Te odottajat,joilla jo ennestään lapsia
Niin, eli sellaista tässä lähdin kirjottelemaan, että miten te odottajat, joilla jo ennestään lapsi tai lapsia, jaksatte päivänne ? Ja tässä tarkoitan esim pahoinvointia, joka mulla on pahana. Esikoinen vaatii koko ajan melkein jotain leikkiseuraa tai muuta ja sitten suuttuu, jos äiti ei jaksa tai pysty. Itsensäkin tuntee tosi huonoksi äidiksi, kun lapsi joutuu leikkimään melkein koko päivän yksin, eikä äiti jaksa tai pysty.
Onko teillä mitään hyviä vinkkejä asiaan vai leikittekö vaan lastenne kanssa ja välillä käytte pöntöllä... ?
Lion76 6+2
Kommentit (3)
makasin lattialla vieressä tyyny pään alla ja viltti niskassa ja leikin sen mitä jaksoin. Ja illallahan mies oli apuna. Tosin kurjaa oli kun sylittelyt jäi hetkeksi vähille. :( Mutta sekin auttaa jaksamaan kun ajattelee, ettei se olotila ole pysyvää. Ja että on hyvä syy miksi yrittää jaksaa.
Ja itselläni oli kuitenkin aika helppo tilanne siinä mielessä, kun on vain yksi lapsi ennestään. Oli helppo nukkua päiväunet aina kun lapsikin. Toista on niillä joilla on useampi.
Marikki rv 14+1
Toka raskaus meni aika helposti, koska esikoinen oli vasta 6kk eikä osannut vielä liikkua. Köllöteltiin päivät sängyssä, ja neiti oli tyytyväinen, kun ei koko ajan oltu menossa ja äiti ei yrittänyt aina hommailla jotain.
Nyt kolmatta odottaessa lapset ovat hoidossa ja minä koulussa, mutta illat olen niiden kans kotosalla (mies kursseilla). Nyt on sikäli taas helpompaa, että lapset leikkivät kahdestaan, eivätkä muutenkaan kaipaa äitiä kolmanneksi pyöräksi. Tietty pinna on tiukemmalla varsinkin aamuisin (aamun lähdöt tosi rankkoja varsinkin alkuraskaudessa kahden uhmaikäisen kans...).
Käytä hyväksesi kaikenlaisia leikkejä, joissa voit olla mahdollisimman passiivisena sivustakatsojana (kylpy/vesileikit, piirrustus, videot...). Meiän lapset eivät ole kaivanneet leikkikaveria, vaan läsnäolijaa. Ota tyyny ja köllöttele lattialla muka hurjan kiinnostuneena lapsen touhuja seuraillen;)
Jos mahdollista, kutsu kavereita kylään. Piristää kummasti!
ja huono omatunto on koko ajan seurana.. Mulla on pahoinvointi jo ehkä vähän helpottamaan päin, joten pikkuhiljaa palaillaan normaaliin päivärytmiin.
Eihän siinä muu auttanut kun yrittää jaksaa touhuta, vaikka itsellä ei ollut yhtään tehoja. Me pottaillaan esikoisen kanssa ja aina sitten kun tulosta tulee, niin kovin hurrataan ja annetaan aplodeja. Jos ei olis itkettänyt, niin olis ollu pakko nauraa, kun yökkäilin pöntöön niin poika oli aina vieressä hurraamassa ja taputtamassa. Eli kannustusta löytyi ;) Välillä tuli kyllä myös vessaharjasta päähän..
Paljon käytettiin mummilaa hyväksi, koska siellä oli/on väsymätöntä touhuseuraa.
Kovasti tsemppiä, toivotaan että pian alkaisi helpottamaan!
Merkurius 12+1