Oletteko mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin?
Olen ollut saman miehen kanssa jo 16 vuotta ja olen alkanut painoarvoa enemmän sille että meidän välillämme ei ole oikeastaan mitään kuin ystävyyttä, en tunne miestä kohtaan intohimoa, en ole kiinnostunut hänen asioistaan ja olen jopa helpottunut jos emme näe, en pode iikävääkään. Meillä on erilaiset huumorintajut eikä makuuhuoneen puolella samalla aaltopituudella.
Meillä on yksi lapsi ja olen alkanut pelkäämään että huomaako lapsi meidän välisen kireyden, en tiedä olenko oikeastaan ikinä rakastanutkaan miestäni. Meillä menee hyvin taloudellisesti, en ole riippuvainen miehen rahoista. Minussa on kuitenkin läheisriippuvaisen vikaa, roikun suhteessa sen takia kun en halua olla yksin vaikka se tuntuu ikävältä ja yksinäiseltä, toisaalta säälin miestäni... tuntuu kuin olisi loukussa, en jaksa eroamisen tuskaa ja siitä koituvat seuraukset. Maksamme asuntolainaa nykyisestä talosta. En tiedä mitä tehdä.
Kommentit (42)
Olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Tykkään olla yksin kaikissa olosuhteissa, myös suhteissa. Parisuhteissa olen ollut osan viikosta yksin, vähintään muutaman päivän. Aina mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Yksin tietysti. Tullut vietettyä monia kiihkeitä hetkiä huonoissa suhteissa olleiden naisten kanssa, jotka eivät saa mitään tyydytystä omassa suhteessaan 😘🍑🍆
Vierailija kirjoitti:
Olen mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.
Komppaan! Jos toinen ei halua tehdä mitään suhteen eteen, etkä sinäkään - niin parempi olla yksin.
Olen mieluummin yksin, vaikka ei sekään kivaa ole. Varsinkin kun en ole niitä naisia, jotka saa helposti uuden miehen.
En tietenkään. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonossa suhteessa roikkumiseen. En ole läheisriippuvainen.
Kyllä lapsi aistii, jos vanhempien välit eivät ole kunnossa. Lapset ovat yllättävänkin tarkkavaistoisia.
En halua asua yksin. Siksi en myös eroa.
Ei meidän liitto niin kauhea ole että pitäis lähteä. Naimisissa ollaan oltu 40vuotta.
Jos ajattelet lähtöäsi/eroasi, etkä tunne mitään esteitä asialle,ainoastaan hyviä tunteita ko toiminnasta, niin silloin olet valmis lähtemään. Mutta jos sydämesi ei näytä vihreää valoa, et ole ainakaan vielä valmis siihen.
Vierailija kirjoitti:
Kaksin aina kaunihimpi 🤗
Ei todellakaan ole.
t. väkivaltaisen liiton kokenut
Kelle mä sitten juttelisin jos eroaisin?
Seinillekö????
Vanhuuttani en haluaisi kokea yksin. Voihan olla, ettei kykene enää muuhun kuin olemaan kotonaan. Silloin on parempi, että on joku kaverina auttamassa ja seuraa pitämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kelle mä sitten juttelisin jos eroaisin?
Seinillekö????
Miksi pitää jutella? Mä juttelen töissä ja kavereitten kanssa, kotona olen paljon mieluummin hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuttani en haluaisi kokea yksin. Voihan olla, ettei kykene enää muuhun kuin olemaan kotonaan. Silloin on parempi, että on joku kaverina auttamassa ja seuraa pitämässä.
Ei se puoliso välttämättä ole enää hengissä tai auttamiskuntoinen kun olet vanha.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet lähtöäsi/eroasi, etkä tunne mitään esteitä asialle,ainoastaan hyviä tunteita ko toiminnasta, niin silloin olet valmis lähtemään. Mutta jos sydämesi ei näytä vihreää valoa, et ole ainakaan vielä valmis siihen.
Olen samaa mieltä. Kyllä sen tuntee ihan selvästi sitten kun on on aivan valmis lähtemään. Siinä ei enää kiinnosta edes yrittää pelastaa suhdetta. Ei kiinnosta yrittää jutella, ei varsinkaan mennä pariterapiaan jne. Ainoa ajatus on poistumisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhuuttani en haluaisi kokea yksin. Voihan olla, ettei kykene enää muuhun kuin olemaan kotonaan. Silloin on parempi, että on joku kaverina auttamassa ja seuraa pitämässä.
Juuri näin. On se vaan kiva kun on toinen jakamassa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelle mä sitten juttelisin jos eroaisin?
Seinillekö????Miksi pitää jutella? Mä juttelen töissä ja kavereitten kanssa, kotona olen paljon mieluummin hiljaa.
Olen jo eläkkeellä.
Anopilla sama