Onko muita joita ahdistaa ja pelottaa muistisairauden periytyminen?

Kiitos vastauksista. Nyt vasta havahtunut tähän asiaan, kun äitini sairastui. Pitkään oli ajatus, ettei hän saisi tuota sairautta, kun eli niin pitkään terveenä. Kun sitten sairastui on alkanut tuo mahdollinen periytyvyys nyt mietityttää. Mutta, ei kait sitä kukaan voi varmasti sanoa. Voi olla, että itsekin joskus siihen sairastun tai sitten en. Ja jos sairastuisin vasta joskus lähemmäs 80v kuten vaari ja nyt äiti niin olisihan siihen vielä aikaa ja ehkä en edes eläisi niin pitkään. Asetan toivoni siihen. Ja elintavat, kumpikin vaarini ja nyt äiti ovat ikänsä liikkuneet, ei ylipainoa, hyvät elintavat, ei muita sairauksia ja niin vain sairastuivat. Eli aina se ei päde. Tosin ilman hyviä elintapoja voi ehkä sairastua jo aiemmin eli hyvät elintavat voi lykätä sairastumista, niin uskon. Onhan sillä merkitystä sairastuuko 50v vai 80v. Ja minä osaan jo varautua siihen. Jos alkaa tulla oireita niin heti lääkäriin ja lääkitys päälle, tämän olen sanonut puolisollenikin, että jos en itse tajuaisi. Ahdistava asia, mutta täytyy yrittää olla liikaa sitä miettimättä. Eihän elämää pysty muutenkaan ennustamaan tai tietämään edes seuraavan vuoden päähän.

-Ap

Kyllähän se hieman huolettaa, että olenko tullut enempi isän sukuun muistiasioissa. Heillä on muistisairaudet alkaneet jo aika varhain. Oma isäni on ollu "vanhuudenhöperö" jo hyvän matkaa alle 70 vuotiaana. Äidin suvussa taas on eletty teräväpäisenä 90 vuotiaaksi asti.

Olen yrittänyt pitää aivojani aktiivisena, syödä oikein ja vältellyt alkoholia ja stressiä jne.

Olen päättänyt etten murehdi asiaa, vaikka sukurasitetta on. Äitini sairaus alkoi näkyä kunnolla 75 v, kuoli 80 v. Olenko kertonut pojilleni toiminta ohjeet. Tätini vältti sukurasitteet, eli 80 v terävänä kuin partaveitsi.

Toivon että eutanasia on Suomessa jos ja kun diagnoosin saan.

Lähden kaupungille virkistymään ja kauppoja kiertelemään. Elämää kokemaan ja katselemaan. Vaikka sairaus tulisikin niin ei todennäköisesti vielä vuosiin/vuosikymmeniin, joten mitäpä tuota sen enempää miettimään ja nythän se pitää elää täysillä, kun vielä pää toimii ja pystyy kaikesta nauttimaan. Oma vuoro sairastua tulee sitten joskus jos tulee ja kuka tietää niin paljon muutakin voi tulla ja onko edes elossa silloin enää? Ja onhan ne lääkitykset ja hoitokodit silloinkin olemassa. Ja uusiakin lääkkeitä ja keksintöjä voidaan siinä ajassa jo tehdä.

-Ap