Lue keskustelun säännöt.
Oletteko mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin?
02.08.2023 |
Olen ollut saman miehen kanssa jo 16 vuotta ja olen alkanut painoarvoa enemmän sille että meidän välillämme ei ole oikeastaan mitään kuin ystävyyttä, en tunne miestä kohtaan intohimoa, en ole kiinnostunut hänen asioistaan ja olen jopa helpottunut jos emme näe, en pode iikävääkään. Meillä on erilaiset huumorintajut eikä makuuhuoneen puolella samalla aaltopituudella.
Meillä on yksi lapsi ja olen alkanut pelkäämään että huomaako lapsi meidän välisen kireyden, en tiedä olenko oikeastaan ikinä rakastanutkaan miestäni. Meillä menee hyvin taloudellisesti, en ole riippuvainen miehen rahoista. Minussa on kuitenkin läheisriippuvaisen vikaa, roikun suhteessa sen takia kun en halua olla yksin vaikka se tuntuu ikävältä ja yksinäiseltä, toisaalta säälin miestäni... tuntuu kuin olisi loukussa, en jaksa eroamisen tuskaa ja siitä koituvat seuraukset. Maksamme asuntolainaa nykyisestä talosta. En tiedä mitä tehdä.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuttani en haluaisi kokea yksin. Voihan olla, ettei kykene enää muuhun kuin olemaan kotonaan. Silloin on parempi, että on joku kaverina auttamassa ja seuraa pitämässä.
Itseäni kismittää vaan se että 'seuran pitäminen' on vain kiusallinen hiljaisuus ja sitä että keskitymme vain omiin asioihimme. Tai toinen vain selittää jotain omaa juttuaan ja toinen kuuntelee mielenkiinnottomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ilmoitti vuosi sitten ettei jaksa enää miellyttää minua. Samalla pisti poikki kaikki yhteiset harrastukset. Vaimo haluaisi jatkaa kuitenkin yhdessä, mutta minä olen pikkuhiljaa kyynistynyt kaikkeen.
Yhtään ei helpota se että molemmat tehdään liikaa töitä ja ollaan työn puolesta paljon poissa kotoa. Työn ja oman luonteenikin vuoksi kavereita minulla ei ole ollut pariinkymmeneen vuoteen.
Nyt kun yhteiset vapaa-ajan harrastuksetkin ovat jäissä, ei elämässä tunnu olevan mitään positiivista. Jos tästä taasen laitetaan lusikat jakoon, katoaa sitten viimeinenkin juttukaveri. Uuden kumppanin etsimiseenkään ei huvita enää ryhtyä, joten valitsen luultavasti mielummin huonon suhteen kuin yksinolon.
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin.
Ihminen on lauma sielu.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin.
Ihminen on lauma sielu.
En vain olisi ikinä kuvitellut että parisuhteessa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin ikinä
Todellakin lapsi aistii ja huomaa sen rakkaudettomuuden, kireyden ja sen että korkeintaan jotenkuten siedätte toisianne. Ja kärsii siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vain tajunnut nyt avioliiton aikana että vastakohdat eivät täydennä toisiaan, ne vain ärsyttävät...
Noin se menee. Aluksi voi viehättyä ominaisuuksista jotka itseltä puuttuvat, pitemmän päälle ei jaksa liian erilaista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin.
Ihminen on lauma sielu.En vain olisi ikinä kuvitellut että parisuhteessa tuntee itsensä yksinäisemmäksi kuin ikinä
Tottakai se yksinäisyys korostuu, jos on yhdessä jonkun kanssa jolle on yhdentekevä. Olen itse totaaliyksinäinen, mutta muistan kyllä että kamalampaa oli asua miehen kanssa joka oli lopussa kuin kämppis. Jos mä haluaisin kämppiksen, voisin hankkia sellaisen tänne. Ei kumppanin kuulu olla kämppis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksin tosi hyvä olla ja tarvitsenkin yksinoloa välillä. Erosin todella huonosta liitosta enkä ole katunut pätkääkään.
Nyt olen seurustellut 5kk ja ihmetellyt kuinka toisen kanssa oleminen voi olla näin vaivatonta. Huonoon suhteeseen en jäisi, meillä on vain yksi elämä
Lähtökohtaisesti mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin, mutta rajansa toki kaikella.
Introvertti mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin otsikon perusteella, että sinua pahoinpidellään henkisesti ja/tai fyysisesti. Ei tuo ole huonotta suhdetta nähnytkään vaan ihan tavallinen pitkä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin lapsi aistii ja huomaa sen rakkaudettomuuden, kireyden ja sen että korkeintaan jotenkuten siedätte toisianne. Ja kärsii siitä.
Ei kärsi. Ei lasta yleensä kiinnosta ellei asiasta seuraa jotain ihan oikeita käytännön ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan.
Mieluummin yksin, huonossa suhteessa hajoaa.
Yksin. Meillä on vain yks elämä, myös puolisolla, joten miksi roikkua suhteessa missä kumpikaan ei ole onnellinen? Yksinkin pärjää ihan hyvin ja saa ainakin elää oman näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksin. Meillä on vain yks elämä, myös puolisolla, joten miksi roikkua suhteessa missä kumpikaan ei ole onnellinen? Yksinkin pärjää ihan hyvin ja saa ainakin elää oman näköistä elämää.
Jospa se oman näköinen elämä on sitä parisuhteessa elämistä. Ei kaikki saa hyvää parisuhdetta, vaikka kuinka yrittäisivät. Moni ei saa parisuhdetta lainkaan.
Ap:lle vastaisin että aina on mahdollista muuttaa omaa suhtautumista elämään ja sitä kautta parisuhteeseen, jos ei nyt oikeasti ole suhteessa mitään väkivaltaa tai sen uhkaa.
Ymmärrät ehkä itsekin sen miten kurjaa eroaminen on ja se tyhjyys sen jälkeen on ihan totaalista. Eli itse kääntäisin kaikki kivet, raahaisin miehen vaikka parisuhdeterapiaan. Puhuisin avoimesti omista tunteista ja yrittäisin saada toisenkin avautumaan siitä mikä voisi parantaa teidän suhdetta. Siinä ei voi kuin oikeasti voittaa, jos fiilis on se, että nykytilannetta on hankala sietää. Tai ehkä tarvitsisitte jotain radikaalia muutosta suhteeseen, tauon tai tilapäisen erilleen muuton? Se voi auttaa näkemään mitä juttuja siinä suhteessa oikeasti kaipaa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin.
Ihminen on lauma sielu.
Mikäs se introvertti tai sitten ihan täyserakko on?
Yksin tottakai. Erosin aikoinaan tuhoisasta parisuhteesta ja päätin, etten enää ikinä muuta kenenkään kanssa yhteen. Päätös on pitänyt, vaikka naimisissa nyt olenkin. Meillä on omat asunnot. Tämä toimii. Suhteiden välissä olin pitkän aikaa ilman parisuhdetta.
En ymmärrä roikkumista parisuhteessa pelkästään sen vuoksi, ettei kykene/uskalla olla yksin. Omaan itseenkin voisi tutustua välillä. Sieltä sisältä voi löytyä yllättävän hyvä tyyppi, jonka kanssa viihtyy itsekseen vallan mainiosti..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään yksin.
Ihminen on lauma sielu.Mikäs se introvertti tai sitten ihan täyserakko on?
Introverttikin haluaa kumppanin.
Introvertti
Ehdottomasti mielummin yksin kuin huonossa suhteessa! Elämä on opettanut aika rankkoja oppiläksyjä tämän asian suhteen ja ainakin omalla kohdallani huono suhde alkaa äkkiä tehdä klommoa itsetuntoon ja vetämään mieltä matalaksi.
Mutta, jos teillä ei varsinaisesti ole keskenänne mitään ongelmaa, niin minkä takia ette tee mitään suhteenne eteen? Eikö sitä kipinää voisi millään herätellä uudestaan, läheisyyttä, lämpöä, yhdessäoloa? Jos ei, niin minusta ihan älytöntä roikkua.
Olen vain tajunnut nyt avioliiton aikana että vastakohdat eivät täydennä toisiaan, ne vain ärsyttävät...