Unettomuus!
Mulla on nyt lääkkeenä unettomuuteen Atarax 50mg ja Levoxin 50mg, ei auta. Olen ottanut lisäksi vielä 30mg Opamoxia vaikka oli sovittu lääkärin kanssa että en sitä enää käyttäisi. Olen vaan niin epätoivoinen ja valvonut jo 2 yötä putkeen. Onko jotain lääkettä vielä jota voisin pyytää lääkäriltä. Nyt tulossa kolmas yö ilman unta, en kestä kun olen niin väsynyt!
Kommentit (4056)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, tajuat kai, että muillakin kuin sinulla on ongelmia?
Tiedän, ja siksi etsinkin vertaistukea. ):
Olet jo saanut vertaiskokemuksia, vinkkejä, neuvoja ongelmiisi todella paljon.
Muistatko niistä ainuttakaan? Hakeudu nyt viimeistään hoitoon. Tarvitset sitä.
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.
<3. Mitenköhän mä pystyn irrottautumaan lääkkeistä, kun olen käyttänyt niitä pari vuotta? ):
En osaa sanoa. Kysy lääkäriltäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.
<3. Mitenköhän mä pystyn irrottautumaan lääkkeistä, kun olen käyttänyt niitä pari vuotta? ):
Suosittelen siinä tapauksessa vahvasti kysymään lääkäriltä suunnitelmaa lopetuksen. Ilman lääkärin apua mulla ei olis tullut mistään mitään, tarvitsin voida luottaa sen sanaan, kun itseeni en luottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.
<3. Mitenköhän mä pystyn irrottautumaan lääkkeistä, kun olen käyttänyt niitä pari vuotta? ):
Suosittelen siinä tapauksessa vahvasti kysymään lääkäriltä suunnitelmaa lopetuksen. Ilman lääkärin apua mulla ei olis tullut mistään mitään, tarvitsin voida luottaa sen sanaan, kun itseeni en luottanut.
Voimia! Unettomuus on aivan kauheaa. Onko elämäntilanteessasi jotain mikä aiheuttaa unettomuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.
<3. Mitenköhän mä pystyn irrottautumaan lääkkeistä, kun olen käyttänyt niitä pari vuotta? ):
Ajatella, että ihminen kirjoittaa pitkän oman kokemuksen, johon sinä vastavuoroisesti voisit reagoida jotenkin häneen liittyen, mutta ei, vaan sinä laitatkin vastaukseksi vain itseesi liittyvää. Sinä vain viet ja otat, etkä mitään anna ihmiselle takaisin. Mitä vertaistukea se on? Pyydät käytännössä, että ihmiset parantaisi ja lohduttaisi pelkästään sinua ihan loputtomiin.
Mahtaa vanhempasi olla todella väsyneitä sun kans.
Olisiko vielä lisää ihmisiä, joilla olisi ollut totaaliunettomuutta unilääkkeiden lopetuksen jälkeen? Kuinka kauan se kesti? ):
Olisiko vielä lisää ihmisiä, joilla olisi ollut totaaliunettomuutta unilääkkeiden lopetuksen jälkeen? Kuinka kauan se kesti? ):
Noniin ap, mitäs se lääkäri sanoi? Äläkä väitä ettei ole aika vielä ollut, koska viime viikon tiistaina sanoit, että sait lääkäriajan viikon päähän ja nyt on jo torstai.
Vierailija kirjoitti:
Noniin ap, mitäs se lääkäri sanoi? Äläkä väitä ettei ole aika vielä ollut, koska viime viikon tiistaina sanoit, että sait lääkäriajan viikon päähän ja nyt on jo torstai.
Lääkäri sanoi, että seuraillaan tilannetta. Ei mitään akuuttia vaaraa, sillä olen nyt saanut nukuttua kerran, pari viikossa (1-2 keskimäärin). Lääkkeitä ei kannustanut lopettamaan vielä tässä vaiheessa. ):
Kuulemma lääkkeisiini ei voi jäädä kiinni, vaikka yritin selittää, etten ole vielä kertaakaan edes torkahtanut ilman lääkkeitä. ):
Lääkäriaika meni tosi huonosti, enkä oikein saanut sanotuksi, mitä ajattelin. ):
Silloin, kun itse olin ollut ns. täysin uneton ja saanut lopulta *toimivat* lääkkeet, jotka sitten piti lopettaa, niin 1. lääkkeen (jota en ollut käyttänyt pitkään) lopetin lääkärin kanssa sovitussa kahdessa viikossa ja 2. lääkkeen kanssa taisi mennä ainakin 2 kk (saattoi olla kauemmin), kun lopetettiin ensin liian nopeaa ja piti aloittaa uudestaan. Mutta lääkäri tosiaan huolehti, että saan nukuttua. Muutama kuukausi sen jälkeen sain uudestaan saman lääkkeen käyttöön palanneeseen unettomuuteen ja sain unet palautumaan nopeasti, mutta lääke lopetettiin silloinkin hitaasti.
Tämä on tosi yksilökohtaista, miten sujuu. Mulle ei fyysistä riippuvuutta näihin lääkkeisiin ollu ehtinyt tulla, mun riippuvuus oli selvästi psyykkinen, ei meinannut uskoa riittää omaan kykyyn nukkua. Mutta lopulta se löytyi, pitkälti siksi kun tiesin, että apu on olemassa.