Miksi jotkut ottavat avioeron vanhana?

Näilläkin on ikäeroa 22 vuotta. Sehän ei tunnu vielä tuossa vaiheessa kun menivät naimisiin, mutta sanonpahan vaan että siinä vaiheessa kun lapset on kasvatettu, tilanne on toinen ja ikäero tuntuu. Toinen pariskunnasta alkaa olla toinen jalka haudassa ja valittaa kipujaan ja istuu sohvannurkassa, ja toisella kinttu vielä nousee ja menohalut vipattaa, olisi vielä kiire elää ja nähdä maailmaa,  niin kyllä tuntuu....en ihmettele eroa ollenkaan. 

Kiinnostavampaa olisi miettiä näitä isonikäeron ja normi ikäeron eropareja ihan erikseen.

Näissä ison ikäeron pareissa, esm joku 8 v ja ylöspäin, niin mieleeni tulee kertaheitolla monta syytä miksi erota.

Kun taas pienemmällä ikäerolla ei niikään. Sillonhan eläteen enemmän samaa elämäntilannetta.

Kuinka nuorekas vaan onkin niin kyllä viimestään niin 70 veenä niin ne vuodet nappaa kiinni sen ihmisen ulkoisen habituksen.

Sieluhan sitten voi vieläkin olla kun 20 veellä.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin aina säälittää se vanhempi osapuoli, joka jää yksin, ehkä vähän sairaanakin jo. Toinen vaan lähtee. Moni on aatellu et yhdessä vietetään loppuelämä.

En tiedä tosta kyseisestä parista, mutta mun on tosi vaikea kuvitella että toi mies on luullut, jos on normaalijärkinen, että nainen on siinä tappiin asti.

Asko voi olla vanha, Jonna ei. Askon eliniänodote on 2 vuotta, Jonnan 27 vuotta. Tarvitseeko olla muuta syytä?

En ymmärrä naisia, jotka ylipäänsä suostuvat ottamaan noin paljon vanhemman miehen, mutta ainut järkevä tapa toimia sellaisessa tilanteessa, kun on tuon virheen tehnyt, on erota siinä vaiheessa, kun toisesta alkaa tulla enemmän taakka kuin elämänkumppani. Reiluinta on ottaa saman eliniänodotteen omaava kumppani, jolloin tilanne, jossa kummastakaan ei tule omaishoitajaa tai pitkäksi aikaa leskeä on todennäköisin.

Minusta tämä on paljon ymmärrettävämpi tilanne kuin joku Paavo ja Päivi - ihmettelin jo Päivin valintaa jo silloin, kun menivät naimisiin ja nythän tuo näyttää tajunneen hölmöytensä jo itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Asko voi olla vanha, Jonna ei. Askon eliniänodote on 2 vuotta, Jonnan 27 vuotta. Tarvitseeko olla muuta syytä?

En ymmärrä naisia, jotka ylipäänsä suostuvat ottamaan noin paljon vanhemman miehen, mutta ainut järkevä tapa toimia sellaisessa tilanteessa, kun on tuon virheen tehnyt, on erota siinä vaiheessa, kun toisesta alkaa tulla enemmän taakka kuin elämänkumppani. Reiluinta on ottaa saman eliniänodotteen omaava kumppani, jolloin tilanne, jossa kummastakaan ei tule omaishoitajaa tai pitkäksi aikaa leskeä on todennäköisin.

Minusta tämä on paljon ymmärrettävämpi tilanne kuin joku Paavo ja Päivi - ihmettelin jo Päivin valintaa jo silloin, kun menivät naimisiin ja nythän tuo näyttää tajunneen hölmöytensä jo itsekin.

Valitettavasti joskus ihmiset rakastuvat eivätkä ota ihan ketä vaan siksi että sillä on sama elinajanodote. Minä ja mies ollaan yhteisesti sovittu jo alkuaikoina että jos tässä yhteistä taivalta jatketaan niin homma hoidetaan niin että minusta ei tule hänen omaishoitajaa pahimmillaan vuosikymmeniksi. Muun muassa tästä syystä ei koskaan menty naimisiinkaan. Varmasti olisi ollut molempien järkevää ottaa kuka tahansa oman ikäinen tunteista viis mutta ei haluttu tehdä niin. Hölmöä tai ei niin elämää ei voi aina loppuun saakka järkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei kiinnosta omaishoitajaksi päätyminen.

Jos tulee muistisairaus, puoliso voi  muuttua täysin sietämättömäksi. Ei sellasitakaan kenenkään pakko ole sietää.

Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä

Tuossa vastoinkäyminen tarkoittaa väliaikaista epäonnea. Ei pysyvää tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älytön aloitus. Jos molemmilla on jotain 10-15 vuotta tai enemmänkin elämää jäljellä niin "ei kannata enää erota"?? Mitä ihmettä, siinähän ehtii elää hyvää elämää ja rakastuakin vaikka useampaan kertaan. En itse ainakaan jäisi kymmeneksi, edes viideksi vuodeksi sellaiseen työpaikkaan tai suhteeseen josta saisin enemmän pahaa kuin hyvää oloa, mitä elämän tuhlausta se olisi.

Kamalan itsekästä, jos molemmat ei sitä halua!

Jos ovat myöhemmin huonossa kunnossa, hoivaavat toisiaan pelkällä läsnäololla. Tällöin lapsilla on helpompaa. Ei tarvitse huolehtia yksin olevasta vanhemmastaan.

Tuhoavat toisensa...

Tunnen. Viimeinkin nainen saa hoitaa itseään. Elämä yksin voi olla hyvääkin, parempaa kuin huonossa suhteessa. Hattua nostan naisille jotka jaksavat lähteä huonosta suhteesta.

10 vuotta ikäeroa oli joskus charmantti juttu. Toisen itsevarmuus ja elämänkokemus tuntuivat tosi hyviltä asioilta. Nyt tämä on kääntynyt tilanteeksi, jossa pyritään hallitsemaan ja kontrolloimaan asioita. Kaikista asioista tietäminen, vaikkei tietäisikään saa ärsyttäviä piirteitä. Fyysinen haluaminen tuntuu jo ahdistavalta. 

Pikkuasiat alkavat ärsyttää aina vain enemmän. Kyllä on käynyt mielessä, jatkaako tässä hamaan loppuun asti. Sellaista kun  En luvannut häissä.

Halutaan vihdoin oma elämä.

Ei haluta kituuttaa taloudellisesti tai olla omaishoitajia toisen sairastuessa. Moni nuorempikin ottaa ainakin paperilla eron, kun toisen lääke-, lääkäri- ja hoitolaskuja alkaa pukkaamaan eikä toimeentulotukea saa ennen kuin kaikki omaisuus ja säästöt käytetty eikä maksukattokaan täytyttyään estä kulujen syntymistä.