Miksi jotkut ottavat avioeron vanhana?
Tuli Sarkolan ja Järnefeltin erosta mieleen. Asko on 77, Jonna 58. Tulee mieleen, että miksi eivät saman tien olleet vanhuutta yhdessä.
Tunnetteko vanhana eronneita?
Mielipiteitä?
Kommentit (70)
voimaantuminen on nykyään muotia ja jotkut vanhat mummutkin kuvittelevat olevansa nuorekkaita ja haluavat olla muodin mukaisia
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kiinnosta omaishoitajaksi päätyminen.
Jos tulee muistisairaus, puoliso voi muuttua täysin sietämättömäksi. Ei sellasitakaan kenenkään pakko ole sietää.
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Mikä nyt sitten on vanha? Jonna, 58 v? No miten hyvänsä, mutta toisaan ihan samat syyt kuin nuorena. 58-vuotiaalla voi olla 30-40 vuotta elinaikaa jäljellä, miksi olisi suhteessa, jossa ei voi hyvin. 77-vuotiaallakin voi hyvässä lykyssä on parikymmentä vuotta vielä jäljellä.
Myös "vanhat" voivat rakastua toiseen, katsos, kun ne tunteet eivät kuole ryppyjen tulemisen myötä.
Tai voi kyllästyä toiseen? Tai voi olla henkistä/fyysistä väkivaltaa (josta toki olisi pitänyt lähteä aikaisemmin kuin "vanhana").
Kaikkea samaa voi olla mitä nuorillakin.
Miksi kukaan täällä ei osaa elää yksin. Missä helvetissä lukee, että parisuhde on ainoa oikea elämismalli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kiinnosta omaishoitajaksi päätyminen.
Jos tulee muistisairaus, puoliso voi muuttua täysin sietämättömäksi. Ei sellasitakaan kenenkään pakko ole sietää.
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Tuo on niitä uskontoon liittyviä sanontoja mitkä ovat todellisuudelle vieraita. Ei ketään voi pakottaa pysymään aviossa, ei vaikka kuinka olisi vihitty kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Älytön aloitus. Jos molemmilla on jotain 10-15 vuotta tai enemmänkin elämää jäljellä niin "ei kannata enää erota"?? Mitä ihmettä, siinähän ehtii elää hyvää elämää ja rakastuakin vaikka useampaan kertaan. En itse ainakaan jäisi kymmeneksi, edes viideksi vuodeksi sellaiseen työpaikkaan tai suhteeseen josta saisin enemmän pahaa kuin hyvää oloa, mitä elämän tuhlausta se olisi.
Kamalan itsekästä, jos molemmat ei sitä halua!
Jos ovat myöhemmin huonossa kunnossa, hoivaavat toisiaan pelkällä läsnäololla. Tällöin lapsilla on helpompaa. Ei tarvitse huolehtia yksin olevasta vanhemmastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ei kiinnosta omaishoitajaksi päätyminen.
Jos tulee muistisairaus, puoliso voi muuttua täysin sietämättömäksi. Ei sellasitakaan kenenkään pakko ole sietää.
Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Tuo on niitä uskontoon liittyviä sanontoja mitkä ovat todellisuudelle vieraita. Ei ketään voi pakottaa pysymään aviossa, ei vaikka kuinka olisi vihitty kirkossa.
Juuri tuo uskonnollisuus on hyvä asia. Kauheaa, jos nyt ajatellaan vaan oman edun kannalta koko ajan. Kylmää, psykopaattista.
Joku yrittää sekottaa ketjuun jotain edustusvaimoja. Ei sairaat vanhukset mitään edustuksia hoida. Eikä nykyään kotona enää edusteta kuten 60-luvulla.
Kaksi tuntemaani naista otti eron kuusikymppisinä, kun aviomiehet alkoivat eläkkeelle jäätyään ryyppäämään joka päivä. Ihan hyvä päätös minun mielestä.
On todella iso muutos vanhemmiten, jos kummatkin ovat olleet lähes koko elämänsä voimakkaasti työelämässä ja päivät ovat olleet yhtä menemistä ja on aina silloin tällöin nähty kunnolla mutta useimmiten kaaduttu molemmat vain väsyneinä sänkyyn. Ja sitten kiire lakkaa ja ollaankin oikeasti yhdessä siinä pienessä kodissa aamusta iltaan.
Siksi kun ei halua olla samoissa hautajaisissa,
ei omaisena eikä pääosan esittäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön aloitus. Jos molemmilla on jotain 10-15 vuotta tai enemmänkin elämää jäljellä niin "ei kannata enää erota"?? Mitä ihmettä, siinähän ehtii elää hyvää elämää ja rakastuakin vaikka useampaan kertaan. En itse ainakaan jäisi kymmeneksi, edes viideksi vuodeksi sellaiseen työpaikkaan tai suhteeseen josta saisin enemmän pahaa kuin hyvää oloa, mitä elämän tuhlausta se olisi.
Kamalan itsekästä, jos molemmat ei sitä halua!
Jos ovat myöhemmin huonossa kunnossa, hoivaavat toisiaan pelkällä läsnäololla. Tällöin lapsilla on helpompaa. Ei tarvitse huolehtia yksin olevasta vanhemmastaan.
Itselle tätä elämää pitää enimmäkseen elää eikä uhriutua marttyyrimaisesti toisten puolesta. Jokaisella meistä on yksi ainoa elämä (uskovaiset erikseen, ne nyt näkevät tämän elämän vain välivaiheena muutenkin). Ne lapset on jo tuossa kohtaa kasvatettu aikuisiksi ja yhteiskunnan pitäisi ainakin vielä nykyään hoitaa vanhat ja sairaat.
Nuoret ovat niin viisaita etteivät edes mene naimisiin. Kun harmittaa voi kerätä tavarat Ikean siniseen kassiin ja lähteä. Ei tarvi palkata kalliita juristeja eikä vaivata viranomaisia. Helpompaa paljon. Oma nimi , niin ei passia tarvitse uusia. Eikä joudu omaishoitajaksi vanhukselle. Sitten pääsee matkoille ja risteilylle ja kylään mihin itse haluaa. Eikä vanhuus mene keittiöpiikana. Avioliitosta pitäisi olla enemmän hyötyä. Naiselle se on aika huono diili.
Jotenkin aina säälittää se vanhempi osapuoli, joka jää yksin, ehkä vähän sairaanakin jo. Toinen vaan lähtee. Moni on aatellu et yhdessä vietetään loppuelämä.
No huh huh mikä kysymys?!?! Miksi kukaan haluaa jonkun kanssa olla vaan sen takia että ei joutuisi olemaan yksin. Ootko ap jotenkin vajaa?
Vierailija kirjoitti:
voimaantuminen on nykyään muotia ja jotkut vanhat mummutkin kuvittelevat olevansa nuorekkaita ja haluavat olla muodin mukaisia
Paljon säälittävämpää on olla läheisriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh mikä kysymys?!?! Miksi kukaan haluaa jonkun kanssa olla vaan sen takia että ei joutuisi olemaan yksin. Ootko ap jotenkin vajaa?
Kauhean rumaa kysellä eli vihjata, et onko ap vajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh mikä kysymys?!?! Miksi kukaan haluaa jonkun kanssa olla vaan sen takia että ei joutuisi olemaan yksin. Ootko ap jotenkin vajaa?
Kauhean rumaa kysellä eli vihjata, et onko ap vajaa.
No ei kannattaisi kysellä tyhmiä!
Asko elää seksuaalisesti kulta-aikaansa, ei halua hukata sitä 60-kymppisen kurpan kanssa. Ihan ymmärrettävää.
Älytön aloitus. Jos molemmilla on jotain 10-15 vuotta tai enemmänkin elämää jäljellä niin "ei kannata enää erota"?? Mitä ihmettä, siinähän ehtii elää hyvää elämää ja rakastuakin vaikka useampaan kertaan. En itse ainakaan jäisi kymmeneksi, edes viideksi vuodeksi sellaiseen työpaikkaan tai suhteeseen josta saisin enemmän pahaa kuin hyvää oloa, mitä elämän tuhlausta se olisi.