Vaivaantunut olo miesystävän seurassa
Olen tapaillut miestä muutamia viikkoja ja ihan tiiviistikin, mutta siltikin en pysty olemaan täysin rennosti hänen seurassaan. En keksi puhuttavaa ja usein tulee hiljaisia hetkiä. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja samanlaiset arvot. Mies myös fyysisesti miellyttää. Mutta jostain syystä yhdessä oleminen tuntuu välillä väkinäiseltä. Mietin lähinnä nyt sitä, voiko tämä olotila mennä ohi eli kannattaako odottaa vai lopettaa heti alkuunsa?
Kommentit (43)
Sujuuko keskustelu vai meneekö sekin päin metsää, vaikka miehen puolelta. On vaikeaa olla, jos ei voi olla rennosti. Ero sitten kai?
Vierailija kirjoitti:
Sujuuko keskustelu vai meneekö sekin päin metsää, vaikka miehen puolelta. On vaikeaa olla, jos ei voi olla rennosti. Ero sitten kai?
Sujuu se jos löytyy sellainen sopiva keskusteluaihe. Mutta yleisesti ottaen olo ei ole rento hänen seurassaan kuin ajoittain.
-ap
Jos on fyysisesti paha olo/ epämääräinen olo niin itselle se on kertonut manipuloinnista ja kontrolloinnissa, joka alkaa myöhemmin. On tavallaan vaistonnut että jotain on pielessä. Ei vain ole osannut tulkita merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman viikon tapailun jälkeen kutsut miesystäväksi? Ehkä ongelma on se, ettet osaa olla yksin ja tarvitset jonkun, jota kutsua kumppaniksi. Vaivaantunut olo on omaa epätoivoasi kun tiedät, ettei juttu toimi mutta sen päättäminen jättää sinut sinkuksi.
No joo tapailukumppani olisi parempi nimitys.
-apNiin että jonkinlaiseksi kumppaniksi on pakko saada sanoa :D
Tapailuhenkilö olisi parempi nimitys
No on kyllä vuosisadan rakkaustarina.
Eivät ketkään pariskunnat ole heti alkuun rentoja ja omia itsejään. Ottaa oman aikansa, ennenkuin luottamus on sillä tasolla että pystyy olemaan kokematta epävarmuutta. Siihen auttaa toisen tunteminen ja kyky tulkita kehonkieltä ja olemusta, eli yhdessäolo. En ymmärrä, minne tämän asian tajuaminen on kadonnut. Deittailu on nykyään niin hektistä! Pitää antaa itselle ja toiselle aikaa makustella ja mietiskellä, miltä toinen tuntuu ja millaiseksi suhde muuttuu. Kaikki pitäisi olla heti valmista ja kompromisseja ei olla valmiita tekemään, mutta kun ei ne pitkät parisuhteet niin synny. Muutaman viikon deittailuaikana fiiliksestä ei voi sanoa yhtään mitään, koska mm. kuukausittaiset hormonimuutoksetkin vaikuttavat siihen, millä mielellä ja minkäväristen lasien läpi tilannetta katsoo.
Jännitätkö? Herättääkö mies sinussa jonkun vanhan huolen tai pelon? Tekeekö kiusallista tilanteissa mies jotain? Onko tökerö tai tahditon? Onko hän läsnä vai näppääkö luuria?
Vierailija kirjoitti:
Jos on fyysisesti paha olo/ epämääräinen olo niin itselle se on kertonut manipuloinnista ja kontrolloinnissa, joka alkaa myöhemmin. On tavallaan vaistonnut että jotain on pielessä. Ei vain ole osannut tulkita merkkejä.
No tämä juuri. Jostain syystä tuntuu, että hän jollain tapaa saattaa yrittää kontrolloida tai että alkaisi myöhemmin kontrolloimaan.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vaivaannuttaa ja ahdistaa ja vauvapalstalle neuvoja kysymään 🤦 Ei herranjestas.
Terveisin se tapailuhenkilö.
Joskus vaivaantuneisuuden tunne voi johtua juurikin siitä että sitä kemiaa on vähän liikaakin. Ehkä olet vaivautunut koska tykkäät miehestä niin valtavasti että menet pikkuisen lukkoon hänen seurassaan.
Mulla oli tällainen alkuaika nykyisen miehen kanssa, ja se johtui puhtaasti mielettömästä kemiasta meidän välillä. Jo pelkkä toisen silmiin katsominen sai sanattomaksi. En osannut puhua normaaleita asioita, pää oli ihan tyhjä häntä tavatessa. Ja tuntuu vähän hullulta myöntää mutta 8 vuoden jälkeen tuo ei ole täysin poistunut vaan saatan vieläkin mennä vähän lukkoon miehen läsnäolosta. Nykyään tosin voidaan vitsailla sille. Sanon, että oot vaan niin ihana ja komea että mulla nyt lyö päässä tyhjää tms.
Jotkut parit on tosi rentoja toistensa seurassa alusta asti ja se on varmasti tosi hyvä, suhteen kemia vaan lienee vähän erilainen. Mut en mä pidä omankaan suhteen tilaa ollenkaan pahana asiana, vaikka alussa mietin että kertooko tämä siitä että oltaisiin jotenkin epäsopivia tms.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ketkään pariskunnat ole heti alkuun rentoja ja omia itsejään. Ottaa oman aikansa, ennenkuin luottamus on sillä tasolla että pystyy olemaan kokematta epävarmuutta. Siihen auttaa toisen tunteminen ja kyky tulkita kehonkieltä ja olemusta, eli yhdessäolo. En ymmärrä, minne tämän asian tajuaminen on kadonnut. Deittailu on nykyään niin hektistä! Pitää antaa itselle ja toiselle aikaa makustella ja mietiskellä, miltä toinen tuntuu ja millaiseksi suhde muuttuu. Kaikki pitäisi olla heti valmista ja kompromisseja ei olla valmiita tekemään, mutta kun ei ne pitkät parisuhteet niin synny. Muutaman viikon deittailuaikana fiiliksestä ei voi sanoa yhtään mitään, koska mm. kuukausittaiset hormonimuutoksetkin vaikuttavat siihen, millä mielellä ja minkäväristen lasien läpi tilannetta katsoo.
Tätä olen ajatellut, että haluan antaa mahdollisuuden ja katsoa rauhassa, tuleeko mitään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on fyysisesti paha olo/ epämääräinen olo niin itselle se on kertonut manipuloinnista ja kontrolloinnissa, joka alkaa myöhemmin. On tavallaan vaistonnut että jotain on pielessä. Ei vain ole osannut tulkita merkkejä.
No tämä juuri. Jostain syystä tuntuu, että hän jollain tapaa saattaa yrittää kontrolloida tai että alkaisi myöhemmin kontrolloimaan.
-ap
Tai miehelle on liikaa liikkuvia osia jos on jännittäjä. Mutta ei se siitä paremmaksi muutu kuitenkaan.
Yle areenassa on todella hyvä jakso podcast-sarjassa pieleen mennyt historia. Jakson nimi on moderni rakkaus on kirous. Kannattaa kuunnella, sen avulla ymmärtää, miksi nykyparisuhteet ovat niin prkleen vaikeita!
Vierailija kirjoitti:
Jännitätkö? Herättääkö mies sinussa jonkun vanhan huolen tai pelon? Tekeekö kiusallista tilanteissa mies jotain? Onko tökerö tai tahditon? Onko hän läsnä vai näppääkö luuria?
Saattaa herättää vanhan pelon. Miehessä on jotain samaa kuin eräässä miehessä, jonka kanssa suhde päättyi ikävästi.
-ap
Minulle taas kyllä on tärkeää olla luontevaa miltei heti alussa.
En nyt tarkoita heti jotain pierujuttuja, mutta noin yleisesti kuinka uuden ihmisen kanssa ollaan.
Jos tulee kiusallisia hiljaisia hetkiä, jutunaiheita ei löydy tai ne ovat kovin väkinäisiä ja liikkuvat "on ilmoja pidelyt" tasolla niin emme taida olla kovin kiinnostavia ja kiinnostuneita toisistamme.
Tosin minulla harvoin itsellä lyö tyhjää ja olen sosiaalinen tyyppi.
Toivon silloin myös toisen olevan tämäntyyppisen. Myös kiinnostus ja yleistieto eri asioista on tärkeää.
Siksikin heivaan aika pian väkinäiseltä tuntuvan suhteen.
Ehkä aloittajalla ja miehellä ei vaan jotenkin synkkaa.
Vaikka kaikki tavallaan natsaa niin silti ei natsaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännitätkö? Herättääkö mies sinussa jonkun vanhan huolen tai pelon? Tekeekö kiusallista tilanteissa mies jotain? Onko tökerö tai tahditon? Onko hän läsnä vai näppääkö luuria?
Saattaa herättää vanhan pelon. Miehessä on jotain samaa kuin eräässä miehessä, jonka kanssa suhde päättyi ikävästi.
-ap
Pääset asian yli sillä, että kerrot tästä tälle uudelle tyypille. Mutta jätä sanomatta se, että hän muistuttaa tätä vanhaa kaveria. Kerro vain, mitä tuo mies teki. Ja kuuntele, mitä hän asiasta sanoo. Ehkä vain tulkitset asiat omalla tavallasi, koska trauma.
Siltähän tuo kuulostaa ettei ap osaa tulkita tapailumiehen sanatonta viestintää, koska muutoin nostaisi kissan pöydälle kun tulee se kiusallinen hetki että jotain ääneen lausumattomaa kaikertaa välejä, tai voi olla niinpäin ettei mies halua siitä puhuttavan eikä sen vuoksi anna aplle tilaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on fyysisesti paha olo/ epämääräinen olo niin itselle se on kertonut manipuloinnista ja kontrolloinnissa, joka alkaa myöhemmin. On tavallaan vaistonnut että jotain on pielessä. Ei vain ole osannut tulkita merkkejä.
No tämä juuri. Jostain syystä tuntuu, että hän jollain tapaa saattaa yrittää kontrolloida tai että alkaisi myöhemmin kontrolloimaan.
-ap
Ai tämä olikin provo. Muutaman tapaamisen jälkeen pelkäät jo että mies ehkä yrittää kontrolloida myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
On hyvä mies mutta ei sinun mies.
Mistä sinä tiedät että on hyvä mies? Ap:n mies ei selvästi ole.
Niin että jonkinlaiseksi kumppaniksi on pakko saada sanoa :D