10v tyttö on vain kotona ja pelaa

55-vuotias mies on kotona ja pelaa ja juo...

Kuinka usein käyt omien kavereidesi luona tai olet heidän kanssaan ulkona?

Yritä ehdottaa hänelle jotain ryhmäharrastuksia esim liikuntaa.

Miten ajattelit huolehtia kaveritaitojen kehittymisestä? Nyt olisi ne tärkeät vuodet hankkia sellaiset taidot, ettei aikuisena jää täysin yksin.

Vanhempi vastaa tuon ikäisen ajan käytöstä.

Mitä tuon ikäinen nykyään missään tekisi, kun ei kukaan ole missään? Jos menet ulos, niin kuinka moni 10-vuotias on pelailemassa pesäpalloa kentällä omalla porukalla? Tai näkyykö kaupungilla 10-vuotiaiden lasten pyöräporukoita, kuten joskus muinoin? No eipä juuri näy. 

Ostiko pelit ja puhelimet ihan itse marjoja poimien tienaamalla?

Mun 13-v ja 15-v ihan samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuon ikäinen nykyään missään tekisi, kun ei kukaan ole missään? Jos menet ulos, niin kuinka moni 10-vuotias on pelailemassa pesäpalloa kentällä omalla porukalla? Tai näkyykö kaupungilla 10-vuotiaiden lasten pyöräporukoita, kuten joskus muinoin? No eipä juuri näy. 

Joku harrastus pitäisi löytää. Kaupungilla notkuu vain nuorisojengiläisrn alut nykyään.

Näin munkin lapset tekisi jos hyväksyisin sen. Koitan keksiä joka päivä jonkun yhteisen ulkoilun tai jotain mukavaa yhteistekemistä muutamaksi tunniksi. Lisäksi rajoitan ruutuaikaa ja peliaikaa jos meinaa mennä liiallisuuksiin. Muutama tunti sitten kielsin ruudut ja ovat sen jälkeen tehneet palapelejä, kiukutelleet, vinkuneet, heittäneet tikkaa, leikkineet legoilla ja tapelleet. Helpompaahan se olisi itselle jos antaisi vaan olla ruuduilla, mutta aivot tarvitsevat muutakin toimintaa, kroppa myös. Toki ehtivät sen 6 tuntia päivässä levätä ja rentoutua ja toljottaa ruutujakin, jos joku nyt huolestui, etteivät ehdi lomailla ollenkaan.. Lapset 9 ja 12v.

Ne aktiviteetit, mitä joskus tehtiin 10-vuotiaina pihalla, eivät oikein ole enää mahdollisia. Silloin joskus oli hauska mennä pimeyden turvin pimputtelemaan naapurien ovikelloja ja juosta karkuun. Käytiin muutoinkin naapurustossa siellä ja täällä pyörien kanssa, eikä kukaan tiennyt, missä pyörittiin. Nykyään et pimputtele kenenkään ovikelloja, kun joku soittaa poliisit heti. Pelattiin katulätkää, käytiin uimassa ja istuttiin vaan keinuissa ja puhuttiin shaibaa. Puhelimia ei ollut vielä 90-luvun alussa muuta, kuin sisällä puhelinpöydällä. Nykyisin vanhemmat ovat tietoisia jokaisesta lapsen liikkeestä ja jos eivät ole, niin viestiä tulee perään. Lapset ovat netissä ulkonakin, koska miksi ei? Niin mekin oltais varmaan oltu, jos sellainen olisi joskus ollut.

Lähetä se ostarille, siellä on virikkeitä lippikset päässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuon ikäinen nykyään missään tekisi, kun ei kukaan ole missään? Jos menet ulos, niin kuinka moni 10-vuotias on pelailemassa pesäpalloa kentällä omalla porukalla? Tai näkyykö kaupungilla 10-vuotiaiden lasten pyöräporukoita, kuten joskus muinoin? No eipä juuri näy. 

Mitä tuon ikäiset oikein tekevät? Yritin sitä tänään miettiä, miten itellä meni, asuttiin aika maalla. Muistan, että olin usein tosi tylsistynyt. En ollut enää ihan pikkulapsi, mutten isokaan. 

Nyt omat lapset molemmin puolin tuota 10veetä ja alkaa pahasti menemään siihen, ettei mikään enää oikein innosta. Pelaaminen ja telkkarin tuijotus. Koko ajan saa houkutella tekemään jotain, onneks vielä sentäs liikkuvat. 

Vierailija kirjoitti:

Ne aktiviteetit, mitä joskus tehtiin 10-vuotiaina pihalla, eivät oikein ole enää mahdollisia. Silloin joskus oli hauska mennä pimeyden turvin pimputtelemaan naapurien ovikelloja ja juosta karkuun. Käytiin muutoinkin naapurustossa siellä ja täällä pyörien kanssa, eikä kukaan tiennyt, missä pyörittiin. Nykyään et pimputtele kenenkään ovikelloja, kun joku soittaa poliisit heti. Pelattiin katulätkää, käytiin uimassa ja istuttiin vaan keinuissa ja puhuttiin shaibaa. Puhelimia ei ollut vielä 90-luvun alussa muuta, kuin sisällä puhelinpöydällä. Nykyisin vanhemmat ovat tietoisia jokaisesta lapsen liikkeestä ja jos eivät ole, niin viestiä tulee perään. Lapset ovat netissä ulkonakin, koska miksi ei? Niin mekin oltais varmaan oltu, jos sellainen olisi joskus ollut.

Tämä juuri. Tästähän ne liikkumattomuusvaikeudet johtuu. Ollaan vaan ja möllötetään. 

Omat lapset haluis mennä pihaleikkejä, mutta ei niitä enää kukaan harrasta? Niin järkyttävää. Istuvat keinuissa kännykät kourassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuon ikäinen nykyään missään tekisi, kun ei kukaan ole missään? Jos menet ulos, niin kuinka moni 10-vuotias on pelailemassa pesäpalloa kentällä omalla porukalla? Tai näkyykö kaupungilla 10-vuotiaiden lasten pyöräporukoita, kuten joskus muinoin? No eipä juuri näy. 

Mitä tuon ikäiset oikein tekevät? Yritin sitä tänään miettiä, miten itellä meni, asuttiin aika maalla. Muistan, että olin usein tosi tylsistynyt. En ollut enää ihan pikkulapsi, mutten isokaan. 

Nyt omat lapset molemmin puolin tuota 10veetä ja alkaa pahasti menemään siihen, ettei mikään enää oikein innosta. Pelaaminen ja telkkarin tuijotus. Koko ajan saa houkutella tekemään jotain, onneks vielä sentäs liikkuvat. 

Se on ihan ymmärrettävää, koska ei ole mitään muuta nykylapsilla. He ovat oppineet koko elämänsä vanhempien neurooseista, että kaikki ulkona on liian vaarallista. Vanhemmat ovat kytänneet, ettei lapsi saa kiivetä mihinkään tai mennä uimaan mihinkään, koska kuolemahan siitä seuraa. Kaupungille ei ole saanut pyöräillä, kun auton alle jää. Ollaan turvattu ja suojattu lapsen elämä niin, ettei normaali kehitys pääse tapahtumaan silloin, kun sen kuuluisi. Elintila on aivan liian pieni ja turvattu.

Oma 9-v on kotihiiri. Puhelinaikaa on tunti, luuri menee soittoja lukuunottamatta pimeäksi silloin. Kolme kertaa viikossa on harrastuksia, joihin lähteminen on välillä vähän tahmeaa, mutta iloisena aina tulee sieltä. Kavereita on, mutta niin isoa tarvetta ei ole iltaisin nähdä niitä. Introvertti selkeästi.

Etkä tee lapsen kanssa mitään? Vie uimaan, seinäkiipeilemään, luontopolulle, huvipuistoon, retkelle, minnekään?

Sitten vielä ihmettelet, ettei lapsi tee mitään kun kotona saa passiivisen mallin kotoa.

Missä on lapsen harrastukset muuten?

Vierailija kirjoitti:

Oma 9-v on kotihiiri. Puhelinaikaa on tunti, luuri menee soittoja lukuunottamatta pimeäksi silloin. Kolme kertaa viikossa on harrastuksia, joihin lähteminen on välillä vähän tahmeaa, mutta iloisena aina tulee sieltä. Kavereita on, mutta niin isoa tarvetta ei ole iltaisin nähdä niitä. Introvertti selkeästi.

Introvertti, kun introvertiksi kasvaa. Ei se mikään synnynnäinen ominaisuus ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuon ikäinen nykyään missään tekisi, kun ei kukaan ole missään? Jos menet ulos, niin kuinka moni 10-vuotias on pelailemassa pesäpalloa kentällä omalla porukalla? Tai näkyykö kaupungilla 10-vuotiaiden lasten pyöräporukoita, kuten joskus muinoin? No eipä juuri näy. 

Mitä tuon ikäiset oikein tekevät? Yritin sitä tänään miettiä, miten itellä meni, asuttiin aika maalla. Muistan, että olin usein tosi tylsistynyt. En ollut enää ihan pikkulapsi, mutten isokaan. 

Nyt omat lapset molemmin puolin tuota 10veetä ja alkaa pahasti menemään siihen, ettei mikään enää oikein innosta. Pelaaminen ja telkkarin tuijotus. Koko ajan saa houkutella tekemään jotain, onneks vielä sentäs liikkuvat. 

Asuin itsekin suhteellisen maalla, mutta muita lapsia oli paljon. Perusaktiviteetti oli se, että lähdettiin yhden tai kahden kaverin kanssa pyörimään naapurustoon ja kyseltiin lössiä pihalle. Pyöräiltiin isolla köörillä yleensä johonkin koulun pihalle tai mihin vaan pihalle. Oltiin keinupolttista, pelattiin kirkkistä (kirkonrottaa) ja välillä vaan istuttiin ja puhuttiin. Hienoja aikoja, eikä huolta huomisesta. Nykylapsilla ei voi olla tällaista elämää, mikä on ihan ymmärrettävää. Mutta haastavaksi se tulevaisuuden tekee, kun ei opi sosiaalista dynamiikkaa, yllättäviä tilanteita, kaveritaitoja ja liikuntaa ei harrasteta lähellekään riittävästi. Paha olohan siitä tulee ja mielenterveys sakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 9-v on kotihiiri. Puhelinaikaa on tunti, luuri menee soittoja lukuunottamatta pimeäksi silloin. Kolme kertaa viikossa on harrastuksia, joihin lähteminen on välillä vähän tahmeaa, mutta iloisena aina tulee sieltä. Kavereita on, mutta niin isoa tarvetta ei ole iltaisin nähdä niitä. Introvertti selkeästi.

Introvertti, kun introvertiksi kasvaa. Ei se mikään synnynnäinen ominaisuus ole.

Se nimenomaan on synnynnäinen ominaisuus. Toki harjoitella voi vaikka mitä, mutta ominaisuus on synnynnäinen ja suhteellisen pysyvä. Ei se ole mikään huono asia. Ihmeellistä että kaikkien pitäisi olla aina tosi sosiaalisia.

Toinen lapseni onkin sitten ekstrovertti ja tarvisi seuraa aivan non-stop. Ja kyllä, nämä piirteet oli näkyvissä näistä molemmista jo vauvoina.

on se ainakin turvallisempaa kuin notkua kadulla missä jaellaan aineita ja alkoholia lapsillekin ja pahoinpidellään toisia lapsia ja missä aikuiset jahtaavat lapsia...