Miten suhtaudutte, jos teistä puhutaan kolmannessa persoonassa vaikka olette läsnä
Olen kiinnittänyt huomion sellaiseen tapaan miesystäväni ja hänen lastensa seurassa, että puhuvat minusta ns. "ohi".
Eli jos lapsi haluaa tiedustella vaikka että mihin olen menossa, jos teen lähtöä ovesta tms, niin he kysyvät isältään "minne Tiina on menossa?" . Ja eniten ihmetyttää että miesystävä lähtee tähän mukaan että "Tiinalla on nyt työpäivä niin on menossa toimistolle".
Joskus olen sanonut että hei mä oon tässä vieressä, että eikö minulta voi kysyä suoraan? on jotenkin outoa olla näissä keskuteluissa mukana "ulkopuolella".
Tämä esimerkki oli vain yksi monista. En ole koskaan aiemmin tai muissa yhetyksissä tällaiseen törmännyt ja tuntuu oudolta kuunnella kun minusta puhutaan vaikka olisin samassa huoneessa :D .
Olemme seurustelleet kohta 4 vuotta eli en ole mitenkään vieras näille lapsille.
Onko kukaan muu kokenut samaa?
AP= "Tiina"
Kommentit (4)
Niin, ap, olet aina se Tiina noille lapsille. He tulevat kysymään ennemmin isältään, kuin sinulta.
Toki iän myötä voivat muuttua. Harvemmin lasta enää isompana kiinnostaa, mihin olet menossa. Eivät kysy edes isältään.
Et siis kertonut lapsille, mihin olet menossa.
"Heippa, lähden nyt töihin" ratkaisee tilanteen.
Miten suhtaudutte siihen, kun henkilö itse puhuu itsestään kolmannessa pronominissä?
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Kun minun oma lapseni on menossa ovesta ulos, niin voin kysyä mieheltä, mihin menee. Jos vaikka sattuisi tietämään.