Jos kuolisit, kuka jäisi kaipaamaan?
Onko sinulla ihmisiä, joille olet tärkeä ja haluavat nähdä sinua? Kuinka pian kuolemasi huomattaisiin?
Minulla on vain mies. Hän rakastaa minua. Kukaan muu ei. Olemme melkein aina yhdessä, joten kuolemani huomattaisiin heti. Muutoin vain töistä kaivattaisiin.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Surullista, kun täällä on näin paljon yksinäisiä ihmisiä!
Tämä sama porukka antaa täällä ihan kaameita kommentteja toisten viesteihin. En yhtään ihmettele ettei edes niiden omat lapset jää kaipaamaan. Sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuota minäkin olen ajatellut. Pelkään sitä, että jäisin virumaan asuntooni useiksi päiviksi kuolleena. Onneksi ei ole kissaa eikä muitakaan kotieläimiä. Kyllä varmasti kaivattaisiin jossain vaiheessa, mutta siinä voisi mennä kauan kun en ole mitenkään erityisen sosiaalinen tyyppi. Täytyisikin kai alkaa pyytämään jotain läheistä, että soittaisivat vaikka edes kerran viikossa ja kyselisivät mitenkä voin.
Ihan kamalan surullisia viestejä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan todella moni teeskentelisi perkeleesti, ja lässyttäisi paskaa, mutta oikeasti, todellisesti ja rehellisesti ei yhtään kukaan. Pari ihmistä _tarvitsisi_ minua, mutta kukaan ei _kaipaisi_ ja _ikävöisi_. En ole osannut rakentaa sellaisia ihmissuhteita.
Juuri kuin minun ajatukseni paitsi että minulla on nykyään mies, joka kaipaisi. Tiedän että kaipaisi. Aiemmin ei ollut ketään. Kukaan aiemmista miehistäkään ei olisi kaivannut.
ApHöpöhöpö se mitään kaipaisi. Uutta naista kairaisi jo seuraavana päivänä.
Tosimies laittaisi vielä puolisoaan niin kauan kun liha on lämmintä.
Kerrankin saisi sitä mitä ei parisuhteessa suostunut puoliso antamaan, suikkiin, kättä, valot päällä, keskellä viikkoa ym tosi tuhmaa
Vuokraisäntä luultavasti. Ehkä pankkikin.
Ei kukaan. Jos kuolen, niin ruumiini muumioituu rauhassa asunnossani. Ehkä joku taloyhtiöstä tulee tarkistuskäynnille joskus, kun yhtiövastikkeen maksu loppuu. En tiedä, miten toimitaan. Minulla ei ole ystäviä, naapureita ei kiinnosta. Onneksi ei ole lemmikkejä, jotka jäisivät kuolemaan nälkään. Isäni on muistisairas, hän ei edes osaisi soittaa minulle. En tiedä, mitä isälleni tapahtuisi, ehkä joku tekisi huoli- ilmoituksen, kun vanha ukko talvella kulkisi alusvaatteissaan ulkona.
Viikon kuluttua saisin varmaan kenkää työpaikalta.
Minäkin jäisin kotiin yksin muumioitumaan. Olen 37v nainen, ei perhettä, sukua, ketä kiinnostaisi, miten voin , ei enää lemmikkejä, naapureita ei voisi vähempää kiinnostaa. Eli ei ole ketään. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean masennuksen takia.
Mies, yksi lapsenlapsista ja koira.