Neuvoja ja mielipiteitä? Mitä jos lapsesi olisi sekakäyttäjä?

että tyttären elämään ei voi merkityksellisesti puuttua. Hän elää niin synkkää elämää, ettei siinä maallikon avusta taida olla hyötyä. Voi vain toivoa ja olla apuna sitten jos hän päättää muuttaa elämänsä suuntaa. Jotkut niin tekevät, jotkut eivät. Ystävän äitiä autat parhaiten mielestäni kuuntelemalla hänen tuskaansa. Jos hän romahtaa, niin sitten autat mielenterveysavun piiriin jollei itse hakeudu. Olet ystävä sittenkin vaikka hän hajoaisi kuinka pahasti. Muuta en osaa sanoa. Tälläisiä tapauksia olen itsekin joutunut näkemään, en tosin äidin roolia sivuten, mutta niiden päihteenkäyttäjien läheisenä.

Niinhän se on, että vaikka tytär tuskin on valinnut tällaisen itsetuhoisen elämän, hänen täytyy valita haluta päästä aineista eroon. Se vastuu hänen elämästään kuuluu mielestäni hänelle itselleen.



Ystävälleni olen läsnä, pidän tähän äitiin yhteyttä joka päivä ja kysyn mitä kuuluu. Muutaman kerran viikossa pyydän häntä ulos kanssani syömään, että tiedän, että hän syö (ei meinaa muistaa). Olen sanonut, että hänellä on myös vastuu omasta elämästään ja sen hän itsekin kyllä myöntää.

Ehdotin, että hän hakisi netistä jotain vertaistukea, ja hän löysikin palstan,jonka keskusteluista on ollut kuulemma paljon apua. Minusta olisi hyvä, että tämä äiti kävisi juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa ihan omasta olostaan, mutta luulen, että hän pelkää myöntää tarvitsevansa ammattitukea. Hänen täytyy olla se vahva, kun lapsi on heikko... :(



Eilen tyttäreltä tuli illalla myöhään viesti, jossa oli vain piste. Ja vähän ajan kuluttua toinen. Olimme yhdessä ystävien kanssa ravintolassa pikkujouluillallisella ja tytön äiti olisi halunnut soittaa, mutta sanoin, että kyllä se tytär soittaa jos hänellä on hätä. Tänään tyttären puhelin on kiinni, vaihteeksi. Hänellä olisi ollut aika psykiatrisen polille, mutta ei ole mennyt. Äitinsä pelkää ja harmittelee ja syyttelee itseään, ettei soittanut silloin illalla. Sanoin, että ei hänen tarvitse aina olla tavattavissa, eihän hän kuitenkaan tee sitä 5-6 päivää putkeen.



Itseäkin syyllistyttää nyt, mitä jos äidinvaisto onkin oikeassa ja tyttö pulassa, eikä esim. saanut kirjoitettua kuin sen pisteen? :(



Eilen illalla ystäväni paljasti käyneensä mielessään läpi tyttärensä hautajaiset vaikka kuinka monta kertaa :( :(

-ap-

Minkäikäinen tyttö oli, kun muuttivat ulkomaille? Jäikö tytölle tukiverkkoa SUomeen? Voi siinä ollakin perää, että hän kokee itsensä turvattomaksi ja juurettomaksi yksin, jos ei ole mahdollisuutta vierailla lapsuuden perheessä ja jos itsellä ei ole vielä omaa perhettä. Monesti opiskeluaikana moni tarvitsee vielä vanhmpiensa tukea, varsinkin jos ei ole niin pärjäävä yksilö. Toiset itsenäistyvät aikaisemmin ja toiset myöhemmin.



Ajattelen, että parhaiten ystäväsi auttaisia lastansa tulemalla Suomeen ja olemalla lähellä. Se saattaisi jo riittää paranemisen tielle. Pyytäisi tytön luokseen asumaan ja katsoisi perään. Vaikka onhan se erikoista, jos kolmekymppistä pitää paapoa kuin pientä lasta, mutta joskus se on tarpeen. Tiedän lähipiirin kokemuksesta, että vanhempien ulkomaille muutto voi olla kova paikka, vaikka olisikin aikuinen. Opiskeluaika ja töihinsiirtyminen ovat käännekohtia elämässä ja tällöin moni tarvitsee perheensä tukea.



Miksi tytön äiti ei ole tullut Suomeen tukemaan ongelmissa painivaa tytärtään?

Tytön vanhemmat ovat eronneet, isä lähti toisen naisen matkaan kun tyttö oli 7v. ja lähtiessään kertoi, kuinka muita naisia oli ollut koko avioliiton ajan -lapsen kuullen. Tytön isä on nyt täysin rappioalkoholisti ja heillä on suvussa vakavaa masennusta (lähipiirissä 3 itsemurhaa).

Tytön äidin mielestä ero on ainakin vaikuttanut tyttöön, koska se sattui juuri tytön ollessa herkässä, isää kaipaavassa iässä. Tyttö on aina ollut " vaikea" lapsi, manipuloiva, itsekäs, vaativa. Hän on erittäin huomionkipeä ja hänellä on diagnosoitu jonkinlainen persoonallisuushäiriö, josta en tiedä enempää. Pettymyksiä ei kestä yhtään ja kiukuttelee kuin pieni lapsi.



Tytön äiti muutti ulkomaille liki 10 vuotta sitten. Tyttö asui silloin avoliitossa ja hänellä oli lisäksi kavereita ja sukulaisia, erityisesti isäpuoli joka oli häntä kasvattanut kuin omaansa. Valitettavasti vaan tämä avomies oli väkivaltainen ja käytti aineita ja sieltä alkoivat ongelmat. Vaikka tytön äiti ja muut läheiset pyysivät lopettamaan suhteen, tyttö ei suostunut. Suhde oli kuitenkin hyvin hajottava ja paha, onneksi ero tuli lopulta muutamaa vuotta myöhemmin.



Sitten tyttö asui avoliitossa tosi kivan pojan kanssa. Asiat olivat päällisin puolin hyvin, heillä oli koti ja kissoja ja koiria, mutta tyttö ei kestänyt käydä koulua vaan masentui ja istui vain kotona tekemättä mitään ja mökötti kun hänen avomiehensä oli reissutöissä -tyttö olisi halunnut että mies on hänen luonaan koko ajan. Viime vuonna tyttö alkoi juoda entistä enemmän ja käyttää kaikenlaisia lääkkeitä, nukahtamiseen ja piristymiseen tarkoitettuja lähinnä. Talvella miesystävä menetti äkisti läheisen perheenjäsenen,mutta tyttö ei tukenut miestään surussaan lainkaan vaan vaati edelleen vaan itselleen huomiota - lopulta mies lähti, ja se oli lopun alku. Hyvin pian tyttö antoi koiransa uuteen kotiin ja laski kissat vapauteen (tämäkin osoittaa kuinka vastuuntunnoton hän on).



Se on tämä ystäväni ex-poikaystävä, tytön isäpuoli joka on näitten syytösten takana, että äiti on hylännyt lapsensa kun on lähtenyt ulkomaille. Heillehän tuli siinä ero, kun ei tämä ystäväni poikaystävä halunnut lähteä ulkomaille. Täys sika muutenkin, ei paljon auta tyttöä ja puhuu sille valheita suut ja silmät täyteen, käännyttää tyttöä äitiään vastaan.



Viimeksi kun ystäväni tuli Suomeen, tyttären asunnossa " hengaili" joukko narkkareita, jotka ilmeisesti olivat asuneet siellä jo aika kauan. Ystäväni heitti koko porukan ulos. Paikka oli kuin sikolätti, ystävälläni meni 2 päivää siivota paikka edes jotenkuten elettävään kuntoon. Poliisit kävivät etsimässä jotain niistä narkkareista epäiltynä rikoksesta.



Tyttö on ollut äitinsä luona useita kertoja, mutta se on aina hirveän rankkaa, koska hän saattaa koska tahansa häipyä jonnekin. Aikuista ihmistä ei voi pysäyttää menemästä. Jos hän on päättänyt mennä, hän menee. Ystäväni pelkää myös että tyttö saattaa tehdä itselleen jotain (tämä pelko on tietysti Suomessakin). Tytöltä on myös viety täällä omaisuutta, hän on viettänyt öitä luoja ties missä tiedottomassa tilassa, joskus herännyt toisella puolella kaupunkia rahatta ja kielitaidottomana ym. Ja pahat ihmisethän kyllä huomaavat ketä voi käyttää hyväkseen, sitähän tytön äiti eniten pelkää.



Tavallaan ymmärrän ystävääni, että hän ei halua tyttöä tänne, ellei tämä lupaa käyttäytyä eli olla siivosti. Asumme miljoonakaupungissa jonne voi kevyesti kadota. Ja kun tämä on nähty niin monta kertaa, että tyttöön ei voi luottaa. Hän häipyy omille teilleen juuri kun siltä tuntuu.



Ystäväni ei halua palata Suomeen niin kauan kuin tyttö ei pidä omaa osuuttaan sopimuksesta: pysy kotona tai ystäväni kanssa, ja erossa aineista ja hampparikavereista.



Tässä tapauksessa nimenomaan kolmekymppistä pitäisi paapoa kuin pientä lasta. Kuinka kauan??

Tyttö on joutunut aikuistumaan liian aikaisin. Hän luultavasti on tuntenut itsensä heitteillejätetyksi, ja tuntee niin yhä edelleen. Raakaa sanoa näin, mutta tavallaan ystäväsi voi syyttää tästä aika pitkälle itseään.



Jos lapsen annetaan lapsuudessa (ja nuoruudessa!) olla reilusti lapsi ja hänestä huolehditaan, aikuisnea hän pystyy ottamaan avstuuta itsestään. Nyt tuntuu, että tuo tyttö ei pysty vieläkään ottamaan vastuuta itsestään (koska ei sitä riittävästi saanut nuorena) vaan hakee turvaa aina uudestaan ja uudestaan, osaamatta kuitenkaan tarttua apuun.





Minulla tuli mieleen, että onko mitenkään mahdollista saada tyttöä pakkohoitoon? Ainoa keino katkaista paha kierre olisi saada täydellinen elämänmuutos ja pysähdys. Se vaatisi ystäväsi täydellistä sitoutumista asiaan joksikin aikaa. Tyttö pitäisi saada nurkkaan ja sanottua viesti " me rakastamme sinua niin paljon, että emme päästä sinua enää jatkamaan elämää, joka vahingoittaa sinua"



Mutta. Se on helposti sanottu, mutta käytäntö onkin ihan varmasti monimutkaisempi asia. En tiedä, miten nämä asiat käytännössä menevät ja onnistuvat. Tilanne ei takuulla ole helppo.





Jaksamista sinulle ja ystävällesi!!

Kirjoituksesi antaa ajattelemisen aihetta, vaikka minusta vilpittömästi ystäväni on antanut tytölleen kaiken mitä äitinä voi: rakkautta, huolenpitoa, tukea, turvaa, yrittänyt antaa itsetuntoa, ainekset hyvään elämään... ja tuntuu ihan kamalalta ajatella, että tässä olisi hänen syytään! :( Se ex-poikaystävähän sellaista väittää (koska on katkera heidän erostaan) ja on saanut tytönkin uskomaan äidin hyljänneen...



Pakkohoitoa ystäväni on kysynyt, mutta sellaiseen ei ihmistä Suomessa oteta, jollei hän ole alaikäinen, psykoosissa tai välittömässä itsenstä vahingoittamisen vaarassa. Tyttö on ottanut 2 kertaa yliannoksen lääkkeitä jo!! :( Mutta jotenkin välttynyt pakkohoidolta.



Kummalta tuntuu tuo lääkejuttukin. Siellä nuo käyttäjät tietävät tarkalleen, kuka lääkäri määrä mitäkin, ja kiertävät lääkäriltä toiselle. Hänellä on siis suurimpaan osaan käyttämistään lääkkeistä lääkärin määräys! Eikä hän esim enää itse usko, että pystyisi vaikkapa nukahtamaan ilman nukahtamislääkkeitä. Samoin on tiettyjä mielialalääkkeitä joita ilman tyttö kuvittelee ettei pärjää. Eikä ehkä pärjäisikään, en tiedä kun en ole lääkäri, mutta minua ihmetyttää se mieletön lääkkeitten määrä, mitä hänelle koko ajan määrätään, pilleriä vaan toisen perään. Hän on koko ajan jonkun lääkkeen vaikutuksen alaisena.



Ehkä yritän puhua varovaisesti kautta rantain ystävälleni tästä Suomeen menosta. Se vaan että hänen työnsä ja kotinsa on täällä. Ystävälläni ei muuten ole mitään aikomusta palata vanhaan kotimaahan, kuin tytärtään tapaamaan, koska viihtyy täällä paremmin kuten minäkin. Ja jos tyttö olisi kunnossa, niin hän olisi tosi tervetullut tänne, kuten kerroin. Kumpa hän vaan ei olisi mokannut noita katkaisu- ja alkoholiparantolajuttuja, Tytön piti tulla tänne jouluksi, mutta eihän sekään nyt toteudu. Ystävänikään ei tiedä, missä tyttö meinaa joulunsa viettää :(