10v tyttö on vain kotona ja pelaa

Onko kirjoja kotona, paperia, kyniä piirtämiseen, kävelylenkki, uimahalli, entä harrastusvälineitä kotiin. Yrittää rentoutua koulun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

on se ainakin turvallisempaa kuin notkua kadulla missä jaellaan aineita ja alkoholia lapsillekin ja pahoinpidellään toisia lapsia ja missä aikuiset jahtaavat lapsia...

Juu, tämä oli maailma silloin, kun me olimme 10-vuotiaita. Nykylapsilla tuollaisia pelkoja ei juuri ole, kun nykylapsia ei alkoholikaan juuri kiinnosta. Saatika, että monilla riittäisi uskallus tai sosiaaliset taidot edes hankkia aikuisilta mitään.

Kommenttien mukaan minun pitäisi yrittää pitää hänelle vaan kovempaa kuria, joka aina sitten johtaa riitelyyn. Olin nyt sitten yhteydessä tuttavaan, jolla on koulutus ja työ liittyen tämän ikäisten kasvatukseen.

Hänen mielestään nykypäivänä varhaisteini-ikä alkaa näin aikaisin, eivätkä 10 vuotiaat enää leiki vaikka yrittäisin pakottaa. Lisäksi hän neuvoi olemaan painostamatta harrastamaan mikäli tyttö ei millään halua ja käski odottamaan koulun alkua, josko kaverisuhteet sitten lähtisivät käyntiin taas. Peliaikaan hän ei juurikaan kommentoinut muuta kuin että elo on erilaista tänäpäivänä kuin meidän ollessamme 10.

-ap

Itselläni on tänä vuonna 10 v täyttävä tyttö. Kyllä meilläkin pelataan pleikkaria pikkuveljen kanssa, mutta ei se ole koko elämän sisältö. Paljon tehdään muutakin. Meillä lapsi pitää lukemisesta. Tänäkin kesänä hän on lukenut muutaman kirjan. Usein myös piirtelee, askartelee, kirjoittaa runoja ja lauluja. Omassa pihassa käy leikkimässä joka päivä, keinuu, juoksee hippaa sisarusten ja kavereiden kanssa jne. Uimassa olemme käyneet moneen kertaan perheen ja kavereiden kesken. Parit kaverin synttärit olleet kesän aikana. Perheen kesken on käyty potkimassa jalkapalloa, lenkillä, mansikkamaalla, mustikassa, sienestämässä. Kesän aikana olemme myös reissanneet paljon kotimaassa. On käyty huvipuistossa, museoissa, eläintarhassa, kotieläinpuistoissa, ostoksilla jne. Kyllä ne lapset tekevät nykyään ihan samoja asioita kuin ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien mukaan minun pitäisi yrittää pitää hänelle vaan kovempaa kuria, joka aina sitten johtaa riitelyyn. Olin nyt sitten yhteydessä tuttavaan, jolla on koulutus ja työ liittyen tämän ikäisten kasvatukseen.

Hänen mielestään nykypäivänä varhaisteini-ikä alkaa näin aikaisin, eivätkä 10 vuotiaat enää leiki vaikka yrittäisin pakottaa. Lisäksi hän neuvoi olemaan painostamatta harrastamaan mikäli tyttö ei millään halua ja käski odottamaan koulun alkua, josko kaverisuhteet sitten lähtisivät käyntiin taas. Peliaikaan hän ei juurikaan kommentoinut muuta kuin että elo on erilaista tänäpäivänä kuin meidän ollessamme 10.

-ap

Vanhemman tehtävä on painostaa ja pakottaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi. Eikä riitaa kannata pelätä. Se kuuluu asiaan. Meillä pelaaminen loppuu, kun sanon, että nyt pelit pois. Jos ei heti laiteta, niin uhkaan pitää pelikoneen takavarikossa koko loppukesän tai heittää kaatopaikalle. Minä en uhkaile turhaan. Lapset tietävät, että jos eivät usko, peli saattaa lentää roskikseen. Minä suosittelen, että heität sen pelin roskikseen ja pelastat lapsesi peliriippuvuudelta.

No olen vähän eri mieltä tuttavasi kanssa, ap.

Lapset eivät osaa rajata kännykän käyttöä. Eiväthän aikuisetkaan osaa! Joten rajaa. Esim. tunti ja sen jälkeen se menee kiinni.

Harrastukset - kannusta. Kiinnitä huomiota siihen mielin lapsi palaa harrastuksesta. Lähteminen on joskus vaikeaa aikuisellekin. "Olisiko joku harrastus kiva?" on epämääräinen kysymys.

Kehoita soittamaan/pyytämään kaveri johonkin.

Tehkää yhdes asioita, lähtekää uimaan, pelatkaa pihalla jne.

Ei tuo ole vielä murrosikää. Monet pienemmätkin tekevät noin, jos siihen annetaan mahdollisuus.

Tietysti kuljetaan rannalla, kotieläinpihassa, puistoissa ym. Mutta sattuu näitä kotipäiviäkin väliin enkä aina voi olla ulos patistava ohjelmatoimisto. Kaverille soittamista ja menemistä jankutan jatkuvasti, mutta hän ei tee niin, ei lähde, sanoo ettei ole pakko.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on se ainakin turvallisempaa kuin notkua kadulla missä jaellaan aineita ja alkoholia lapsillekin ja pahoinpidellään toisia lapsia ja missä aikuiset jahtaavat lapsia...

Juu, tämä oli maailma silloin, kun me olimme 10-vuotiaita. Nykylapsilla tuollaisia pelkoja ei juuri ole, kun nykylapsia ei alkoholikaan juuri kiinnosta. Saatika, että monilla riittäisi uskallus tai sosiaaliset taidot edes hankkia aikuisilta mitään.

missä maassa asut? vain onko siellä Sanna joka kertoo taas että me kaikki olemme onnellisia täällä ei ole huolen häivää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma 9-v on kotihiiri. Puhelinaikaa on tunti, luuri menee soittoja lukuunottamatta pimeäksi silloin. Kolme kertaa viikossa on harrastuksia, joihin lähteminen on välillä vähän tahmeaa, mutta iloisena aina tulee sieltä. Kavereita on, mutta niin isoa tarvetta ei ole iltaisin nähdä niitä. Introvertti selkeästi.

Introvertti, kun introvertiksi kasvaa. Ei se mikään synnynnäinen ominaisuus ole.

Introverttius on synnynäinenominaisuus. Ekstroverttius on opetettua ja esimerkin kautta opittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommenttien mukaan minun pitäisi yrittää pitää hänelle vaan kovempaa kuria, joka aina sitten johtaa riitelyyn. Olin nyt sitten yhteydessä tuttavaan, jolla on koulutus ja työ liittyen tämän ikäisten kasvatukseen.

Hänen mielestään nykypäivänä varhaisteini-ikä alkaa näin aikaisin, eivätkä 10 vuotiaat enää leiki vaikka yrittäisin pakottaa. Lisäksi hän neuvoi olemaan painostamatta harrastamaan mikäli tyttö ei millään halua ja käski odottamaan koulun alkua, josko kaverisuhteet sitten lähtisivät käyntiin taas. Peliaikaan hän ei juurikaan kommentoinut muuta kuin että elo on erilaista tänäpäivänä kuin meidän ollessamme 10.

-ap

Vanhemman tehtävä on painostaa ja pakottaa. Sitä kutsutaan kasvatukseksi. Eikä riitaa kannata pelätä. Se kuuluu asiaan. Meillä pelaaminen loppuu, kun sanon, että nyt pelit pois. Jos ei heti laiteta, niin uhkaan pitää pelikoneen takavarikossa koko loppukesän tai heittää kaatopaikalle. Minä en uhkaile turhaan. Lapset tietävät, että jos eivät usko, peli saattaa lentää roskikseen. Minä suosittelen, että heität sen pelin roskikseen ja pelastat lapsesi peliriippuvuudelta.

Ei välttämättä mitään riippuvuutta. Ainakaan sosiaaliseksi ei kannata yrittää pakottaa.