Pieni tarina parisuhteessa loppuunpalaneesta miehestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellähän on arvot perseellään. Kun kotona on pieniä lapsia, ei paeta ylitöihin vaan ollaan kotona tekemässä hommia sen vaimon rinnalla, niitä riittää kyllä kahdelle. Ja minimipäivärahoillakin on lapsia kasvatettu, turha vedota rahapulaan. Kulukuurille jos osaaminen ei riitä.

Näin toimien se pakka ja perhe pysyy kasassa, ei niin että jätetään toinen yksin selviytymään.

Huomaa ettet ole tehnyt koskaan töitä aidosti vaativassa työpaikassa. Jos sinulle on asetettu esim takaraja jonkun työn valmiiksi saamiselle, niin sen myös pitää olla silloin valmis. Toki voit tehdä normipäivää ja lipsua aikatauluista, mutta takaan, että olet sen jälkeen sellaisessa henkisen pieksännän myllyssä esimiestason tiimoilta, että onnea vaan tulevaisuuteen kyseisessä työpaikassa.

Jos et kestä haastavan työn lisäksi normiarkea, niin silloin vaihdetaan työpaikkaa vähemmän kuormittavaksi tai jätetään lisääntyminen väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies olisi voinut palkata lastenhoitajan tai siivoojan naisen avuksi. Kotiäidit tarvii omaakin aikaa.

Ja mies ei tarvi?

Opettele va jak ki lukemaan. Palkkaa hoitajan niin kummallakin on vapaata. Miksi naisen pitäisi raataa miehen sikiöiden takia 24/7? Johan nainen menettää siinä terveytensä, ansiotulonsa, eläkekertymänsä, harrastuksensa, ystävänsä jne.

Miesten pakeneminen ansiotöihin on tuttu ilmiö. Ne menevät sinne, koska siellä pääsee helpommalla kuin lasten kanssa. Lisäksi saa pitää tienestinsä, golf-osakkeensa, ryyppykekkerinsä jne ja samalla etsiskellä uutta naista pantavaksi.

Kukaan mies ei tekeisi töitä jos elämän rahoituksen saisi järjestettyä muuten. Miehillä kun ei todellakaan ole samanlaista mahdollisuutta jättäytyä pois töistä toisten elätettäväksi niin kuin naiset. Yksikään nainen ei mahdollista miehen työntekoa vaan nainen pakottaa miehen tekemään töitä kun laskut on aina maksettava vaikka nainen ei halua töitä tehdä. Mies mahdollistaa naisen jättäytymisen pois työelämästä. Nainen ei mahdollista mitään etuja miehelle vaan naiset vaatii miestå mahdollistamaan etuja itselleen

Joo meniskin näin...

Minä oon sitä mieltä, että vanhempainvapaat kannattaa jakaa 50/50. Sekä työssäkäynti että kotona oleminen ovat omalla tavallaan rankkaa, eikä niitä voi vertailla keskenään. Tällä tavalla molemmat näkevät kummankin puolen. Kotihommat ja lastenhoito kuuluu molemmille ja molemmat tarvitsevat omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellähän on arvot perseellään. Kun kotona on pieniä lapsia, ei paeta ylitöihin vaan ollaan kotona tekemässä hommia sen vaimon rinnalla, niitä riittää kyllä kahdelle. Ja minimipäivärahoillakin on lapsia kasvatettu, turha vedota rahapulaan. Kulukuurille jos osaaminen ei riitä.

Näin toimien se pakka ja perhe pysyy kasassa, ei niin että jätetään toinen yksin selviytymään.

Huomaa ettet ole tehnyt koskaan töitä aidosti vaativassa työpaikassa. Jos sinulle on asetettu esim takaraja jonkun työn valmiiksi saamiselle, niin sen myös pitää olla silloin valmis. Toki voit tehdä normipäivää ja lipsua aikatauluista, mutta takaan, että olet sen jälkeen sellaisessa henkisen pieksännän myllyssä esimiestason tiimoilta, että onnea vaan tulevaisuuteen kyseisessä työpaikassa.

Pienten lasten isälle tuollaista työmäärää helpottaa, kun vaimo palaa töihin. Mies ei voi silloin tehdä ylitöitä miten sattuu vaan hänenkin työaikoja määrittelevät päiväkodin aukioloajat. Lapsia ei voi pitää hoidossa miten pitkää päivää tahansa vaan toinen vanhemmista vie lapset kahdeksaksi ja toinen hakee ennen neljää tai aikaisemmin. Hoitokuskaukset tietenkin laitetaan puoliksi eikä niin, että nainen vastaa niistä pääsääntöisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä oon sitä mieltä, että vanhempainvapaat kannattaa jakaa 50/50. Sekä työssäkäynti että kotona oleminen ovat omalla tavallaan rankkaa, eikä niitä voi vertailla keskenään. Tällä tavalla molemmat näkevät kummankin puolen. Kotihommat ja lastenhoito kuuluu molemmille ja molemmat tarvitsevat omaa aikaa.

Ja kyllä työn rankkuuteen vaikuttaa, mistä työstä kyse. Jotkut työt on oikeasti tosi kevyitä ja mielestäni lastenhoito on rankkaa niihin verrattuna kun taas toisiin töihin verrattuna lastenhoito on kevyttä viihdykettä. Ja tähän tietysti vaikuttaa myös se, kuormittaako ihmistä enemmän fyysinen vai henkinen ponnistelu. Ei voi vetää mitään yhtä linjaa, että lastenhoito on aina rankempaa kuin työnteko tai toisinpäin. Tilanteita on erilaisia ja ihmiset kokee asiat erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellähän on arvot perseellään. Kun kotona on pieniä lapsia, ei paeta ylitöihin vaan ollaan kotona tekemässä hommia sen vaimon rinnalla, niitä riittää kyllä kahdelle. Ja minimipäivärahoillakin on lapsia kasvatettu, turha vedota rahapulaan. Kulukuurille jos osaaminen ei riitä.

Näin toimien se pakka ja perhe pysyy kasassa, ei niin että jätetään toinen yksin selviytymään.

Huomaa ettet ole tehnyt koskaan töitä aidosti vaativassa työpaikassa. Jos sinulle on asetettu esim takaraja jonkun työn valmiiksi saamiselle, niin sen myös pitää olla silloin valmis. Toki voit tehdä normipäivää ja lipsua aikatauluista, mutta takaan, että olet sen jälkeen sellaisessa henkisen pieksännän myllyssä esimiestason tiimoilta, että onnea vaan tulevaisuuteen kyseisessä työpaikassa.

Pienten lasten isälle tuollaista työmäärää helpottaa, kun vaimo palaa töihin. Mies ei voi silloin tehdä ylitöitä miten sattuu vaan hänenkin työaikoja määrittelevät päiväkodin aukioloajat. Lapsia ei voi pitää hoidossa miten pitkää päivää tahansa vaan toinen vanhemmista vie lapset kahdeksaksi ja toinen hakee ennen neljää tai aikaisemmin. Hoitokuskaukset tietenkin laitetaan puoliksi eikä niin, että nainen vastaa niistä pääsääntöisesti.

Apropoo. Mistä päästään miesten yleisimpään Tinder toiveeseen nimeltään edustus-/kotirouva. Miehet itse vannoo sen nimeen ettei kyetä syttymään työssäkäyvästä naisesta. Tässä tulos.

Vierailija kirjoitti:

Lapsille lastenhoitaja illaksi, niin pääsee vaimo harrastuksiin ja vaimolle dildo tai satisfyer niin saa mies nukkua eikä tarvi vaimon tarpeita tyydyttää.

Näin oltaisi paljolta säästytty!

Niitä on sekä naisia että miehiä jotka tarvitsevat puolisolta jatkuvaa huomiota eivätkä ymmärrä toisen stressiä ja oman rauhan tarvetta. Tämä vaimo ei edes kuulostanut sellaiselta joka käy harrastuksissa ja jolle riittää joku dildo.

Itse olen elänyt tällaisen takiaisen kanssa joka ei osannut olla hetkeäkään yksin, vaan jatkuvasti piti antaa huomiota. Parisuhteeseen kuuluu myös joustaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rankkaa siinä puuron keittämisessä ja pihalla käymisessä on verrattuna stressaavaan ja hektiseen työelämään? Ei v i t t u ihan oikeasti mitään. Naiset tekee tuosta asiasta niin kuin suuremmankin saavutuksen.

Miksi mies siis paloi loppuun kun piti käydä pihalla ja keittää puuroa lapsilleen? Jos kerran on niin leppoisaa? Miksi ei itse jäänyt hoitamaan lapsia ja päästänyt vaimoa töihin?

Tämä tyyppi mieltää lastenhoidon pihalle menemisenä ja puuronkeittona. Lapsista ei maininnut sanallakaan. Nämä narsistit ja autistit eivät tajua, että raskain osa siinä lastenhoidossa on se lapselle turvallisena kiintymyskohteena oleminen ja lapsen kasvattaminen ja kehittäminen.

Ei ihme, että niitä lapsia ei enää nykyään haluta.

Meillä mies oli vanhempainvapaalla 5kk. Mies hoitaa hyvin lapsen fyysiset tarpeet ja voin jättää heidät keskenään huoletta vaikka miten pitkäksi aikaa. Mutta sitten muuten lapsen kanssa oleminen ja vuorovaikutus on vähän niin ja näin. Mies katselee televisiota ja selailee koko ajan puhelinta. Lapselle huikataan jotain välillä puhelimen takaa.

Mies kuvittelee, että minäkin nyt hoitovapaalla toimin samoin ja minulla on täällä yhtä lokoisat oltavat. Eli hoidan vaan aamu- ja iltatoimet ja teen ruuat ja muun ajan selailen sohvalla puhelinta sillä aikaa kun lapsi leikkii yksin lattialla.

Voin sanoa että kyllä se töissä oleminen oli leppoisampaa, vaikka ei tämä mikään kilpailu ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä oon sitä mieltä, että vanhempainvapaat kannattaa jakaa 50/50. Sekä työssäkäynti että kotona oleminen ovat omalla tavallaan rankkaa, eikä niitä voi vertailla keskenään. Tällä tavalla molemmat näkevät kummankin puolen. Kotihommat ja lastenhoito kuuluu molemmille ja molemmat tarvitsevat omaa aikaa.

Ja kyllä työn rankkuuteen vaikuttaa, mistä työstä kyse. Jotkut työt on oikeasti tosi kevyitä ja mielestäni lastenhoito on rankkaa niihin verrattuna kun taas toisiin töihin verrattuna lastenhoito on kevyttä viihdykettä. Ja tähän tietysti vaikuttaa myös se, kuormittaako ihmistä enemmän fyysinen vai henkinen ponnistelu. Ei voi vetää mitään yhtä linjaa, että lastenhoito on aina rankempaa kuin työnteko tai toisinpäin. Tilanteita on erilaisia ja ihmiset kokee asiat erilailla.

Oman huushollin ja muksujen hoidossa raskainta on se, että olet 24/7 vastuussa. Päiväkodissa työskentelevät ovat töissä 8 tuntia päivässä ja vastuuta kantaa kaikki päiväkodintyöntekijät.

Voi ap, niin yleistä. En ymmärrä ettei rikkaa ristiin voi laittaa....

Mukelot hoitoon ja molemmat töihin. Se siitä.

Eli se tavallinen tarina. Muistakaa ihmiset että se sitovin pikkulapsiaika kestää vain muutaman vuoden. Joustoa, joustoa ja joustoa.

Olipa huono ja tyhmä nainen.

Vierailija kirjoitti:

Ai niin. Ja kai jonkun siivotakin vielä on pitänyt.

Juu joka päivä pitää imuroida ja joka toinen päivä pyyhkiä pölyt ja mopata. Sunnuntaisin pestään ikkunat.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on työhön liittyvä burnout ja sille on ihan tyypillistä, että burnoutista kärsivä ei osaa etsiä vapaa-aikaansaa energiaa antavia elementtejä kuten harrastus, ystävät jne. Vaan hän vaan on, pahimmassa tapauksessa sohvalla olut kädessä. Ja se ei rentouta aivoja lainkaan.

Kai tuollainen kotiäitiyspäätös tehdään yhdessä.

No minä sanoin vaimolle että voisit palata töihin kun lapsi on 1,5v, mutta hän päätti itse palata töihin kun lapsi täyttää 3v. Tein selväksi oman mielipiteeni perusteluineen, mutta vaimo teki kuten halusi. En kuitenkaan mököttänyt.

Eikö nuo välinpitämättömyystarinat mene usein toisin päin?

Miksi eivät jakaneet perhevapaita ja mies ollut koti-isänä.

Ja mitä tulee miehen pitkiin työpäivään, työaikaa valvotaan ja siitä on säädetty laissa, kuinka paljon saa tehdä ylitöitä.

Meillä perhevapaat jaettiin puoliksi. Silloin kun mies oli koti-isänä, myös meillä oli vastaava tilanne kuin kertomallasi miehellä, mutta ei edes tullut mieleen naisena, etten olisi ottanut vastuuta lapsista ja yhdessä hoidettiin kotityöt.

Minusta se kuuluu lapsiperheen arkeen.

Ja kun olin kotona, kyllä jo lapsen kiintymyssuhteen takia, mies oli lasten kanssa ja yhdessä tehtiin kotityöt.

Oulussa päättyi huonommin. Mies ampui vaimonsa, lapsensa ja itsensä.