mitä pidetään vaatimattomana elämänä on ihan vaan yhteiskunnan sulle syöttämä malli. Mun elämä on varmaan keskiluokkaisten ihmisten mielestä "vaatimatonta", mutta kun mun mielestä todella moni asia, mitä ihmiset hankkii tai tekee on ihan vaan statussymboleja ja ihmiset ihan lampaina vaan suorittaa elämäänsä ja hankkii jotain mariskooleja, terasseja ja etelänmatkoja, miettimättä oikeesti, että tekeekö ne sun elämästä kivempaa, vai onko sun elämä kivempaa siksi, että muut näkee, että sulla on vara.
Mulle ei esim. astioilla ole mitään väliä ja ostan ne kirpparilta. Mua ei hävetä kattaa eriparin haarukoita pöytään. Mulla on myös koti, jota kiinteistövälittäjä kutsui vanhanaikaiseksi, koska mulle ei nyt ole merkitystä oikein silläkään, että mitä ihmiset mun mäntypaneelikatosta ajattelee. Mun rahat riittää hyvin niihin asioihin jotka musta itsestäni on tärkeitä.
En omista mitään todella hienoa. En ole koskaan halunnut millään tavaroilla leveillä. Harrastaa ja kokea haluan kyllä. Niihin liittyy joitain tavaroita tietysti, joita en niitäkään voi ostaa kaikkia/niin hyviä kuin haluaisin.
Ongelma on siinä että meidän vyötä kiristetään jatkuvasti. Kuten joku aiemmin kirjoitti, aiempi sukupolvi pystyi vielä elämään hyvin palkallaan. Miksei kukaan mieti tai huomaa sitä? Ostovoima heikkenee pikkuhiljaa kokoajan, ja sanotaan että pitää tyytyä. Miksi sitten tehdään töitä. Olet oikeassa että olemme lampaita, teemme töitä koska se on se osoitettu polku jota kulkea, se jota kaikki menevät miettimättä miksi.
Huoltosuhde pienenee jatkuvasti alhaisen syntyvyyden takia ja tilanne tulee vain pahenemaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tiivistit asian. Eli ongelma on juuri ne isot verot, joilla elätetään niitä, ketkä eivät mitään halua tehdä ja eivät ole ansioillaan itselleen mitään kerryttänyt. Verot alas ja tuet pois, niin alkaa ostovoima nousemaan. Palkkojen korottaminen ei nosta ostovoimaa vaan hintoja.
Ongelma on ylikuluttava yhteiskunta ei työtä luovat yksityiset yritykset ja niiden omistajat.
Yritystuista voidaan alottaa. Myös osinkoverotus voidaan nostaa palkkatyön tasolle.
Työttömyyskorvaukset yms. on ihan muutamia prosentteja valtion budjetista. Mutta enpä sun kaltasilta minkäänlaista ymmärrystä numeroista odota
Minimipalkaksi 2700 brutto. Osa-aikasessa minimipalkaksi 2000 e brutto. Näillä Suomi nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Se mitä pidetään vaatimattomana elämänä on ihan vaan yhteiskunnan sulle syöttämä malli. Mun elämä on varmaan keskiluokkaisten ihmisten mielestä "vaatimatonta", mutta kun mun mielestä todella moni asia, mitä ihmiset hankkii tai tekee on ihan vaan statussymboleja ja ihmiset ihan lampaina vaan suorittaa elämäänsä ja hankkii jotain mariskooleja, terasseja ja etelänmatkoja, miettimättä oikeesti, että tekeekö ne sun elämästä kivempaa, vai onko sun elämä kivempaa siksi, että muut näkee, että sulla on vara.
Mulle ei esim. astioilla ole mitään väliä ja ostan ne kirpparilta. Mua ei hävetä kattaa eriparin haarukoita pöytään. Mulla on myös koti, jota kiinteistövälittäjä kutsui vanhanaikaiseksi, koska mulle ei nyt ole merkitystä oikein silläkään, että mitä ihmiset mun mäntypaneelikatosta ajattelee. Mun rahat riittää hyvin niihin asioihin jotka musta itsestäni on tärkeitä.
En omista mitään todella hienoa. En ole koskaan halunnut millään tavaroilla leveillä. Harrastaa ja kokea haluan kyllä. Niihin liittyy joitain tavaroita tietysti, joita en niitäkään voi ostaa kaikkia/niin hyviä kuin haluaisin.
Ongelma on siinä että meidän vyötä kiristetään jatkuvasti. Kuten joku aiemmin kirjoitti, aiempi sukupolvi pystyi vielä elämään hyvin palkallaan. Miksei kukaan mieti tai huomaa sitä? Ostovoima heikkenee pikkuhiljaa kokoajan, ja sanotaan että pitää tyytyä. Miksi sitten tehdään töitä. Olet oikeassa että olemme lampaita, teemme töitä koska se on se osoitettu polku jota kulkea, se jota kaikki menevät miettimättä miksi.
Joo, palkalla elettiin, mutta oikeesti oli se elintaso alhaisempi. Mun lapsuudessa 80-luvulla oli hyvin harvinaista, että oli perheessä kaksi autoa. Jopa mun tädin perhe, varakkaita yrittäjiä, pärjäsi yhdellä autolla. Ei ollut ihmisillä paljuja, porealtaita tai kesämökkejä, joissa on sähköt. Minä luulen, että monella riittäisi rahat kyllä mainiosti siihen elintasoon, joka niillä oli lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon se sun palkka on yhdestä työstä?
Kuten sanoin, tässä ei mielestäni ole merkitystä juuri numeroilla, palkkojen erot verojen jälkeen on olemattomia meillä. Kaikki ollaan suunnilleen yhtä köyhiä, orjia. Näin näen asian.
Kyllä sillä palkalla on merkitystä. Minä sain ennen käteen palkkaa jonkun 1700 euroa/kk. Sillä summalla oli kituuttamista ja jos säästöön sai edes satasen kuussa, niin oli tosi hyvä.
Nykyään saan noin 3200 euroa käteen/kk. On muuten aika paljon eroa sillä, mihin kaikkeen rahat nyt riittää ja säästöönkin vielä jää. Mulla on tosin asuntolaina otettu huomattavasti alemman palkkatason aikana, joten mulla menee siihen vähemmän rahaa kuin sellaisella, jolla on työuransa alusta saakka ollut hyvä palkka (yleensä mun tuloluokan ihmiset eivät asu vanhassa okt:ssa, joka on maksanut hikiseen 100 000 euroa, vaan niillä on isommat ja kalliimmat kodit. ) ja kulutustottumukset on muutenkin vaatimattomammat, kun en ole tottunut siihen, että esim. joka vuosi on käytävä ulkomailla lomailemassa.
Olen kuulunut molempiin palkka luokkiin, ja ei mielestäni ole merkitystä paljon tuolla palkka erolla. En vähättele sen ihmisen kurjuutta joka saa 1700€/kk käteen, mutta kovin paljon hienompaa ei ole saada se 3000€/kk. Tavallisia tallaajia molemmat. Saa vähän paremman auton ja hienomman lounaan.
Kai se sitten on kiinni siitä mitä haluaa elämältä. Pitää opetella olemaan vähään tyytyväinen. En vaan näe sitten työnteon mielekkyyttä, hengissä täällä kuitenkin pysyy vaikka ilman työtäkin, jotenkin.
Siis miten niin vähään tyytyväinen? Mehän eletään ihan tajuttomassa yltäkylläisyydessä. Mitä ihmettä sulla pitäisi olla, että et "tyytyisi väähään"? Oma lentokone? Kartano?
Mun isoukin isä oli kuolla nälkään suurten nälkävuosien aikana. Osa sisarusparvesta kuolikin, ja isoukin isäkin kulki ympäriinsä kerjäämässä. Siihen nähden minä elän ihan huikaisevassa runsaudessa tolla mun 3200 euron palkalla. Globaalissa mittakaavassa ihan sama, olen ihan törkeän hyvässä asemassa, kun mulla riittää rahat kaikkeen mitä ihminen tarvitsee (siis oikeasti tarvitsee) ja sen päälle voin vielä hankkia vaikka sen auton ja matkustella.
Sulla taitaa itelläsi olla joku harha hyvästä elämästä ja siitä, mikä on riittävästi.
Voi olla että mulla on joku harha, ja vaadin liikaa. Ehkä ei ole tarkoituskaan että työllä eläisi hyvin.
Viime talvenahan oli se yksi ulostulo julkisuudessa jossa herra antoi ymmärtää että ei palkalla tarvitse tulla toimeen. Yhteiskunta maksaa loput, jos mäkkärin työntekijä ei tule toimeen. Kai se sitten on normi jota en vain ymmärrä.
Opettelen ja koetan tyytyä vähempään.
On myös totta että länsimaissa me elämme yltäkylläisyydessä. Ja yritän aina muistaa kuinka etuoikeutettu olen maailman mittapuulla.
Silti vähän harmittaa. En muuta kantaani, työllä ei saa riittävästi hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menetin työni syöpähoitojeni aikana, olin vuosia sairauslomalla elinsiirron jälkeen ja teen psyykkisesti erittäin raskasta työtä. Palkkani putosi 800 euroa, kun lopulta sain uuden työn.
Elämä on haasteellista.
Kaava on hyvin yksinkertainen eli tulojen pitää olla suuremmat, tai edes yhtä suuret, kuin menojen. Jos palkka ei riitä, kulutusta on pienennettävä tai etsittävä paremmin palkattu työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Sanot "en tarvitse hienoja tavaroista, mutta haluan harrastaa ja kokea asioita", mutta et tajua, että jotkut pystyvät tekemään kaiken tuon, vaikka elävät sinun mittapuusi mukaan vaatimattomasti. Heihin nähden sinä vaadit hienoja asioita.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tiivistit asian. Eli ongelma on juuri ne isot verot, joilla elätetään niitä, ketkä eivät mitään halua tehdä ja eivät ole ansioillaan itselleen mitään kerryttänyt. Verot alas ja tuet pois, niin alkaa ostovoima nousemaan. Palkkojen korottaminen ei nosta ostovoimaa vaan hintoja.
Ongelma on ylikuluttava yhteiskunta ei työtä luovat yksityiset yritykset ja niiden omistajat.
Yritystuista voidaan alottaa. Myös osinkoverotus voidaan nostaa palkkatyön tasolle.
Työttömyyskorvaukset yms. on ihan muutamia prosentteja valtion budjetista. Mutta enpä sun kaltasilta minkäänlaista ymmärrystä numeroista odota
Niinhän minä kirjoitin tuet pois, mutta myös verot alas. Eipä sun kaltaisilta minkäänlaista luetun ymmärtämistä odota. Yrityksien lisäverottaminen johtaa hintojen nousuun ja työpaikkojen vähenemiseen. Siksi minä olen varakas ja koulutettu, sinä ilmeisesti köyhä ja lukutaidoton. On se jännä kuinka köyhät kertovat, miten vaurastutaan ja saadaan rahaa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, pientä on miljoonankin kuukausi palkka, jos laitat kaksi menemään.
En ole samaa mieltä. Haetaan että ei ne isot tulot, vaan pienet menot. Kun on lapset ja haluaa myös elää tässä työnteon lomassa hieman, menee helposti kaikki. En ymmärrä vaan ihmisiä jotka tyytyy hyvin vaatimattomaan elämään. En tarvitse mitään hienoja tavaroita, mutta harrastaa ja kokea haluan asioita. Ei ole elämää se jos kuljen töihin ja takaisin ja ostan kotiin mahdollisimman halvan ruoan jotta saan velkoja maksettua. Siihen kyllä raha riittää, ehkä yhdenkin työn.
Se mitä pidetään vaatimattomana elämänä on ihan vaan yhteiskunnan sulle syöttämä malli. Mun elämä on varmaan keskiluokkaisten ihmisten mielestä "vaatimatonta", mutta kun mun mielestä todella moni asia, mitä ihmiset hankkii tai tekee on ihan vaan statussymboleja ja ihmiset ihan lampaina vaan suorittaa elämäänsä ja hankkii jotain mariskooleja, terasseja ja etelänmatkoja, miettimättä oikeesti, että tekeekö ne sun elämästä kivempaa, vai onko sun elämä kivempaa siksi, että muut näkee, että sulla on vara.
Mulle ei esim. astioilla ole mitään väliä ja ostan ne kirpparilta. Mua ei hävetä kattaa eriparin haarukoita pöytään. Mulla on myös koti, jota kiinteistövälittäjä kutsui vanhanaikaiseksi, koska mulle ei nyt ole merkitystä oikein silläkään, että mitä ihmiset mun mäntypaneelikatosta ajattelee. Mun rahat riittää hyvin niihin asioihin jotka musta itsestäni on tärkeitä.
En omista mitään todella hienoa. En ole koskaan halunnut millään tavaroilla leveillä. Harrastaa ja kokea haluan kyllä. Niihin liittyy joitain tavaroita tietysti, joita en niitäkään voi ostaa kaikkia/niin hyviä kuin haluaisin.
Ongelma on siinä että meidän vyötä kiristetään jatkuvasti. Kuten joku aiemmin kirjoitti, aiempi sukupolvi pystyi vielä elämään hyvin palkallaan. Miksei kukaan mieti tai huomaa sitä? Ostovoima heikkenee pikkuhiljaa kokoajan, ja sanotaan että pitää tyytyä. Miksi sitten tehdään töitä. Olet oikeassa että olemme lampaita, teemme töitä koska se on se osoitettu polku jota kulkea, se jota kaikki menevät miettimättä miksi.
Joo, palkalla elettiin, mutta oikeesti oli se elintaso alhaisempi. Mun lapsuudessa 80-luvulla oli hyvin harvinaista, että oli perheessä kaksi autoa. Jopa mun tädin perhe, varakkaita yrittäjiä, pärjäsi yhdellä autolla. Ei ollut ihmisillä paljuja, porealtaita tai kesämökkejä, joissa on sähköt. Minä luulen, että monella riittäisi rahat kyllä mainiosti siihen elintasoon, joka niillä oli lapsuudessa.
No tämä on kyllä niin totta. Itse elin lapsuuteni yh-äidin kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ilman ensimmäistäkään autoa tai mökkiä. Nyt o omakotitaloa ja kaksi autoa ja just se poreamme jne. Toki meitä on kaksi työssäkäyvää näitä maksamassa.
Pienellä palkalla on pakko tulla toimeen. Karsii menoja pois. Ei ole maksullista harrastusta, ei matkusta, ei osta kallista ruokaa(liha, kala..) jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä yhteiskunta on rakennettu laiskoille ja toisaalta rikkaille,
Työtätekevät kärsivät ja kantavat kaiken taakan, mutta eivät saa mitään itselleen,
Saksa ei ole paska maa, Suomi on.
Jos ei ole muita elätettäviä kuin itsensä niin normaalilla palkalla elättää itsensä oikein mukavasti. Normaalilla tarkoitan nyt n. 1500e-3000e nettopalkkaa. Jos on useita lapsia ja asuu pk-seudulla tai maalla jossa tarttee autoilla paljon ja lämmittää sähköllä taloa, niin on tietysti vaikeampaa.
3000€ nettopalkka normaalikuukautena, rahaa jää säästöön vuodessa n. 25 000€. En näe ongelmaa.
Aika huonostihan sillä elää. Jatkuva senttien laskeminen on melko stressaavaa.
Isoisäni laskettiin aikoinaan hyvin köyhäksi pienviljelijäksi, mutta hänellä oli omaisuutta moninkertaisesti verrattuna minuun - niin sanottuun menestyjään ja aika hyvätuloiseen.
Mitä helvettiä tässä maassa on tehty?
Alue: Aihe vapaa
Meidän vyötä EI kiristetä jatkuvasti. Päinvastoin, elämä ja elintaso paranevat koko ajan (valitettavasti; planeetan kannalta se on järjetöntä).
Ostovoima on tosiaan nyt hetkellisesti heikentynyt, mutta ei siihen kauaa mene, kun se alkaa taas kasvaa ja ylittää kaiken entise.
Me suomalaiset elämme hillittömässä yltäkylläisyydessä. Lentokoneet rahtaavat Kiinasta järkyttäviä määriä krääsää ja kertakäyttömuotia. Historiantajuttomilta vain puuttuu kokonaan suhteellisuudentaju.