Lue keskustelun säännöt.
Olenko kohtuuton kun toivoisin että mieheni olisi hauskempi?
02.08.2023 |
Muuten menee ihan hyvin, mutta jätkä ei varsinaisesti ole mikään läpänheittäjä. Vähän tuntuu olevan aspergerpiirteitä, ei aina tajua minunkaan vitsejäni, ottaa asiat kirjaimellisesti eikä tunnu arvostavan sellaista arjen huumoria. Tässä on aika iso ero verrattuna aikaisempiin suhteisiin, joissa yhteinen huumori oli merkittävä asia. Olin hiljattain työkavereiden kanssa ulkona ja yksi kollegoista on niin hulvattoman hauskaa seuraa, että jotenkin muistin taas, minkälaista se parhaimmillaan on. Kotiin tullessani olin ihan masentunut. Nyt mietin, että tätäkö tämä yhteiselo on loppuelämän ajan.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
No yksinkertaisesti olen vain tavannut useita ihmisiä, jotka valittavat etteivät muut ihmiset naura heidän vitseilleen, ja heidän ns. huumorinsa voi jakaa kahteen tyyppiin, jota joko heittää sama ihminen tai sitten keskittyy vain toiseen näistä:
- ensinnäkin todella huonot puujalkavitsit, usein jollain erittäin ennalta-arvattavalla härskillä näkökulmalla
- ja toiseksi sellainen yleinen vittuilu muiden kustannuksella, joku rando tulee vaikka rapussa vastaan niin tällainen henkilö heittää jotain "mitä sä täällä rapussa kyyläät, ootko stalkkaamassa naisia?" ja tämän pitäisi sitten naurattaa sekä kohdehenkilöä että "vitsin" kertojan omaa porukkaa
Itse en yleensä naura kummankaantyyppiselle "huumorille" näistä, ja jos joku heittää riittävän usein tällaista, niin pidän ihmistä vähän rasittavana, ja jos se rupeaa tivaamaan miksen naura, niin pidän todella rasittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
No yksinkertaisesti olen vain tavannut useita ihmisiä, jotka valittavat etteivät muut ihmiset naura heidän vitseilleen, ja heidän ns. huumorinsa voi jakaa kahteen tyyppiin, jota joko heittää sama ihminen tai sitten keskittyy vain toiseen näistä:
- ensinnäkin todella huonot puujalkavitsit, usein jollain erittäin ennalta-arvattavalla härskillä näkökulmalla
- ja toiseksi sellainen yleinen vittuilu muiden kustannuksella, joku rando tulee vaikka rapussa vastaan niin tällainen henkilö heittää jotain "mitä sä täällä rapussa kyyläät, ootko stalkkaamassa naisia?" ja tämän pitäisi sitten naurattaa sekä kohdehenkilöä että "vitsin" kertojan omaa porukkaa
Itse en yleensä naura kummankaantyyppiselle "huumorille" näistä, ja jos joku heittää riittävän usein tällaista, niin pidän ihmistä vähän rasittavana, ja jos se rupeaa tivaamaan miksen naura, niin pidän todella rasittavana.
Hauskaa että takerruit nyt jankuttamaan noista puujalkavitseistä, koska silloin harvoin, kun mieheni itse "vitsailee", hänen vitsinsä ovat nimenomaan puujalkavitsejä. Minä olen se, joka on kyllästynyt kuulemaan niitä. Mutta mitäpä minä omasta elämästäni mitään tiedän, eiköhän joku random tättähäärä vauvapalstalla tiedä tämänkin paremmin. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
No yksinkertaisesti olen vain tavannut useita ihmisiä, jotka valittavat etteivät muut ihmiset naura heidän vitseilleen, ja heidän ns. huumorinsa voi jakaa kahteen tyyppiin, jota joko heittää sama ihminen tai sitten keskittyy vain toiseen näistä:
- ensinnäkin todella huonot puujalkavitsit, usein jollain erittäin ennalta-arvattavalla härskillä näkökulmalla
- ja toiseksi sellainen yleinen vittuilu muiden kustannuksella, joku rando tulee vaikka rapussa vastaan niin tällainen henkilö heittää jotain "mitä sä täällä rapussa kyyläät, ootko stalkkaamassa naisia?" ja tämän pitäisi sitten naurattaa sekä kohdehenkilöä että "vitsin" kertojan omaa porukkaa
Itse en yleensä naura kummankaantyyppiselle "huumorille" näistä, ja jos joku heittää riittävän usein tällaista, niin pidän ihmistä vähän rasittavana, ja jos se rupeaa tivaamaan miksen naura, niin pidän todella rasittavana.
Hauskaa että takerruit nyt jankuttamaan noista puujalkavitseistä, koska silloin harvoin, kun mieheni itse "vitsailee", hänen vitsinsä ovat nimenomaan puujalkavitsejä. Minä olen se, joka on kyllästynyt kuulemaan niitä. Mutta mitäpä minä omasta elämästäni mitään tiedän, eiköhän joku random tättähäärä vauvapalstalla tiedä tämänkin paremmin. - ap
Hei ap, ymmärrän niin hyvin. Mun mies tekee samaa. Mun vitsit on huonoja ja lytätään, mut kun joku muu kertoo samaa niin sitten kyllä nauraa. Kuulemma kohteliaisuuttaan. Ja huomiona että muut kyllä nauraa mun vitseille, oma mies ei. Älyvapaata. Uskon et sun vitsit on hyviä.
Tässä on nyt takerruttu huumorin oletettuun lajiin, vaikka kyse on huumorin yhteensopimaton uudesta ja parin kohtaamattomuudesta huumorin tasolla.
Vaikka huumori olisi p!llufingerporia, löytyy näillekin vastinpari, joita molempia naurattaa.
Tai vastaavasti korkeatasoisen älykäs huumori menee hukkaan, jos toinen on eri tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro esimerkkejä huumoristasi ja mitä miehesi siihen sanoo?
Samaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
No yksinkertaisesti olen vain tavannut useita ihmisiä, jotka valittavat etteivät muut ihmiset naura heidän vitseilleen, ja heidän ns. huumorinsa voi jakaa kahteen tyyppiin, jota joko heittää sama ihminen tai sitten keskittyy vain toiseen näistä:
- ensinnäkin todella huonot puujalkavitsit, usein jollain erittäin ennalta-arvattavalla härskillä näkökulmalla
- ja toiseksi sellainen yleinen vittuilu muiden kustannuksella, joku rando tulee vaikka rapussa vastaan niin tällainen henkilö heittää jotain "mitä sä täällä rapussa kyyläät, ootko stalkkaamassa naisia?" ja tämän pitäisi sitten naurattaa sekä kohdehenkilöä että "vitsin" kertojan omaa porukkaa
Itse en yleensä naura kummankaantyyppiselle "huumorille" näistä, ja jos joku heittää riittävän usein tällaista, niin pidän ihmistä vähän rasittavana, ja jos se rupeaa tivaamaan miksen naura, niin pidän todella rasittavana.
Hauskaa että takerruit nyt jankuttamaan noista puujalkavitseistä, koska silloin harvoin, kun mieheni itse "vitsailee", hänen vitsinsä ovat nimenomaan puujalkavitsejä. Minä olen se, joka on kyllästynyt kuulemaan niitä. Mutta mitäpä minä omasta elämästäni mitään tiedän, eiköhän joku random tättähäärä vauvapalstalla tiedä tämänkin paremmin. - ap
Hei ap, ymmärrän niin hyvin. Mun mies tekee samaa. Mun vitsit on huonoja ja lytätään, mut kun joku muu kertoo samaa niin sitten kyllä nauraa. Kuulemma kohteliaisuuttaan. Ja huomiona että muut kyllä nauraa mun vitseille, oma mies ei. Älyvapaata. Uskon et sun vitsit on hyviä.
Alan luottamaan siihen Tiktokin miesasiamiehen sanaan et valtaosa miehistä on kaatopaikka kamaa. Naiset vain sietää hajua rakkauden nimissä. Toikin on yksi henkisen väkivallan muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut kaikkia osioita mutta kerron exäni ja minun huumorin erilaisuudet. Tai joo, osattiinhan me pitkään nauraa samoille asioille vaan sitten jossain 35 vuoden hujakoilla hänestä tuli sellainen vanha ukko että kurjempaa sai etsiä. Sitten "kasvettiin erilleen" ja lähdettiin omiin suuntiimme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Tässä on epäoleellista onko apn vitsit hyviä vai huonoja. Oleellista on se, sopiiko apn ja miehensä jutut yhteen. Jos ei sovi niin se on aikamoinen rasite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sitä loppuelämän ajan, ellet eroa ja etsi luoteeseesi sopivampaa. Vakavat eivät oikein muutu. Osalla työ vie ajan.
Miten tässä keskustelussa on nyt jo päätetty, että ap:n vitsit ovat hyviä? Entä jos ap:n huumori on vain niin surkeaa, ettei se vain aidosti naurata?
Miksi aapeen pitäisi silti jäädä?
Ei pidäkään. Kunhan ei syytä miestään siitä, että ap:llä itsellään on surkeaa huumoria.
Mistä sinä nyt sitten tiedät, minkälaista minun huumorin on? En ole kuvaillut sitä millään tavalla. Täällä on nyt yksi sun toinen jostain syystä ihan itsekseen päättänyt, että tapanani on nauraa mm. muiden onnettomuuksille. -ap
Voisin lyödä aika isosta summasta vetoa, että huumorisi on sellaista alimman levelin puujalkahuumoria "laitetaanko munaa piirakkaan, tulee mehevä piirakka, heheh hihih". Se on vain niin ennalta-arvattavaa ja surkeaa huumoria, ettei se ainakaan itseäni naurata vaikka kuinka yrittäisin huvittua.
No siinähän sitten lyöt itseksesi vetoa, en ala kanssasi jostain näin älyvapaasta jankkaamaan. Omituinen tarve ilmoittaa ventovieraille ihmisille netissä, minkälaisia nämä ovat, ilman ensimmäistäkään viitettä asiasta. -ap
No yksinkertaisesti olen vain tavannut useita ihmisiä, jotka valittavat etteivät muut ihmiset naura heidän vitseilleen, ja heidän ns. huumorinsa voi jakaa kahteen tyyppiin, jota joko heittää sama ihminen tai sitten keskittyy vain toiseen näistä:
- ensinnäkin todella huonot puujalkavitsit, usein jollain erittäin ennalta-arvattavalla härskillä näkökulmalla
- ja toiseksi sellainen yleinen vittuilu muiden kustannuksella, joku rando tulee vaikka rapussa vastaan niin tällainen henkilö heittää jotain "mitä sä täällä rapussa kyyläät, ootko stalkkaamassa naisia?" ja tämän pitäisi sitten naurattaa sekä kohdehenkilöä että "vitsin" kertojan omaa porukkaa
Itse en yleensä naura kummankaantyyppiselle "huumorille" näistä, ja jos joku heittää riittävän usein tällaista, niin pidän ihmistä vähän rasittavana, ja jos se rupeaa tivaamaan miksen naura, niin pidän todella rasittavana.
Hauskaa että takerruit nyt jankuttamaan noista puujalkavitseistä, koska silloin harvoin, kun mieheni itse "vitsailee", hänen vitsinsä ovat nimenomaan puujalkavitsejä. Minä olen se, joka on kyllästynyt kuulemaan niitä. Mutta mitäpä minä omasta elämästäni mitään tiedän, eiköhän joku random tättähäärä vauvapalstalla tiedä tämänkin paremmin. - ap
Älä välitä Ap. Kuuluu tämän palstan luonteeseen, että aloittajaa aina pyritään syyllistämään mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Yksinkertaiset ihmiset eivät pysty ajattelemaan kuin omaa näkökulmaansa.
On melko yleistä tietoa, että HUUMORINTAJUJEN YHTEENSOPIVUUS on yksi tärkeimmistä asioista parisuhteen toimivuuden kannalta. Joten suosittelen päättämään suhteen.
Olet kohtuuton, jos vaadit häntä muuttumaan erilaiseksi kuin hän luonnostaan on.
Jos hänessä on ominaisuus mistä et pidä, tai häneltä puuttuu ominaisuus, jota pidät kumppanissa välttämättömänä, lopeta suhde ja etsi itsellesi sopivampi kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja miehellä natsaa huumorintajut hyvin yhteen ja se on kyllä iso asia parisuhteessa. Me nauretaan yhdessä päivittäin. Minusta on kiva saada mies nauramaan. Vitsejä meistä ei kumpikaan kerro.
Miten olette edes päätyneet yhteen? Yhtenevä huumorintaju on kuitenkin se yleisin toive parisuhteissa, enkä näe miten ilman sitä voi mitään suhdetta edes syntyä?
Noh, kohtuuden nimissä, olet varmasti ihastunut muihin asioihin miehessä ja tämä jäi vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi isäni oli aika totinen tuppisuu ja äitini positiivinen, naurava höpöttäjä ja moni ihmetteli, että miksi äitini halusi tuollaisen mörtsin huuhkajan miehekseen. Äitini vastasi siihen, että hän arvostaa isässäni hänen viisautta. Hän puhuu vähän, mutta asiaa.
Ja niinhän se on ettei kaikkea voi saada samassa paketissa. Onhan täällä ollut puhetta niistä pellemiehistä. Tuskinpa sellaistakaan haluat..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas yksi kusipäinen sukupuolivihaketju.
Jätä jos et tykkää. Mikään ei estä.
Sanoisin että jos mies on muuten hyvä, tuo asia on aika mitätön, varsinkin kun sulla on kuitenkin muita ihmisiä joiden kanssa voit nauraa.
Mutta oletko aivan varma että se on juuri tämä asia, mikä sua miehessä vaivaa? Joskus voi olla kyseessä jokin muu seikka, mille sitten keksii omassa päässä toisen selityksen. Kun tuskinpa se miehesi huumorintajuttomuus ihan uusi juttu on? Eikö hän ole ollut sellainen aina?
Kukaan ei ole täydellinen, ei mies, ei nainen, ei hermafrodiitti. Mutta jos toista rakastaa, virheet eivät haittaa. Ehket enää rakasta?
Niin käy helposti kun vuorovaikutus ei toimi eikä viitsitä nähdä enää vaivaa kumppanin eteen. Laiskistutaan puolin ja toisin ja kas kummaa: erotaan.
Mun kokemuksen mukaan mies laiskistuu helpommin. Siksi naiset tekevät enemmän erohakemuksia. Eikä siinä ole mitään väärää: ei elämän pidä olla kitumista tylsimyksen taloudenhoitajana.
Minun ex oli juuri tuollainen, hän oli kroonisesti masentunut, jotkin toimintakykyinen. Kysyppä mieheltäsi ratkaiseva kysymys:
Oletko onnellinen?
Vastauksesta voit tehdä johtopäätöksesi.
Minulla on sama ongelma, kun ap:lla. Huumorintajun yhteensopimattomuuden lisäksi tuntuu, että kaikki pitää vääntää miehelle rautalangasta. Olemme eläneet yhdessä jo 20 vuotta ja en usko, että tilanne oli tällainen suhteemme alussa. Meillä nimenomaan toimi kommunikaatio, ymmärsimme toisiamme todella hyvin. Olen siksi ihmeissäni tästä
Tämä on usein tilanne jos älykkyydessä suuri ero. Älykkäät ei usein pidä normihuumoria hauskana ja heistä ehkä tuntuu että muut ei tajua heidän huumoriaan joten eivät vitsaile ollenkaan. APn mies on mahdollisesti harvinaisen älykäs. Itsekin Mensan jäsen enkä pidä normihuumoria hauskana, ihmettelenkin usein miksi ihmiset naura niille asioille mitä yleensä kuulee kaveriporukoissa.