Mitäköhän siellä taivaassa tehdään jos sinne kerran päästään
Ei kai nyt ihan vaan lauleskelua ja ylistystä Jumalalle, vaikka onhan sekin varmasti ihan mukavaa. Itse en kylläkään haluaisi olla samassa ammatissa missä olen maan päällä ollut. Joutuukohan siellä kovinkin paljon sosiaaliseen kanssakäymiseen, itse olen introvertti persoona enkä niin välittäisi hirveästi sosialisoinnista. Onkohan siellä aava meri johon pääsee uimaan vaikka yksin tai metsiä ja peltoja joita vaellella. Mitäköhän duunia enkelit tekevät siellä kun ei enää tarvitse olla suojelemassa maan päällä asuvia?
Kommentit (165)
Kai siellä saa vihdoinkin valita, mitä tehdä.
Tai olla tekemättä.
Keväällä kuulin keskustelun pätkän kyseisestä aiheesta. Viininjuonti oli yksi juttu mikä jäi mieleeni. Siitä ei kuulemma humallu. En sitten viitsinyt kysyä että miten, opetetaanko siellä vaikka akryylimaalausta kun sitä en todnäk tän maallisen matkani aikana ennätä harrastaa.
Kouluttaudutaan seuraavaa maanpäällistä elämää varten.
Veisataan virsiä ja ollaan suojelus enkeleinä maan päällisille ihmisille .
Ehkä selvitetään välit, kaikki eivät elämässä pääse ennakkoluuloistaan eivät edes halua, uskovaisetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Veisataan virsiä ja ollaan suojelus enkeleinä maan päällisille ihmisille .
Kyllähän taivaassa lauletaan ylistysvirsiä Isä Jumalalle ja Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Siellä eletään, niin kuin täälläkin, mutta ilman syntiä, itkua, tuskaa, epäonnistumisia ja ilman mitään pahuutta.
Siellä on jokaisella omat asuntonsa ja puutarhansa, mitä hoidella, mutta ilman hikeä ja vaivaa. Kaikki on hauskaa ja mukavaa ja kaikki onnistuu. Kukaan ei tee pahaa toisilleen.
Ja EI, emme muutu enkeleiksi koskaan, vaan enkelit ovat ihan eri olentoja, kuin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veisataan virsiä ja ollaan suojelus enkeleinä maan päällisille ihmisille .
Kyllähän taivaassa lauletaan ylistysvirsiä Isä Jumalalle ja Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
Siellä eletään, niin kuin täälläkin, mutta ilman syntiä, itkua, tuskaa, epäonnistumisia ja ilman mitään pahuutta.
Siellä on jokaisella omat asuntonsa ja puutarhansa, mitä hoidella, mutta ilman hikeä ja vaivaa. Kaikki on hauskaa ja mukavaa ja kaikki onnistuu. Kukaan ei tee pahaa toisilleen.
Ja EI, emme muutu enkeleiksi koskaan, vaan enkelit ovat ihan eri olentoja, kuin ihmiset.
Minkälainen keho on ja minkä ikäinen? Saako itse päättää onko lapsen vai vanhan vaarin kehossa?
Ei tarvitse laulaa. Voit valita mitä teet mahdollisesti vaikka kirjoittaisit/piirtäisit kirjoja ja matkailla. Olla luonnossa. Mutta pitäisi nyt tämä maailma muuttaa vielä inhimilliseksi ja hyväksyväksi. Ei jätetä muita ilman ja puutteeseen.
Onko siellä mitään hyviä kursseja? Kansalais- ja työväenopistotasolla. Olis hyvä, jos jotain olis järjestetty.
Vierailija kirjoitti:
Kouluttaudutaan seuraavaa maanpäällistä elämää varten.
Eihhh... Älä kutsu veda-hullua! Kohta ketju täyttyy jopa sadoista sivuista copypastetettua vedapaskaa.
Toivottavasti siellä saa syödä sipsiä ja suklaata lihomatta
Itse haluaisin viilettää pumpulipilvissä. Pehmoisilta näyttävät
Luultavasti miehet räpeltävät harppua sormillaan niinkuin maan päälläkin...
Suunnitellaan seuraavaa roadtrippiä maalliseen elämään kaikkine kauheuksineen.
Minkälainen olisi sinun taivaasi? Minkälainen haluaisit sen olevan?
Varmaan järjestäydytään ja osoitetaan mieltä olosuhteista, kun on ikuisuudelta tuntuva aika odotettu remonttienkeliä korjaamaan romahtanut pilvenreuna. Harput ovat epävireessä ja ruosteessa eikä kukaan niitä osaa virittää saati soittaa. Kämäisen aloittelevien harpunsoittajien nettikurssin ilmaisversio pyörii, mainosta mainoksen perään. Syksyisin sentään on kampanja Jokaiselle ekaluokkalaiselle oma suojelusenkeli, joka on jotenkuten onnistunut ja tuo monelle mielenkiintoa olemiseen pitkäksi aikaa.
Yläkertaan pääsy riippuu ihan viimeisestä ammatistasi. Kannattaa muistaa, että alakerrassakin tarvitaan hyvää työvoimaa. Jos olet vähänkään sattunut olemaan esimerkiksi lämmityslaitteiden kanssa tekemisissä tai olet ollut krematorionhoitaja tms., silloin paikkasi on hiiliuunin vieressä lapion varressa. Oma paikkani on Walhallassa lihapatojen ääressä. Ai niin, muistakaa ottaa kolikko mukaan, kun meette rajan yli. Kharon haluaa maksun, valuutta vapaa.
Entä helvetti? Onko siellä aina kärsimystä, vai tottuvatko ihmiset jotenkin siihen?
Ensin meidän pitäisi yrittää päästä taivaaseen ja vasta sitten miettiä, mitä teemme siellä.
Tiedossa harpunsoittotunteja 24/7.