Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko tajuttomassa tilassa irronut kehostasi?
02.08.2023 |
Kellään tällaista kokemusta, että on ollut tajuton ja leijaillut oman kehonsa yläpuolella?
Kommentit (52)
Vaatii keskittymistä ja äkkinäinen saattaa säikähtää tätä itse tapahtumaa.
Siitä voi lukea paljon jos haluaa kokeilla. Vaatii todellista keskittymistä ei onnistu kaikilta
Ruumiista irtautumiseksi kutsutaan. Näin ainakin vielä 60-80luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.
Sama täällä.
Millä meditaatiolla pääsee tuohon tilaan, onko TM? Tarviiko paljon harjoitusta?
Muakin kiinnostaa? Mikä on TM?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mikä osa minusta pitäisi irrota, jos olen tajuton?
Tietoisuus, kästys minästä. Ajattele niin, että aivot ovat ikään kuin radiolähetin, tietoisuus on se missä on ohjelma.
Ei tajuttomana ole tietoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tajuisesti meditaatioharjoituksen aikana.
Sama täällä.
Millä meditaatiolla pääsee tuohon tilaan, onko TM? Tarviiko paljon harjoitusta?
Muakin kiinnostaa? Mikä on TM?
https://en.wikipedia.org/wiki/Transcendental_Meditation
Mua itteeni kiinnostaa miten OBE (out of body experience) eli ruumiista irtautuminen eroaa NDE (Near Death Experience) eli kuolemanrajakokemuksen kanssa. Luin juuri kirjan Portilla, suomalaisia kuolemanrajakokemuksia.
Erityisesti kiinnostaa, voiko kuoleva irtaantua jo saattohoidossa ruumiistaan ja katsoa saattohoitotilannetta ennen siirtymistä eteenpäin? Se, että moni on sairaalaavuoteellaan tajuttoman irtaantunut kehostaan kertoo siitä, että näin voi juuri olla.
Vierailija kirjoitti:
Olen, enkä vieläkään pääse takaisin. Tuossa se plösö istuu tietokoneellaan ja minä täällä kirjahyllyn kulmalla yritän päästä takaisin. Saataran vaikeaa soutaa takaisin kroppaan, kun ei ole mitään aineellista kehoa, jolla kauhoa.
Voin kuvitella sen väännön, kun vaikka unessa koettaa väkisin liikuttaa lihaksia. Niin nyt yrität siellä saada itseäsi liikkeelle! Keskity! Mitähän sille kehollekin käy, jos ajaudut tuuletusräppänästä ulos ja tempaudut pieruna Saharaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olin koronassa ja poikkeuksellisen kovassa kuumeessa, tajuttomuuden rajamailla.
Kokemus ei ollut pelottava vaan jotenkin miellyttävä.
Unihalvauksen yhteydessä useammankin kerran, mutta ei ole tullut niitä enää vuosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulutukseltani DI, enkä usko mörköihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Siitä huolimatta minulla on kehostairtoamiskokemus. Tiedän, että se on tapahtunut vain pääni sisällä, mutta siiitä huolimatta se tuntuu kokemuksena aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin muisto tai aistihavainto.
Pyörryin varhaisessa teini-iässä hapen puutteen takia. Muistan kuinka silmissä pimeni. Seuraavassa vaiheessa katsoin ylhäältä päin kuinka minua kannettiin pukuhuoneeseen virkoamaan. Mitään kehoon takaisin siirtymistä en myöskään kokenut, Muistan vain kuinka tajun palattua ihmettelin hetken normaaliksi palannutta näkökulmaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI, enkä usko mörköihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Siitä huolimatta minulla on kehostairtoamiskokemus. Tiedän, että se on tapahtunut vain pääni sisällä, mutta siiitä huolimatta se tuntuu kokemuksena aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin muisto tai aistihavainto.
Pyörryin varhaisessa teini-iässä hapen puutteen takia. Muistan kuinka silmissä pimeni. Seuraavassa vaiheessa katsoin ylhäältä päin kuinka minua kannettiin pukuhuoneeseen virkoamaan. Mitään kehoon takaisin siirtymistä en myöskään kokenut, Muistan vain kuinka tajun palattua ihmettelin hetken normaaliksi palannutta näkökulmaa.
Minkälainn olo sulla oli, kun olit irti kehostasi? Moni kuvailee että kirkas ja näkee ja kuulee paremmin kuin normaalisti ja että on rauhallinen olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin taivaassa asti sairaskohtauksessani. Upea paikka. Ääni kirkkaudesta sanoi, että aikani ei ole vielä vaikka pyysin, että saisin jäädä sinne. Seuraus oli, että kuolemanpelkoni hävisi täysin. Koska tiedän, että täydellisyys odottaa....
Dippainssin pahvit ja kova työpaikka on minullakin. En monelle ole kertonut tästä, etteivät luule hulluksi. Kuitenkin täysin totta on tämä.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI, enkä usko mörköihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Siitä huolimatta minulla on kehostairtoamiskokemus. Tiedän, että se on tapahtunut vain pääni sisällä, mutta siiitä huolimatta se tuntuu kokemuksena aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin muisto tai aistihavainto.
Pyörryin varhaisessa teini-iässä hapen puutteen takia. Muistan kuinka silmissä pimeni. Seuraavassa vaiheessa katsoin ylhäältä päin kuinka minua kannettiin pukuhuoneeseen virkoamaan. Mitään kehoon takaisin siirtymistä en myöskään kokenut, Muistan vain kuinka tajun palattua ihmettelin hetken normaaliksi palannutta näkökulmaa.
Tietoisuuden ja materialistisen todellisuuden suhdetta ovat alkaneet viime vuosina, kvanttifysiikan kehittymisen myötä, pohtimaan ja kyseenalaistamaan monet vakavasti otettavat tieteilijätkin. Ks. esim. Dean Radin, Institute of Noetic Science (IONS).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin taivaassa asti sairaskohtauksessani. Upea paikka. Ääni kirkkaudesta sanoi, että aikani ei ole vielä vaikka pyysin, että saisin jäädä sinne. Seuraus oli, että kuolemanpelkoni hävisi täysin. Koska tiedän, että täydellisyys odottaa....
Dippainssin pahvit ja kova työpaikka on minullakin. En monelle ole kertonut tästä, etteivät luule hulluksi. Kuitenkin täysin totta on tämä.
Tapasitko edesmenneitä rakkaita tai sielunoppaita matkallasi? Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemusta, vai miksi kuolemanpelko katosi?
Kysyy levoton sielu...
No mitenkäs insinöörit olette ajatelleet noiden kokemusten jälkeen, sijaitseeko tietoisuus aivoissa vai missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin taivaassa asti sairaskohtauksessani. Upea paikka. Ääni kirkkaudesta sanoi, että aikani ei ole vielä vaikka pyysin, että saisin jäädä sinne. Seuraus oli, että kuolemanpelkoni hävisi täysin. Koska tiedän, että täydellisyys odottaa....
Dippainssin pahvit ja kova työpaikka on minullakin. En monelle ole kertonut tästä, etteivät luule hulluksi. Kuitenkin täysin totta on tämä.
Tapasitko edesmenneitä rakkaita tai sielunoppaita matkallasi? Pelkäsitkö kuolemaa ennen kokemusta, vai miksi kuolemanpelko katosi?
Kysyy levoton sielu...
Kokemus oli niin häkellyttävä, että kaikkea ei jätetty mieleeni ehkä tarkoituksellakin. Siellä oli oppaita mukana ja varmasti tuttujakin mutta keitä henkilöitä ne oli niin muistijälki ei kerro. Mutta muistan siitä tapahtumasta isot tärkeät asiat. Rakkaus on elämän tarkoitus. Ja se, että siellä oli minulle aivan mielettömän upea paikka mutta se ei ollut aivan valmis vielä, koska ei ollut aikani. Tästä huolimatta se oli parasta mitä olen koskaan voinut kuvitella olevan olemassa.
Vierailija kirjoitti:
En ollut tajuton, mutta nukahtamassa, kun tajusin leijuvani katon rajassa.
Käänsin kylkeä ja hups, olin takaisin kehossani.
Vinha kokemus.
Tarkoitat kai toisin päin. Olit taas kehossasi, ja käännyit. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
No mitenkäs insinöörit olette ajatelleet noiden kokemusten jälkeen, sijaitseeko tietoisuus aivoissa vai missä?
Ei kai tietoisuus voi sijaita siellä, missä sitä ei koeta.
Aistit ja aivosoluyhteydet toimivat lyhyen hetken hypermoodissa. Syynä väsymys, kemikaalit, fyysinen häiriötila tms. Hallusinaatiossa keho-ympäristöaistimus laajenee ekstrakokemukselliseksi, perustuen kuitenkin todellisiin, vallitseviin fasiliteetteihin ja muistijälkiin. Hulluudesta tai yliluonnollisesta ei ole kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Olen koulutukseltani DI, enkä usko mörköihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Siitä huolimatta minulla on kehostairtoamiskokemus. Tiedän, että se on tapahtunut vain pääni sisällä, mutta siiitä huolimatta se tuntuu kokemuksena aivan yhtä todellinen kuin mikä tahansa muukin muisto tai aistihavainto.
Pyörryin varhaisessa teini-iässä hapen puutteen takia. Muistan kuinka silmissä pimeni. Seuraavassa vaiheessa katsoin ylhäältä päin kuinka minua kannettiin pukuhuoneeseen virkoamaan. Mitään kehoon takaisin siirtymistä en myöskään kokenut, Muistan vain kuinka tajun palattua ihmettelin hetken normaaliksi palannutta näkökulmaa.
Kuulostaa yliluonnolliselta, että olisi tietoinen pään ulkopuolella, ja samaan aikaan jotenkin tietoinen pään sisällä.
Alue: Aihe vapaa
Kommentistasi tulikin lisäkysymys: te, jotka olette irronneet kehostanne, onko olotila ollut samankaltainen kuin NDE-kokijoilla, eli todellisuus on ollut paljon todellisempaa kuin kehossa ollessa, eli värit kirkkaammat, ajatus selkeämpi, olo todellisempi kaikin tavoin?