Metsänpeitto

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan kirjoitti, että kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan lähes pyhä.

Metsä aistii siellä liikkuvan ihmisen tarkoitusperät ja ystävällinen ja luontoa rakastava ihminen saa olla rauhassa kun taas häirikkö voi kohdata kauhun.

Metsä ei kyllä aisti yhtään mitään :D

Löysin kerran lapsena tutusta metsäisestä saaresta keskeltä sen tiheää metsää pyöreän aika ison aluuen (arviolta halkaisijaltaan ainakin 10 m), jossa ei kasvanut kuin sammalta. Vaikka kuinka yritin löytää paikan uudelleen, en löytänyt. 

Up

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Vierailija kirjoitti:

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Usein ne raadot syödään... luonnon kiertokulkua

Vierailija kirjoitti:

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Muut eläimet syö ne ja käyttää karvoja pesiinsä jne. Kyllä itse olen löytänyt luita ja karvoja. Viime syksynä löysin jonkun ison eläimen selkärangan. Yritin etsiä ympäriltä jotain muitakin luita, mutta ei löytynyt.

Tämäpä vasta mielenkiintoinen ketju, lisää tarinoita🤔

Lähden nyt metsään mustikoita etsimään...

Vierailija kirjoitti:

Löysin kerran lapsena tutusta metsäisestä saaresta keskeltä sen tiheää metsää pyöreän aika ison aluuen (arviolta halkaisijaltaan ainakin 10 m), jossa ei kasvanut kuin sammalta. Vaikka kuinka yritin löytää paikan uudelleen, en löytänyt. 

Pakana tässä taas jutustelee. Kuulostaa että ollessasi lapsi metsä päästi sinut sisään. Ajattelen että on metsä jossa asiat on enimäkseen kuin kartoissa ja ilmakuvissa ja sitten on Metsä johon voimme päästä tai joutua hetkeksi. Tuo Metsä ei noudata totuttuja suuntia tai maamerkkejä eikä se vastaa kartassa olevaa. 

Eilen taas oli täysin hiljainen hetki metsässä, maisema jotenkin pysähtyi hetkeksi.

Kohta taas linnut lauloi, itikat inisi ja tuuli heilutti puiden oksia...

Meinasin tänä kesänä hillassa joutua metsänpeittoon. Aloin siinä sitten puhumaan metsänväelle, että poimin vain sen minkä annatte ja näytätte. Hiljalleen tunne helpotti ja kaikki palautui normaaliksi. Olen pakana ja noita, joten usein tapaan luonnonväkeä.

Surullinen tarina, kun suulat ei erota leväkasvustoa muovisista verkonriekaleista. Tekevät pesiä ja sotkeutuvat muoviin, kuolevat.

Tuli vaan mieleen.

Talvella en ole koskaan joutunut metsänpeittoon, oletko sinä?