Voisitko elää ilman koiraa?
Kommentit (27)
Mulle se olisi varmasti vaikeaa, koska pidän koirien kanssa elämisestä, lenkkeilystä ja kouluttamisesta. Harrastan myös agilityä, nose workiä ja muita lajeja. Ehkä siihen tottuisi.
On mulla koira, mutta kyllä olisin elossa ilman sitäkin. Ja se ilman minua.
Pakko koska ei ole enää varaa pitää koiraa, joten kyllä voin elää ilman koiraa.
Voisin ja elän. Lapsuudenperheessä oli aina koira ja kuvittelin, etten voisi elää ilman. Hyvin olen kuitenkin pärjännyt ja nyt enemmänkin ajattelen, etten edes voisi ottaa tällä hetkellä koiraa, sillä aika ei yksinkertaisesti riittäisi koiralle.
Lapsuudenkodissa oli koira. Ihan kiva, mutta ei tuu mulle. Ylipäätään pidän koiranpitoa kerros-, rivi- tai luhtitalossa eläinrääkkäyksenä, poislukien jotkut tosi pienet seurakoiratyyppiset rodut.
Mulla oli koira melkein 16 vuotta. Tuskin hankin koskaan uutta, ellei tule sellaista tilannetta että saisin aikuisen, hyvin koulutetun koiran. Silloinkaan en ottaisi kevyin mielin, hirveää nousta tammikuussa klo 5 ennen töitä pilkkopimeässä viemään koira lenkille -30 asteessa, tai heinäkuussa +30 asteessa, tai jossain kuussa rankkasateessa tai räntäsateessa.
Kyllä voin olla ilman koiraa. Niitä on ollut yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta. Kun viimeisin lähtee paremmille metsästysmaille, niin uutta ei tule.
Voisin enkä mä enää tämän nykyisen jälkeen ota koiraa. Tosin vannomatta paras, mutta mulla alkaa olla ikää ja kremppaa sen verran paljon, että en ole enää hyvä omistaja nuorelle koiralle. Tollanen mummokoira nyt menee vielä. Kissoja sen sijaan aion ottaa, jahka näistä nykyisistä lemmikeistä aika jättää. Vähintään 2 kissaa, ehkä jopa 5.
Nuorempana en. Ja suoraan sanottuna en ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät pitäneet koirista. Nyt 50 v alkaa jo tuntumaan siltä, etten enää ole koiraihminen. Haluan elää ilman niitä ongelmia, joita koira tuo elämään. Luetellakseni muutamia: huolet koiran terveydestä, rajoittaa matkustamista, likaisuus, karvat, lintukirput, punkit.. Olen tullut enemmän hygienisyyttä vaalivammaksi vanhemmiten.
Ehkä osansa on myös sillä, etten halua tulla leimatuksi sellaiseksi koiranomistajaksi, joka ei välitä oman koiransa jätöksistä tai muistakaan säännöistä. Joten en ota koiraa enää kun tästä nykyisestä aika jättää.
Vuosi sitten hankin koiran, vähän ennen kuin täytin 50. Pystyn elämään ilmankin mutta vaikeaa se on. Aina kaverien koiria paijaamassa ja ulkoiluttamassa ja välillä hoitamassa. Oma on paras koska se tuntee minut, älykäs kun mikä (villakoira).
En voisi. Edellisen koiran jälkeen ajattelin etten ota enää koiraa, mutta kuukauden jälkeen etsin jo pentua ja kahden kuukauden päästä pentu oli jo kotona. Sain haluamani rodun, mutta oli kyllä kävi todella hyvä tuuri. Tuossa se on nyt vieressä ja on maailman ihanin koira.
meillä oli upea saksanpainenkoira..
nyt 5 vuoteen ole ollut mitään lemmikkiä.
nuoret on 2kk päästä muuttamassa omilleen
kohta hiljaisuus ja rauha laskeutuu taloon,
olemme odottaneet sitä pitkään
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana en. Ja suoraan sanottuna en ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät pitäneet koirista. Nyt 50 v alkaa jo tuntumaan siltä, etten enää ole koiraihminen. Haluan elää ilman niitä ongelmia, joita koira tuo elämään. Luetellakseni muutamia: huolet koiran terveydestä, rajoittaa matkustamista, likaisuus, karvat, lintukirput, punkit.. Olen tullut enemmän hygienisyyttä vaalivammaksi vanhemmiten.
Ehkä osansa on myös sillä, etten halua tulla leimatuksi sellaiseksi koiranomistajaksi, joka ei välitä oman koiransa jätöksistä tai muistakaan säännöistä. Joten en ota koiraa enää kun tästä nykyisestä aika jättää.
En matkusta paljon, mutta siksi aikaa koira menee luottohoitolaan, trimmattavasta rodusta ei lähde juurikaan karvaa, tassut pyyhitään tai pestään ennen sisälle tuloa ja punkkiaineet tehoaa.
Asuntoni on aina siisti vaikka on koira. Eläkepäiviksi otan pienen koiran, jonka voi ottaa sitten reissuille mukaan.
54v.
Ei ole koskaan ollut koiraa ja elossa olen.