Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joita ahdistaa ja pelottaa muistisairauden periytyminen?
06.08.2023 |
Äitini pian 80v sairastui Alzheimerin tautiin. Myös hänen isänsä sairastui saman ikäisenä muistisairauteen. Nyt mietin ahdistuneena ja pelottaa, että onko sairaus perinnöllinen ja tuleeko se minullekin? Onko tietoa tai kokemusta kellään, että periytyykö muistisairaus aina tai kuinka todennäköisesti, jos sitä on suvussa peräkkäin, kuten nyt vaarillani oli ja äidilläni on. Joka paikassa puhutaan vain, että perinnölliset alkaa yleensä nuorempana. Olen itse 45v nainen.
Kommentit (25)
Pääkuvauksella selviää, näkyy jopa 20 vuotta ennen sairastumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elintavat vaikuttavat muistisairauden puhkeamiseen.
Minulla on myös sukurasitetta, sillä äiti on muistisairas ja 90-luvulla äidinäiti oli muistisairas.
Mutta uskon että elintavat vaikuttavat paljon. Molemmat naiset olivat lihavia eivätkä liikkuneet. Liikunnalla tuota todennäköisyyttä voi toivottavasti pienentää.
Todennäköisesti ap saa toimivan lääkityksen jos on sairastumassa, sehän on jo nyt hilkulla että ratkaistu.
Et kuitenkaan niin huolissasi ole, että olisit jaksanut googlettaa ja perehtyä asiaan?
Aivojen käyttämättömyys on yksi muistisairaudelle altistava tekijä. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukurasitetta, sillä äiti on muistisairas ja 90-luvulla äidinäiti oli muistisairas.
Mutta uskon että elintavat vaikuttavat paljon. Molemmat naiset olivat lihavia eivätkä liikkuneet. Liikunnalla tuota todennäköisyyttä voi toivottavasti pienentää.
Itselläni lähisuvussa 3 muistisairasta. Jokainen elänyt terveellistä elämää. Ei ylipainoa, liikkuneet päivittäin, ei alkoholia, ei tupakkaa jne.
Että se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Et kuitenkaan niin huolissasi ole, että olisit jaksanut googlettaa ja perehtyä asiaan?
Aivojen käyttämättömyys on yksi muistisairaudelle altistava tekijä. Onnea!
Mistä niin päättelet, etten olisi googlettanut? Juurihan kirjoitin, että kaikissa jutuissa sanotaan, että perinnölliset muistisairaudet alkavat yleensä nuorena. Eli olen kyllä ottanut selvää.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ja jos tuo on omalla kohdalla. Kukaan ei koskaan tiedä kuinka siihen itse reagoi. Siis menoksi tänäänkin.
Niin, voi valita haluaako murehtia ja pelätä sairautta, jonka saamiseen ei voi oikeasti itse vaikuttaa. Joo, ristissnoilla ja syömisillä voi vähentää riskiä mikinaalisesti, mutta jos tauti tulee se tulee.
Tai sit voi jättää pohdinnat vähemmälle ja elää tätä päivää. Luottaa siihen että mitään ikävää ei ole tulossa ja elää täysillä illuusiossa että itse on kuolematon. Takaan, että sen sairastumisen surun ehtii käsitellä kun saa diagnoosin. Etukäteen sureminen (asiaa joka ei ehkä koskaan tapahdu) on aivan turhaa.
Itse elin aina ajatuksissa, että elän ainakin 90-vuotiaaksi, kuten äitini ja mummuni. Mutta sainkin syöpädiagnoosin 3 v sitten (45-vuotiaana) ja elän nyt viimeistä elokuutani. Olisinko elänyt onnellisemmin, jos olisin vuosia surrut ja murehtinut mahdollista ennenaikaista sairastumista? EN. Olen hurjan onnellinen kaikesta jonka olen saanut kokea. Olisin halunnut toki niin paljon enemmän, mutta onneksi olen saanut elää ja kokea niiiin paljon ilman oikeita isoja huolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kuitenkaan niin huolissasi ole, että olisit jaksanut googlettaa ja perehtyä asiaan?
Aivojen käyttämättömyys on yksi muistisairaudelle altistava tekijä. Onnea!
Mistä niin päättelet, etten olisi googlettanut? Juurihan kirjoitin, että kaikissa jutuissa sanotaan, että perinnölliset muistisairaudet alkavat yleensä nuorena. Eli olen kyllä ottanut selvää.
-Ap
Itse kirjoitat aloituksessasi: Nyt mietin ahdistuneena ja pelottaa, että onko sairaus perinnöllinen ja tuleeko se minullekin?
Jos olisit ottanut selvää tietäisin jo vastauksen tähän. Geenitestinkin voi teettää, jos ihan välttämättä haluaa tietää mitä on perinyt. Et ole oikeasti perehtynyt asiaan, turha selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on ihan ymmärrettävää pohtia asiaa. Minäkin mietin sitä.
Vierailija kirjoitti:
80v on normaali ikä sairastua. Äitini sairastui alzheimeriin 65-vuotiaana. Lisäksi olen parin muun sukulaisen alzheimerin sairastamista seurannut aika läheltä.
Jos itse tämän diagnoosin joskus saan, otan hengen itseltäni. Sen verran kamala sairaus kyseessä.
Ymmärrän sinua. Itse toivon, etten eläisi kovinkaan vanhaksi niin en ehkä ehtisi sairastua. Ja kieltämättä on myös käynyt itsetuhoisia ajatuksia mielessä jos sairastuisi aiemmin. Itselläni muutenkin luvassa tod näk yksinäinen vanhuus ja jos vielä muistisairaus siihen niin ei houkuttele. On se todella p-m ainen sairaus tuhoaa koko ihmisen elämän.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän suvussa muistisairaus tulee noin 55-vuotiaana, joten nyt 35-vuotiaana ajattelen, että minulla on enää parikymmentä vuotta enintään aikaa. Vaikka tokihan voin kuolla vaikka huomenna.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukurasitetta, sillä äiti on muistisairas ja 90-luvulla äidinäiti oli muistisairas.
Mutta uskon että elintavat vaikuttavat paljon. Molemmat naiset olivat lihavia eivätkä liikkuneet. Liikunnalla tuota todennäköisyyttä voi toivottavasti pienentää.
Kaikki kolme omaistani, jotka ovat saaneet Alzheimerin, ovat olleet hoikkia ja kovia liikkumaan, läskeillä ei sitä ole ollut, joten ehkä minulla on toivoa. Noiden sairastuneiden kanssa ongelmana on ollut se, että ovat painaltaneet menemään hukkateillä muistisairaana. On mm. ollut omasta mielestään kävelemässä lapsuudenkotiinsa, vaikka on ollut aivan toisella puolen maata.
Nuorena sairastuneilta testataan, että onko perinnöllistä laatua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukurasitetta, sillä äiti on muistisairas ja 90-luvulla äidinäiti oli muistisairas.
Mutta uskon että elintavat vaikuttavat paljon. Molemmat naiset olivat lihavia eivätkä liikkuneet. Liikunnalla tuota todennäköisyyttä voi toivottavasti pienentää.
Mulla mummo ja äiti olivat hoikkia ja molemmilla alz. Mummo ei ikinä edes polttanut eikä juonut ja liikkui päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukurasitetta, sillä äiti on muistisairas ja 90-luvulla äidinäiti oli muistisairas.
Mutta uskon että elintavat vaikuttavat paljon. Molemmat naiset olivat lihavia eivätkä liikkuneet. Liikunnalla tuota todennäköisyyttä voi toivottavasti pienentää.Kaikki kolme omaistani, jotka ovat saaneet Alzheimerin, ovat olleet hoikkia ja kovia liikkumaan, läskeillä ei sitä ole ollut, joten ehkä minulla on toivoa. Noiden sairastuneiden kanssa ongelmana on ollut se, että ovat painaltaneet menemään hukkateillä muistisairaana. On mm. ollut omasta mielestään kävelemässä lapsuudenkotiinsa, vaikka on ollut aivan toisella puolen maata.
Minulla on 3 elossa olevaa isovanhempaa, joista kahdella on Alzheimer ja yhdellä dementiaa. Kaikki ovat olleet lihavia, mutta alkoholia eivät ole käyttäneet. Että kyllä tämä nakki taitaa osua vaan perimän, tuurin ja jonkin verran elintapojen takia.
Perinnöllinen ja periytyvä ovat kaksi eri asiaa!
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00985
https://neuroliitto.fi/tieto-tuki/tietoa-sairauksista/harvinaiset-neuro…
Osa harvinaisista neurologisista sairauksista on periytyviä. Sairaus voi periytyä sukupolvelta toiselle, jolloin puhutaan vallitsevasti periytyvästä sairaudesta. Mikäli sairautta esiintyy vain samassa sisarussarjassa on kyseessä peittyvästi periytyvä sairaus. Tällöin sekä sairastuneen vanhemmat että hänen lapsensa ovat terveitä.
Jos vasta 80v sairastunut en olisi huolissaan, kun monilla muistisairaudet alkaa jo alle 70v.
Sivu