Voiko ihminen olla introvertti, jos hän kaipaa kaverin seuraa joka päivä?

Jos oikeasti joku luulee että joku kärsii yksinäisyydestä ja haluaisi ehkä kavereita, yrittäisi varman tutustua normaalisti tuohon henkilöön, eikä tehdä jotain muuta outoa, kuten esim. levitellä huhuja, juoruja ja valheita henkilöstä tai että olisi itkenyt yksinäisyyttään tai edes pitäisi itseään yksinäisenä.

Et ole. Introvertti ei ole riippuvainen sosiaalisuudesta tai ihmissuhteista

Vierailija kirjoitti:

Voi. Kyse on siitä, antaako kaverin / muiden ihmisten tapaaminen itselle energiaa vai kuluttaa sitä. Moni introvertti on ihan sosiaalinen ja kaipaa muita ihmisiä, mutta tarvitsee vastapainoksi yksinoloa.

"Introverts are people who get their energy from spending time alone, according to Dr. Jennifer Kahnweiler"

Minun mielestäni sellainen, joka kaipaa seuraa päivittäin, ei voi olla introvertti. En itsekään pidä itseäni introverttinä, vaikka nautin yksinolosta, mutta kaipaan kuitenkin seuraa kerran-pari viikossa ja saan siitä paljon energiaa ja virikkeitä.

Minä kipuilin pitkään sen kanssa, mikä minussa on vikana. Olen sosiaalinen ihminen, teen asiakaspalvelutyötä. Minulla on puoliso ja perhe. Ystäviä minulla ei ole ollut vapaa-ajalla kuin viimeksi lukioikäisenä. Yliopistossa oli joitakin, mutta vietin heidän kanssaan aikaa vapaa-ajalla todella harvoin. Nykyään tapaan lähinnä sukulaisia ja muutamaa ystäväpariskuntaa harvakseltaan. Omia ystäviä en edes halua tai yritä hankkia. En halua lähteä kenenkään kanssa viettämään aikaa. Teen asioita mieluummin yksin, kumppanin tai lasten kanssa. Kaikkien muiden seura on raskasta ja kuluttavaa. Kun lehdissä alettiin puhua intro- ja ekstroverteistä, tajusin viimeinkin mikä minä olen. Ja että saan olla tälläinen.

Huomatkaa, että on eri asia kaivata läheisen (kaverin, sukulaisen, rakkaan) seuraa kuin kaivata ihmisten seuraa yleensä.

Kyllä introvertilläkin voi olla läheisiä ihmissuhteita, joita kaipaa. Juuri oman tyttären kanssa juttelinkin, ja hän sanoi, että ei hänelle ole yhtään hankalaa asua yksinään, ainoastaan poikakaverista erossa oleminen (kun olivat aiemmin eri paikkakunnilla) oli ikävää.

-vastaaja 3 / 6 / 12

Tykkään olla yksin. Ei ole 'sairasta'. Onneksi viihdyn omassa seurassani. Ongelma on enemmän muiden. Näen ja tapaan ihmisiä toki, silloin kun se minulle sopii.

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, että on eri asia kaivata läheisen (kaverin, sukulaisen, rakkaan) seuraa kuin kaivata ihmisten seuraa yleensä.

Kyllä introvertilläkin voi olla läheisiä ihmissuhteita, joita kaipaa. Juuri oman tyttären kanssa juttelinkin, ja hän sanoi, että ei hänelle ole yhtään hankalaa asua yksinään, ainoastaan poikakaverista erossa oleminen (kun olivat aiemmin eri paikkakunnilla) oli ikävää.

-vastaaja 3 / 6 / 12

Mä en ainakaan kaipaa mun kaverin seuraa joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomatkaa, että on eri asia kaivata läheisen (kaverin, sukulaisen, rakkaan) seuraa kuin kaivata ihmisten seuraa yleensä.

Kyllä introvertilläkin voi olla läheisiä ihmissuhteita, joita kaipaa. Juuri oman tyttären kanssa juttelinkin, ja hän sanoi, että ei hänelle ole yhtään hankalaa asua yksinään, ainoastaan poikakaverista erossa oleminen (kun olivat aiemmin eri paikkakunnilla) oli ikävää.

-vastaaja 3 / 6 / 12

Mä en ainakaan kaipaa mun kaverin seuraa joka päivä.

Mutta introverttejäkin on erilaisia: enemmän ja vähemmän introverttejä.

Kuulostaa enemmän ambivertiltä eli saa tasapuolisesti energiaa ihmisistä ja yksinolosta, tarvitsee molempia latautuakseen.