Vartalon pötiköityminen keski-iässä

Nutrilett 800 kcal 4 viikkoa ja paino laski 5 kg ja nyötärönympärys kapeni 5 cm ja läski lähti juuri vyötäröltä ja katosi pönäkkyys.

Olo oli kammottava: päänsärkyä, rintakipuja, hengenahdistusta, suorituskyky nolla. Olin melkein vuodepotilas, niin näännyksissä. Keholle kamala rääkki polttaa ja hävittää läskikertymät. Ei oo marotonit ja ultrajuoksut mitään tähän verrattuna.

Nyt paluu normaaliin terveelliseen ruokavalioon ollut menossa 6 kk. Joka aamu punnitus ja lukemat paperiin.

Vierailija kirjoitti:

Napostelu ei ole terveellistä. Ei hampaille, keholle eikä mielelle.  Määrän sijasta kannattaa keskittyä laatuun. Selkeät ruoka-ajat ilman turhia naposteluja ja välipaloja auttaa myös veren sokerin hallinnassa. Ei ole terveellistä syödä jatkuvasti. Kehon kuuluu olla välillä ilman ruokaa. Se on normaali tila.

Tarkoitatko että ensin ihminen patukoituu (suklaapatukka), sitten pötiköityy ja lopulta patikoituu jalan.

Mitä se haittaa, että keho muuttuu elämän mittaan? Totta kai keho muuttuu. Terveydestä on toki tärkeä huolehtia mutta onko meidän naisten pakko elämämme loppuun saakka stressata ja rääkätä itseämme yrittäessämme näyttää supermalleilta, vai voisiko jossain kohtaa teini-iän jälkeen sellaiset karistaa ja keskittyä oleellisempiin asioihin?

Vierailija kirjoitti:

Nutrilett 800 kcal 4 viikkoa ja paino laski 5 kg ja nyötärönympärys kapeni 5 cm ja läski lähti juuri vyötäröltä ja katosi pönäkkyys.

Olo oli kammottava: päänsärkyä, rintakipuja, hengenahdistusta, suorituskyky nolla. Olin melkein vuodepotilas, niin näännyksissä. Keholle kamala rääkki polttaa ja hävittää läskikertymät. Ei oo marotonit ja ultrajuoksut mitään tähän verrattuna.

Nyt paluu normaaliin terveelliseen ruokavalioon ollut menossa 6 kk. Joka aamu punnitus ja lukemat paperiin.

Kuulostaa kammottavalta. Miksi ihmeessä teet itsellesi noin? Syömishäiriöön on apua saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa, että keho muuttuu elämän mittaan? Totta kai keho muuttuu. Terveydestä on toki tärkeä huolehtia mutta onko meidän naisten pakko elämämme loppuun saakka stressata ja rääkätä itseämme yrittäessämme näyttää supermalleilta, vai voisiko jossain kohtaa teini-iän jälkeen sellaiset karistaa ja keskittyä oleellisempiin asioihin?

Mitä pahaa siinä on, jos haluaa olla hyvässä kondiksessa? En minä ainakaan rääkkää itseäni, tykkään treenaamisesta. Bonuksena tulee ulkonäkö, toki terveys on tärkeintä.

N48

Vierailija kirjoitti:

Luen juuri Sofi Oksasen romaania Stalinin lehmät. Siinä on alussa kuvaus Ekasta Kerrasta. Luulin ensin että oli seksistä kyse, mutta olikin syömishäiriöisen oksentamisen kuvaus.

Syömishäiriöt kehitetään, kun elämää ei voi kontrolloida, joten kontrolloidaan sitten ympärysmittoja ja painoa ja saavutetaan illusorinen hallinnan tunne.

Painonhallintaihmisiä käy vähän sääliksi. Millaista niiden elämä on kun kaikki pyörii sen ympärillä?

Minä en tunne oloani itsekseni ellen ole todella laiha. En halua huomiota tai parisuhdetta. Jos kiloja kertyy, ajaudun suisidaalisiin tunnelmiin. Ikää 50.

Kehon rasvamassan sijainti muttuu vaihdevuosien aikana, joten eipä sille kaiheesti oo tehtävissä

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosi-iässä myös paino herkästi vaihtelee ja nestettä kertyy. Suolainen ateria ja seuraavana aamuna +2 kg vaaalla.

Ja lihominen on helppoa: pari viikko lomalla ja joka päivä ravintolaruokaa, 1 siideri ja 1 jäätelö päivässä. Ja lisäkiloja helposti +5 kg.

Ja jokaikisen kilon laihduttaminen on tuskaa, sanoisin jopa mahdotonta.

Eli oman kokemukseni mukaan pysyvä laihtuminen yli 5-kymppisenä ei ole mahdollista. Lihomisen ennaltaehkäisy on ratkaisu. Älä liho. Seuraa painoa. Kun tulee 1 kg lisää: reagoi heti.

Tässä kuultaa jo tietynlainen paniikinomaisuus, joka on ulkonäköperusteinen. Tarve ohjautuu ulkoapäin.

Vierailija kirjoitti:

Tiimalasi on itseasiassa aika ällöä, että hyvä vaan jos tasapainottuu.

Pallopötsikö on parempi?

Vierailija kirjoitti:

Kehon rasvamassan sijainti muttuu vaihdevuosien aikana, joten eipä sille kaiheesti oo tehtävissä

Itseasiassa vähemmän mitä on ennen tiedetty. Ihmiset yleensä sairastuu ja laiskistuu tuossa vaiheessa+stressiä vähän kaikesta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiimalasi on itseasiassa aika ällöä, että hyvä vaan jos tasapainottuu.

Pallopötsikö on parempi?

On se jotenkin helpommin lähestyttävä, pallomahan kanssa sitä on tavallinen muiden seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuosi-iässä myös paino herkästi vaihtelee ja nestettä kertyy. Suolainen ateria ja seuraavana aamuna +2 kg vaaalla.

Ja lihominen on helppoa: pari viikko lomalla ja joka päivä ravintolaruokaa, 1 siideri ja 1 jäätelö päivässä. Ja lisäkiloja helposti +5 kg.

Ja jokaikisen kilon laihduttaminen on tuskaa, sanoisin jopa mahdotonta.

Eli oman kokemukseni mukaan pysyvä laihtuminen yli 5-kymppisenä ei ole mahdollista. Lihomisen ennaltaehkäisy on ratkaisu. Älä liho. Seuraa painoa. Kun tulee 1 kg lisää: reagoi heti.

Tässä kuultaa jo tietynlainen paniikinomaisuus, joka on ulkonäköperusteinen. Tarve ohjautuu ulkoapäin.

En tiedä, mutta itse olen ainakin päättänyt etten halua koskaan lihoa ihan vaan siitä syystä, etten halua kehon toiminnallisuuden kärsivän enkä ongelmia elämään ylipainon myötä

Oma olo ja toimintakyky tärkein mitä kroppaan tulee. Se taas jos (kun) vyötärö katoaa viimeistään vanhuudessa on vaan asia, en tajua miksi sitä vastaan pitäisi taistella - turhaa energiaa laittaa sellaiseen, koko vartalo on lopulta vain maallinen tomumaja.

Toinen mitä en tajua on ryppyvouhkaus tällä palstalla, tuntuu että täällä draamaillaan eniten just näistä väistämättömistä luonnollisista muutoksista ihmisen elinkaaressa? Sitten sellaisista asioista puhutaan vähemmän, joihin voisi itse vaikuttaa.

Ylipäätään on vähän sad jos aikuiset ihmiset on kovin kiintyneitä ulkonäköönsä eivätkä osaa kääntyä sisäiseen maailmaansa, ulos ja pois peilin äärestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei syömättömyyttä pidä pelätä. Tuhansia vuosia tai ehkä satoja tuhansia vuosia paastoaminen tai syömättä oleminen pitkiäkin aikoja oli arkinen asia. Ihmisen keho on kehittynyt siihen ympäristöön jossa ruokaa ei aina ole. Sen vuoksi se kerää niitä läskejä, paastoa varten.

Luilin että jos on tyyliin 10 tuntia syömättä niin alkaa olla heikoilla. Sitten kokeilin yhtä ateriaa päivässä, eli 24 tunnin välein syömistä ja hiomasin että tuntuu aivan luonnolliselta. Toiset ovat vesipaastolla päiväkausia, jopa kuukausia ja elävät paaston aikana normaalia elämää. Katsos kun keho ei näänny syömättömyyteen ellei ole luuta ja nahkaa. Jos on rasvaa ihon alla niin kroppa syö ne.

Minua kiinnostaisi myös tuo kerran päivässä syömisen rytmi. Voiko sitä jatkaa pitkään?

Vaikka pysyvästi. Yksi kaikkien aikojen parhaista voimistelijoistakin, kolminkertainen olympiavoittaja ja seitsemän olympiamitalia voittanut Kohei Uchimura on syönyt urheilu-uransa aikana yhden aterian vuorokaudessa. Hänestä se vain tuntui paremmalta kuin useammat ateriat pitkin päivää.

Pitkällä tauolla syömisessä on tutkittuja hyötyjä: Matala-asteisen tulehduksen lievittyminen, suoliston bakteeritasapainon paraneminen, solujen uudistumisen edistyminen (koska kasvuhormonia alkaa erittyä syömättämyyden aikana), insuliiniherkkyyden paraneminen ja sitä kautta kakkostyypin diabeteksen riskin pieneneminen. Keho myös siivoaa "roskia" pois kehosta pidemmän tauon aikana, kuten vahingoittuneita proteiineja. On täysin loogista, että ihmisen keho on oppinut käyttämään pitkät ruokailutauot kaikenlaiseen terveydelle hyödylliseen, koska ihmisen ns. alkuperäinen tai normaaliympäristö oli niukka ruoan saanti. Nyt vedetään epäterveellistäruokaa pitkin päivää ja ihmetellään mistä nämä sairaudet johtuvat.

Sitten on myös meitä, joilla ikääntyminen näkyy vartalossa tosi vähän ja ei ainakaan pullahtamisena. Enemmänkin päin vastoin. Täytyy erikseen muistaa syödä tarpeeksi, että ei kuivahda rusinaksi ja lihakset lähde.