Oletteko mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin?

Olen ollut saman miehen kanssa jo 16 vuotta ja olen alkanut painoarvoa enemmän sille että meidän välillämme ei ole oikeastaan mitään kuin ystävyyttä, en tunne miestä kohtaan intohimoa, en ole kiinnostunut hänen asioistaan ja olen jopa helpottunut jos emme näe, en pode iikävääkään. Meillä on erilaiset huumorintajut eikä makuuhuoneen puolella samalla aaltopituudella.

Meillä on yksi lapsi ja olen alkanut pelkäämään että huomaako lapsi meidän välisen kireyden, en tiedä olenko oikeastaan ikinä rakastanutkaan miestäni. Meillä menee hyvin taloudellisesti, en ole riippuvainen miehen rahoista. Minussa on kuitenkin läheisriippuvaisen vikaa, roikun suhteessa sen takia kun en halua olla yksin vaikka se tuntuu ikävältä ja yksinäiseltä, toisaalta säälin miestäni... tuntuu kuin olisi loukussa, en jaksa eroamisen tuskaa ja siitä koituvat seuraukset. Maksamme asuntolainaa nykyisestä talosta. En tiedä mitä tehdä.