Metsänpeitto

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan kirjoitti, että kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan lähes pyhä.

Metsä aistii siellä liikkuvan ihmisen tarkoitusperät ja ystävällinen ja luontoa rakastava ihminen saa olla rauhassa kun taas häirikkö voi kohdata kauhun.

Metsä ei kyllä aisti yhtään mitään :D

Löysin kerran lapsena tutusta metsäisestä saaresta keskeltä sen tiheää metsää pyöreän aika ison aluuen (arviolta halkaisijaltaan ainakin 10 m), jossa ei kasvanut kuin sammalta. Vaikka kuinka yritin löytää paikan uudelleen, en löytänyt. 

Up

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Vierailija kirjoitti:

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Usein ne raadot syödään... luonnon kiertokulkua

Vierailija kirjoitti:

Minne kuolleet metsän eläimet menevät kuolemaan ? Liikun paljon metsissä enkä ole koskaan nähnyt kuollutta peuraa, karhua, hirveä, sutta, kettua, jänistä tai oravaa tai lintua siellä enkä sellaisen luurankoa. Imaiseeko metsänpeitto kuolleet eläimet ?

Muut eläimet syö ne ja käyttää karvoja pesiinsä jne. Kyllä itse olen löytänyt luita ja karvoja. Viime syksynä löysin jonkun ison eläimen selkärangan. Yritin etsiä ympäriltä jotain muitakin luita, mutta ei löytynyt.

Tämäpä vasta mielenkiintoinen ketju, lisää tarinoita🤔

Lähden nyt metsään mustikoita etsimään...

Vierailija kirjoitti:

Löysin kerran lapsena tutusta metsäisestä saaresta keskeltä sen tiheää metsää pyöreän aika ison aluuen (arviolta halkaisijaltaan ainakin 10 m), jossa ei kasvanut kuin sammalta. Vaikka kuinka yritin löytää paikan uudelleen, en löytänyt. 

Pakana tässä taas jutustelee. Kuulostaa että ollessasi lapsi metsä päästi sinut sisään. Ajattelen että on metsä jossa asiat on enimäkseen kuin kartoissa ja ilmakuvissa ja sitten on Metsä johon voimme päästä tai joutua hetkeksi. Tuo Metsä ei noudata totuttuja suuntia tai maamerkkejä eikä se vastaa kartassa olevaa. 

Eilen taas oli täysin hiljainen hetki metsässä, maisema jotenkin pysähtyi hetkeksi.

Kohta taas linnut lauloi, itikat inisi ja tuuli heilutti puiden oksia...

Meinasin tänä kesänä hillassa joutua metsänpeittoon. Aloin siinä sitten puhumaan metsänväelle, että poimin vain sen minkä annatte ja näytätte. Hiljalleen tunne helpotti ja kaikki palautui normaaliksi. Olen pakana ja noita, joten usein tapaan luonnonväkeä.

Surullinen tarina, kun suulat ei erota leväkasvustoa muovisista verkonriekaleista. Tekevät pesiä ja sotkeutuvat muoviin, kuolevat.

Tuli vaan mieleen.

Talvella en ole koskaan joutunut metsänpeittoon, oletko sinä?

Olen kulkenut metsissä koko ikäni, ja kerran lapsuudesta asti tutussa metsässä lenkillä ollessa koin jotain outoa 🤔

Olin koiran kanssa metsässä kävelyllä, maahan oli satanut juuri ensi lumi, ja puut ja maa oli lumen peitossa. Metsässä kävellessämme, törmäsin tuoreisiin ihmisen ja koiran jälkiin ja vähän säikähdin, en halua törmätä vieraisiin ihmisiin metsässä ollessani. Lähdimme eri suuntaan ja kohta näin samat jäljet uudestaan. Metsä on syrjässä ja en ole koskaan nähnyt siellä ketään. 

Vertasin jalanjälkiä omien kenkieni jälkiin ja hämmästyin, jäljet olivat täysin samat ja samankokoiset kuin omani. Olin tietämättäni kiertänyt metsässä ympyrää, vaikka luulin käveleväni suoraan eteenpäin. Ajattelin että nyt on aika lähteä kotiin, ja otin tutun suunnan. Tiedän että hetken kuljettua tiettyyn suuntaan, tulee metsäpolulle jonka kautta pääsee takaisin kotiin. 

Kävelimme koiran kanssa kauan, mutta polku ei vaan tullut vastaan, koko metsä näytti täysin samanlaiselta eikä tuttuja maamerkkejä näkynyt, alkoi jo hämärtyäkkiä. Onneksi oli puhelin mukana ja avasin mapsin - olin täysin eri paikassa missä luulin olevani. Loppumatkan kuljin karttasovelluksen opastuksella ja pääsimme kotiin.

Oli jotenkin ihan epäuskoinen olo, olinhan ollut tässä metsässä satoja kertoja eri vuodenaikoina, enkä koskaan aikaisemmin ollut eksynyt🤔

Onneksi en eilen kuollut.  Olisi tuokin asia jäänyt tietämättömien joukkoon.

Pitäisikö alkaa roikkumaan netissä aamusta iltaan, ei jäisi tärkeistä asioista paitsi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan kirjoitti, että kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan lähes pyhä.

Metsä aistii siellä liikkuvan ihmisen tarkoitusperät ja ystävällinen ja luontoa rakastava ihminen saa olla rauhassa kun taas häirikkö voi kohdata kauhun.

Metsä ei kyllä aisti yhtään mitään :D

Puut mm.kommunikoi keskenään. Juuri tuli tv:sta dokumentti The Secret Lives of Trees.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perehtykää suomalaiseen mytologiaan mikä liittyy metsiin, vanhojen kansojen taruihin esim metsänväestä jne. Mielenkiintosia

Ihminen joka menee yksin metsään pahat mielessään, maksaa siitä hinnan

 

Kristinusko tuhosi tämän kauniin ja ikivanhan suomalaisen perinteen, joka oli monilta osin huomattavasti aavikkokansojen uskontoja kauniimpi ja oikeampi.

Mene fasis-ti incel hoitoon.

Ei tuollaista ole olemassakaan. Ihmisillä on sairauksia, kohtauksia ja heikotuksia jotka yritetään selitellä selittämättömäksi ilmiöksi, vaikka lääkäri kertoisi totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan kirjoitti, että kokemus ei ollut lainkaan pelottava vaan lähes pyhä.

Metsä aistii siellä liikkuvan ihmisen tarkoitusperät ja ystävällinen ja luontoa rakastava ihminen saa olla rauhassa kun taas häirikkö voi kohdata kauhun.

Metsä ei kyllä aisti yhtään mitään :D

Puut mm.kommunikoi keskenään. Juuri tuli tv:sta dokumentti The Secret Lives of Trees.

Puut eivät ole älykkäitä tuntevia olentoja ja metsänpeitoa ei ole tunnustettu tieteellisesti.

Ps olen nainen ja erityisasiantuntija, joten älä ala väittelemään minun kanssa incel.

Vierailija kirjoitti:

Olen kulkenut metsissä koko ikäni, ja kerran lapsuudesta asti tutussa metsässä lenkillä ollessa koin jotain outoa 🤔

Olin koiran kanssa metsässä kävelyllä, maahan oli satanut juuri ensi lumi, ja puut ja maa oli lumen peitossa. Metsässä kävellessämme, törmäsin tuoreisiin ihmisen ja koiran jälkiin ja vähän säikähdin, en halua törmätä vieraisiin ihmisiin metsässä ollessani. Lähdimme eri suuntaan ja kohta näin samat jäljet uudestaan. Metsä on syrjässä ja en ole koskaan nähnyt siellä ketään. 

Vertasin jalanjälkiä omien kenkieni jälkiin ja hämmästyin, jäljet olivat täysin samat ja samankokoiset kuin omani. Olin tietämättäni kiertänyt metsässä ympyrää, vaikka luulin käveleväni suoraan eteenpäin. Ajattelin että nyt on aika lähteä kotiin, ja otin tutun suunnan. Tiedän että hetken kuljettua tiettyyn suuntaan, tulee metsäpolulle jonka kautta pääsee takaisin kotiin. 

Kävelimme koiran kanssa k

Minäkin olen kerran eksynyt metsässä. Ei ollut puhelinta, mutta kun aloin hätääntymään, varis alkoi ääntelemään kauempana ja häntä seuraamalla löysin takaisin kotiin.

Olen myös päätynyt erikoisiin ja erittäin hienoihin paikkoihin tuolla tavoin vain metsässä haahuilemalla. Ja metsä on myös joskus ihan oikeasti entiteettinä puhutellut minua, koskettanut minua. Tuo kokemus oli erittäin pysäyttävä ja erikoinen. 

Joku sanoi, että metsä ei aisti mitään. Aistii kaiken ajatuksistasi tunteisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen pakana. Vuoden kiertooni kuuluu viedä metsänväelle lahjoja ja kiittää Mielikkiä milloinka hänen maillaan kuljen. Lähistölläni on mäki jolta löytyy täällä rannikolla tavallinen röykkiöhauta. Paikalla ja metsässä ympärillä on rauhallinen mutta samalla sanoisinko nitkahtanut tunnelma - kuin ei olisi jatkuvasti samassa paikassa. Kyseisellä hyvin tutulla mäellä metsänpeittoon olen päätynyt useamman kerran.

Erikoisin kokemus kuitenkin on ystäväni kanssa samalta mäeltä. Oli kevätpäiväntasaus ja vein väelle lahjoja. Ystävä halusi lähteä mukaan. Paikalla pyysin jäntä odottamaan aukealla paikalla, kun kävisin kallioharjanteen toisella puolen alle 10m päässä. Halusin itsekseni antaa lahjat ettei väki pahastuisi kutsumatonta vierasta. Kun kiersin takaisin harjanteen toiselta puolen, löysin ystäväni hädissään huutamassa nimeäni. Hän näytti myös hakevan minua katseella, katsoi kohden muttei nähnyt. Kävelin hänen eteen ja ky

Jännä. Olikohan tuo ajatus ja tapahtumaketju lähtöisin metsästä vai sinusta. Eli heijastiko metsä tuota sinun negatiivista ajatustasi ystävästäsi.

Mä harakoin teidät