Oletko tajuttomassa tilassa irronut kehostasi?

Vierailija kirjoitti:

Aistit ja aivosoluyhteydet toimivat lyhyen hetken hypermoodissa. Syynä väsymys, kemikaalit, fyysinen häiriötila tms. Hallusinaatiossa keho-ympäristöaistimus laajenee ekstrakokemukselliseksi, perustuen kuitenkin todellisiin, vallitseviin fasiliteetteihin ja muistijälkiin. Hulluudesta tai yliluonnollisesta ei ole kysymys.

Mutta OBE:ssa saattaa olla kliinisesti kuollut. Eihän silloin voi aistia.

Vierailija kirjoitti:

Vaatii keskittymistä ja äkkinäinen saattaa säikähtää tätä itse tapahtumaa.

Siitä voi lukea paljon jos haluaa kokeilla. Vaatii todellista keskittymistä ei onnistu kaikilta

Ruumiista irtautumiseksi kutsutaan. Näin ainakin vielä 60-80luvulla.

Miksi kukaan tahtoisi vapaaehtoisesti tehdä näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.

Sama täällä.

Millä meditaatiolla pääsee tuohon tilaan, onko TM? Tarviiko paljon harjoitusta?

Muakin kiinnostaa? Mikä on TM?

https://en.wikipedia.org/wiki/Transcendental_Meditation

Mua itteeni kiinnostaa miten OBE (out of body experience) eli ruumiista irtautuminen eroaa NDE (Near Death Experience) eli kuolemanrajakokemuksen kanssa. Luin juuri kirjan Portilla, suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

NDE on OBE, jossa kokija kokee olevansa elämän ja kuoleman rajalla; tilanteessa, josta ei ehkä ole paluuta elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.

Sama täällä.

Millä meditaatiolla pääsee tuohon tilaan, onko TM? Tarviiko paljon harjoitusta?

Muakin kiinnostaa? Mikä on TM?

https://en.wikipedia.org/wiki/Transcendental_Meditation

Mua itteeni kiinnostaa miten OBE (out of body experience) eli ruumiista irtautuminen eroaa NDE (Near Death Experience) eli kuolemanrajakokemuksen kanssa. Luin juuri kirjan Portilla, suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.

NDE on OBE, jossa kokija kokee olevansa elämän ja kuoleman rajalla; tilanteessa, josta ei ehkä ole paluuta elämään.

Tai voiko NDE olla ilman ruumiin erilliseksi kokemista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatii keskittymistä ja äkkinäinen saattaa säikähtää tätä itse tapahtumaa.

Siitä voi lukea paljon jos haluaa kokeilla. Vaatii todellista keskittymistä ei onnistu kaikilta

Ruumiista irtautumiseksi kutsutaan. Näin ainakin vielä 60-80luvulla.

Miksi kukaan tahtoisi vapaaehtoisesti tehdä näin?

Huvikseen? Uteliaisuuttaan? Jotku pitää muuttunutta tajuntaa tai uusia kokemuksia tervetulleina. Niistä voi oppia uutta olemassaolosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aistit ja aivosoluyhteydet toimivat lyhyen hetken hypermoodissa. Syynä väsymys, kemikaalit, fyysinen häiriötila tms. Hallusinaatiossa keho-ympäristöaistimus laajenee ekstrakokemukselliseksi, perustuen kuitenkin todellisiin, vallitseviin fasiliteetteihin ja muistijälkiin. Hulluudesta tai yliluonnollisesta ei ole kysymys.

Mutta OBE:ssa saattaa olla kliinisesti kuollut. Eihän silloin voi aistia.

Kun ei ole fyysisiä aistielimiä, joilla aistia, aistii paljon voimakkaammin ja paremmin. Fyysisessä kehossa oleminen on "mutaista ja sameaa", kuin unimaailmassa. Ilman kehoa kaikki kirkastuu.

Sängyssä nukahtamista ennen tai herätessä on ollut ruumiista irtautumisia, mutta en ole koskaan ollut tajuton.

Höpöhöpö, hehheh!

Olen löytänyt itseni baari-illan jälkeen aivan vieraasta sängystä. Ei mitään hajua, miten olen sinne joutunut.

en ollut tajuton, vaan ihan arkista askaretta tehdessäni irtaannuin kehoni yläpuolelle katselemaan itseäni. Oli todella outo kokemus. Olin masentunut siihen aikaan, saattoi siis olla jonkinlainen dissokohtaus.

Kyseessähän on siis dissosiaatiokokemus.

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani DI, enkä usko mörköihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Siitä huolimatta minulla on kehostairtoamiskokemus. Tiedän, että se on tapahtunut vain pääni sisällä, mutta siiitä huolimatta se tuntuu kokemuksena aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin muisto tai aistihavainto.

Pyörryin varhaisessa teini-iässä hapen puutteen takia. Muistan kuinka silmissä pimeni. Seuraavassa vaiheessa katsoin ylhäältä päin kuinka minua kannettiin pukuhuoneeseen virkoamaan. Mitään kehoon takaisin siirtymistä en myöskään kokenut, Muistan vain kuinka tajun palattua ihmettelin hetken normaaliksi palannutta näkökulmaa.

"Pääsi sisällä" ja kuitenkin sitten katsoit ylhäältäpäin kuinka kehoasi kannettiin?? Kuulostaapa uskottavalta. Jos olisi ollut pelkästään kuvitelmaa, et olisi voinut nähdä mitn tuollaista. Muutenkin turhaa tuoda esiin DI-koulutusta, koska ei se poista mitenkään sitä ettei voi uskoa tälläisiin asioihin.